Tämänkertaisen alppireissumme missiona oli tehdä kunnon kohdekierros caravan-tyylillä. Kolmihenkinen tiimimme oli kuitenkin ennakkoluuloinen lentokentällä odottavaa maanteiden alppimajaa kohtaan. Mitähän tästä tulisi?

Pelkojen ja ennakkoluulojen katoaminen

Zurichin kentällä odotti yhden miehen ja matkailuauton kokoinen vastaanottokomitea: Jari Auvinen ja Rimor Koala. Kahdeksan seuraavan yön majapaikkamme oli löytänyt pysäköintiruudun lähes terminaalin ovien edestä. Menopeli nielaisi yllättävän helposti järkyttävän varuste- ja matkatavaramäärämme takatalliinsa.

Siirryimme käymään auton toiminnallisuudet läpi sekä ulkoa että sisältä. Jari osoittautui ensin kattavaksi caravan-asiantuntijaksi ja nopeasti myös eri alppikohteiden tietopankiksi. Käyttöopastuksesta syntyi hetkellisen itsevarma ymmärryksen tunne, jonka saimme myöhemmin huomata oman muistikykymme yliarvioinniksi.

Ominpäin tien päälle päästyämme alkoi hommassa maistumaan pirteä seikkailuhenki kitkarenkaiden rullatessa kuivaa asfalttia Jungfraun vuorimassiivin suuntaan. Ennakkoasenteet ja pelot alkoivat ropisemaan kyydistä: tässä asuntoautossahan on tehty elämä helpoksi, ja käyttö tuntuu onnistuvan myös keltanokilta.

Lounaspysähdyksellä totesimme, ettei yksi pysäköintiruutu riitä kattamaan liikkuvan huoneistomme kokoa lähimainkaan. Hampurilaisten täyttämänä kyytiin palattuamme alkoi koppi tuntumaan jo kodikkaalta.

Jungfrau opettaa

Navigaattori opasti alppi-intoa hehkuvan tiimimme lähes virheettömästi massiivisten kallioiden väliin, 400-metrisen vesiputouksen juurelle Lauterbrunnenin Jungfrau Campingiin. Vastaanotto viiden tähden alueella oli huomaavainen. Ikäänsä nähden pirteä pappa riensi osoittamaan sopivimman tontin kärryllemme, työnsi eturenkaiden alle asentomme suoristavat kiilat ja kiikutti virtapiuhankin rasiaan puolestamme. Ehkä hän vaistosi caravan-osaamattomuutemme.

Kaikki oli hyvin, mutta nyt oli arvottava selkeästi eri tasoisten nukkumapaikkojen valintajärjestys. Kivi-Paperi-Sakset -tappion kokenut Tomi vuodatti tunteitaan. Kaikilla oli omat, vähintään 120 cm leveät ja riittävän pehmeät punkat, mutta tappion kärsinyt joutui ähertämään sänkynsä ruokailutilasta joka ilta erikseen ja häätämään muut penkeiltä unille käydessään. Ensimmäisellä kerralla nukkumatilan patjapalojen kasaus vaati ajattelutyötä tämän palapeliarvan voittajalta peräti vartin verran.

Automajoituksemme vierestä löytyi hotellitasoinen wc- ja suihkutilarakennus, ja auton oma suihku ja wc jäivät toimettomiksi. Iltatoimien suoritus oli tiimillemme veneilystä tuttua, sillä erolla että camping-alue oli tyypillistä vierasvenesatamaa monipuolisempi palvelutasoltaan. Lomailutapanakin puuha oli kuin veneilyä kuivalla maalla, mutta aloittelijan kannalta pyörillä varustettu alus tuntui tosin helpommalta ja turvallisemmalta.

Ensimmäinen autoyö ei onneksi ollut mikään yllätysten yö. Aamukahvien jälkeinen ovien availu konkretisoi sijaintimme keskellä Alppien jylhimpiä hiihtoalueita. Hinku ulos ja ylös oli kova, mutta se ei johtunut yösijastamme. Missasimme siirtymäbussin, ja hilpaisimme vartin monopatikan ala-asemalle. Vastassa ollut paikallisopas Martin esitteli tiimillemme päivän aikana Mürrenin jylhän rinne- ja off-piste -tarjonnan.

Hikisen laskupäivän jälkeinen suihkuttelu ja vaatteidenvaihto hoituivat leirintäalueen suihkutiloissa, jolloin auton puolelle ei syntynyt isompaa härdelliä. Veneilijöille pieni kaasuliesi oli ennalta tuttu kumppani, joten osasimme tyytyä kokkauksessa helposti valmistettavaan pasta carbonaraan. Kakkosiltana kasattavan sängyn vaatiman palikkaleikin peliaikakin puolittui.

Osuimme paikalle viereisen Wengenin kylän alppihiihdon maailmancup-kilpailun aikaan. Kyseessä on Sveitsin suurin talviurheilutapahtuma. Wengen muuttuu yhdeksi suureksi lumifestivaaliksi, joten meno kylässä on villiä ja jokainen majapaikka buukattuna. Sikäli matkailuauto olikin ainoa tapa päästä kisaviikonloppuna alueen ytimeen ilman hyvissä ajoin tehtyä ennakkovarausta.

Uusi päivä alkoi hissilippuun sisältyvällä paikallisjunailulla alueen suurimpaan hiihtokylään Grindenwaldiin. Martin kierrätti ryhmäämme läpi edellistä lempeämuotoisemman hiihtoalueen, josta palasimme upeita maisemareittejä pitkin kisaturisteja pursuavaan karnevaalikylään Wengeniin after skille.

Ruuhkia ja ihmismassoja pakoon

Alppisirkuksen perässään vetämät ihmismassat innostivat vaihtamaan väljempään hiihtomaisemaan. Moottoritie näytti ajatuksissamme niin kuumalta, että päätimme ajaa keskeltä Alppeja kunnon siirtymän hyvälumisena olleeseen itäosaan. Navigaattoriin naputeltiin massaturismia piilotteleva Krippensteinin hiihtokeskus Salzburgin alueella.

Pitkällä siirtymällä ratin veivaaminen alkoi tuntumaan jo samalla tavalla luonnolliselta kuin henkilöautossa. Ohjausliikkeet oli hyvä pitää korostetun rauhallisina ja karttaa liian tiukkoja käännöksiä. Asuntoauton perässä oli satasen lätkä, vaikka ajo-ominaisuuksien puolesta lätkän voisi siinä vauhdissa unohtaakin. Matkanteko kapistuksella oli kuitenkin sen verran tunnelmallista, ettei kiirettä tarvinnut pitää.

Määränpäänämme ollut Krippenstein ja läheinen Obertraun-kylä tarjosivat majoitukseen kaksi selkeämpää vaihtoehtoa: joko ala-aseman vieressä oleva parkkipaikka matkailuautossamme ilman caravan-alueen palveluita tai laadukas huoneisto järven rannalla uudessa Obertraun Resortissa. Vaikka olimmekin jo hieman innostuneet liikkuvasta majoitusmuodostamme, valitsimme erittäin houkuttelevalta näyttäneen huoneiston omalla saunalla. Tilava majoitus keskellä reissua auttoi pitämään henkilökohtaisen tilantarpeen tasapainossa. Oli kuitenkin tärkeää, että tarvittaessa olisimme voineet hyödyntää mobiilia majoitustamme.

Matkailuautomme yöpyi aivan vieressämme huoneiston nurkalla. Ajomatkaa Krippensteinin hiihtomäkeen oli 10 minuutin verran. Keskus käsittää vain yhden täysimittaisen rinteen ja hissinousun, mutta kyseessä on silti edistyneen ja asialleen omistautuneen laskijan aarreaitta. Jylhän kallioisilta seinämiltä löytyy 32 neliökilometriä haastavan palkitsevaa off-pistealuetta, jonka tutkimiseen meiltä meni pari päivää. Krippensteinin maasto katosi toisena päivänä paksun pilviverhon taakse, mikä sai taas toivomaan hoidettuja rinteitä, ravintolapalveluita ja elämää ympärillemme.

Paluu alppisirkuksen hurjimpaan ytimeen

Paluuväylän varrelta poimimme Krippensteinin äärimmäiseksi vastakohdaksi laajan ja monipuolisen Kitzbühelin, jossa oli vieläpä käynnistymässä alppi-maailmancupin legendaarinen syöksyviikonloppu. Siirryimme pikaisesti matkalta valikoituneelle leirintäalueelle vasta illalla mäkipäivän jälkeen. Koska emme olleet ilmoittaneet tulostamme ennakkoon, oli caravan-alueen portti jo laitettu kiinni. Alueen ravintolan henkilökunta opasti meidät pysäköimään portin viereen ja hyödyntämään seinästä sähköä sekä alueen upeaa allasosastoa.

Täysin omavaraiseksi varustellun auton kanssa olisimme toki pärjänneet myös ilman näitä lisämukavuuksia. Leirintäalueen saniteettitiloja pääsääntöisesti hyödyntämällä saimme vältettyä turhaan pelkäämämme wc-kasetin tyhjentämisen reissun aikana.

Myöskään sähkön puolesta autolla ei tarvitsisi leirintäaluetta. Akuista saa koko ajan 12 voltin virtaa, ja auton aggregaatin päälle klikkaamalla saa sisätilan pistorasiasta myös 230 voltin virtaa. Jos olisimme tajunneet ottaa mukaan jatkojohdon, niin olisimme ladanneet useampia laitteita samanaikaisesti myös ajon aikana.

Tältä muuten mainiolta camping-alueelta oli Kitzbühelin rinteille matkaa toistakymmentä kilometriä. Päätimme siirtyä pariksi viimeiseksi yöksi lähemmäs alppisirkuksen ydintä, 1,5 kilometriä Kitzbühelin ulkopuolella sijaitsevan järven rannalle Schwarzsee Campingiin. Hiihtobussilla pääsimme Johcbergin ala-asemalle, josta oli hyvä aloittaa laajan hissiverkoston mahdollistama usean vuoren käsittävä hiihtokierros.

Pimeän saavuttua Kitzbühelissä ollessamme oli perusteltua pistäytyä Londoner-pubissa ennen monojen riisumista. Alppikisojen kylään tuoman 80 000 turistin vuoksi iloinen afterski-tunnelma oli vallannut koko keskusta-alueen. Jatkoimme silti iltaa mieluummin camping-alueemme kylpylässä. Viimeisen laskupäivän koitoksena oli ottaa haltuun loput Kitzbühelin rinne- ja off-piste -alueista. Muuten urakka olisi saattanut onnistuakin, mutta kadonnut näkyvyys sai pysyttelemään edellispäivänä löytyneillä reiteillä etenkin rinteiden ulkopuolella.

Ympäri mennään, Zürichiin tullaan

Paluu sujui jo varmemmin ajoliikkein, St Antonissa matkan varrella erinomaista Pomodoro -pizzalounasta nautiskellen. Tässä vaiheessa saatoimme jo myöntää suhtautuneemme ennakkoon matkailuauto ja Alpit -yhdistelmän toimivuuteen turhan epäilevästi. Ensikertalaisten karavaanareiden alppivalloitus oli miehistön kollektiivinen seikkailuelämys. Ryhmällemme kokemus poikkesi selkeästi aiemmista alppireissuista, mikä teki siitä perusreissua ikimuistoisemman.

Matkailumuodon parhaaksi puoleksi totesimme riskittömyyden keskuksen valinnan suhteen. Jos paikan päällä alkoi näyttämään liian ruuhkaiselta tai säätila heikolta, saatoimme nostaa kytkintä saman tien. Matkailuauton olisi voinut tarvittaessa pysäköidä kodiksi vaikka ala-aseman parkkipaikalle. Yöpyville vieraille parkkipaikan saa usein lunastaa noin viiden euron hinnalla – joskus se on myös määritelty ilmaiseksi tai täysin kielletty.

Matkailuauto sopii erityisesti tuntemattomien pikkukohteiden valloittamiseen. Niihin ei tehdä valmismatkoja, eikä verkosta tahdo sellaisiin kunnollista majoitustakaan löytyä. Todennäköistä on joka tapauksessa, että asuntoautoreissusta syntyy erilainen kokemus ja paljon tarinoitavaa.

> Lisätietoa asuntoauton vuokrauksesta Alpeilla Elämysmatkojen sivustolla

Teksti ja kuvat: Simo Vunneli