Vyöry voi vaania varomatonta alkukaudestakin. Vuoristo-opas Jussi Muittari opastaa lumivyöryn synnyn saloihin.

Takametsissä laskeminen ei ole enää harvojen huvia, ja tuoreille lumille suuntaa yhä useampi rinnelaskijakin. Rinteiden ulkopuolelle laskemisen edellytyksenä ovat kuitenkin paitsi asianmukaiset vyöryvarusteet, myös tietotaito lumivyöryn syntymekanismeista.

Lumivyöry syntyy lumen kerrosten erilaisista lujuuksista

Lumeen syntyy sään vaihdellessa lujuudeltaan erilaisia kerroksia – kivikovia, puuterinpehmeitä ja kaikkea siltä väliltä. Juuri nuo kerroksien väliset lujuudet edesauttavat lumivyöryn syntymistä.

Joskus luullaan virheellisesti, että alkutalven ohut lumipeite ei muodosta vaaraa laskijalle, koska siinä ei ole vielä heikkoja kerroksia. Paksua lumipeitettä taas saatetaan pelätä juuri siinä olevien kerroksien takia. Asia ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen – saati yksinkertainen.

Kanadan Whistlerin vyörymaisemia laskijoiden suosimalla off-piste -alueella

Kun lunta on tarpeeksi laskemiseen, sitä on tarpeeksi myös vyöryihin

Maastossa olevat ankkurit, kuten kivet, kannot puut ja epätasainen maasto sitovat lunta. Rinne tuskin vyöryy, jos lunta on kertynyt rakkakivikon väliin.

Lumiturvallisuudessa käytetään termiä ”talvilumipeite”, joka tarkoittaa sitä, että lumi on peittänyt maastossa olevat luonnolliset ankkurit ja muodostanut tasaisen pinnan. Tällöin uusi päälle satanut lumi voi sopivissa olosuhteissa lähteä liikkeelle. Alkutalven lumipeite on yleensä ohut, eikä vielä peitä ankkureita kunnolla. Laskijan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että myös laskeminen tällaisella alustalla on käytännössä mahdotonta.

Kun laskemisen mahdollistava talvilumipeite on muodostunut, on syntynyt myös lumen vyörymisen mahdollistava alusta. Talvilumipeite voi siis syntyä, jo hyvin aikaisin kaudesta, kun satanut tai tuulen kuljettama lumi on tasoittanut alustan.

Laattavyöry vaatii heikon välikerroksen

Ihmisen kannalta vaarallinen laattalumivyöry tarvitsee liikkeelle lähteäkseen heikon välikerroksen, joka pystyy romahtamaan ylemmän kerroksen paineesta. Jos lumessa ei ole kerroksia, ei laattalumivyöry ole mahdollinen. Lumipakan lämpötilaerot ovat yhtenä syynä vyöryn mahdollistaviin heikkoihin kerroksiin.

Pieni lumikide lupaa hyvää – mutta tilanne voi muuttua nopeasti

Asiantuntijapiireissä puhutaan lumikiteen metamorfoosista, joka kansankielellä tarkoittaa lumikiteen muutoksia. Lumikiteen koon muutos pienemmäksi on yleensä lumipakkaa sitova tekijä, kun taas lumikiteen kasvaminen muodostaa heikkoja kerroksia lumipakkaan.

Muutostilanne, jossa lumikiteet alkavat kasvamaan, tapahtuu lumipakan kohdissa, joissa lämpötilaero on suuri. Koska maan pinnan lämpötila on aina lähellä 0 c ja lumipakan päällä paukkuu pakkanen, saadaan lumipakkaan heikkoja kerroksia muodostavia lämpötilaeroja.

Lumikiteen koolla on suuri merkitys vyöryn synnyssä (Kuva: Jussi Muittari)

Ohuessa lumipakassa lumikide muuttuu eniten

Mitä suurempi lämpötilaero on pienellä matkalla, sitä tehokkaampi on lumikiteen muutos. Ohuessa lumipakassa lämpötilan erot ovat suurempia pienellä matkalla, kun taas paksussa lumipakassa lämpötilaerot jakaantuvat pidemmälle matkalle. Paksussa lumipeitteessä lumikiteen kasvamista ei tapahdu yhtä todennäköisesti ja yhtä paljon, kuin ohuessa kerroksessa.

Alkukaudesta heikkoja kerroksia

Alkukautta kuvastavat usein juuri tällaiset tekijät. Lunta on vähän ja pakkasta paljon eli lämpötilaerot ovat suuria pienellä matkalla lumipakassa. Tämä muodostaa lumipakkaan helpommin heikkoja kerroksia. Kun heikot kerrokset ovat kerran muodostuneet, ne säilyvät lumipakassa sitkeästi sulamiseen saakka. Uusi päälle satanut lumi kuormittaa alla olevia heikkoja kerroksia ja siksi laattavyöryjä laukeaakin paljon lumisateen ja sadetta seuraavien kahden vuorokauden aikana aikana.

Kauden alun hyvät lumisateet voivat luvata myös alhaista vyöryriskiä

Alkukauden lumisateilla voi olla myös positiivinen kääntöpuoli: Jos alkukaudesta lunta tulee kerralla riittävän paljon ja sopivan lämpimissä olosuhteissa suoraan maan päälle, ei myöskään heikkoja kerroksia pääse muodostumaan lumipakkaan. Näin on käynyt osassa Alppeja viime ja tämän alkukauden aikana – lunta on ollut paljon ja vyöryonnettomuuksia vähän.

Vyöry Ylläksen Kellostapulissa (Kuva: Jussi Muittari)

Kiinnitä siis huomiota alkukaudesta erityisesti seuraaviin asioihin:

1. Onko lumi satanut yhtenäisesti vai pienissä osissa, erilaisia kerroksia muodostaen?
2. Onko lämpötila ollut kylmä vai lämmin, ja miten se on vaihdellut?

Vyöryn todennäköisyyteen vaikuttavat lisäksi myös monet muut yksittäiset tekijät – esimerkiksi maaston muoto ja tuuli – mutta näistä on hyvä lähteä liikkeelle.

Treenaa ja selvitä taustat hyvin – tai palkkaa opas

Kannattaa muistaa, että paikalliset erot lumipakassa ovat aina suuria ja siksi viikon hiihtoreissulle lähtevä lomailija ei voi tietää, minkälaisia riskejä lumipakkaan on kauden alusta kertynyt. Mikäli yhtään epäilet omaa tietämystäsi ja osaamistasi lumiturvallisuudesta, on paikalliset olosuhteet tunteva ammattiopas turvallisin ratkaisu.

Teksti: Jussi Muittari, lumiturvallisuuskouluttaja, UIAGM-opas www.mountainguide.fi
Kuvat: Simo Vunneli (ellei kuvassa toisin mainittu)

Lisätietoa: Opi lisää vyörytietoutta esimerkiksi Freeride Boot Camp -kurssilla