lumilautailija-ruka_offari
Ajankohtaista, Lumilautailu, Terveys, Yleinen

Ranne on lautailijan arka paikka

Joka neljäs lumilautavamma syntyy ensimmäisten laskupäivien aikana ja peräti joka toinen ensimmäisen lumilautasesongin aikana.

Talven saapuessa erityisesti hiihtolomat houkuttelevat rinteisiin paljon uusia innokkaita laskettelijoita ja lautailijoita. Aloittelijan kannattaa kuitenkin olla varovainen, ettei rinne pääse yllättämään ja vauhti karkaamaan rukkasesta.

Vammautumisriski suurin ensimmäisinä laskupäivinä

Laskettelijoita ja lautailijoita päivittäin vastaanotollaan tapaava ortopedi Jukka Leinonen muistuttaa, että rinteessä – erityisesti lautaillessa, on aina olemassa vammautumisriski. Leinosen mukaan joka neljäs lumilautavamma syntyy ensimmäisten laskupäivien aikana ja peräti joka toinen ensimmäisen lumilautasesongin aikana.

Lautailussa sattuu laskettelua useammin vaarattomia kolahduksia ja lääkärinhoitoa edellyttäviä vammoja. Suurin ero on siinä, että suksilla tapahtuu eniten alaraajavammoja, laudalla laskiessa taas yläraajat ovat vaarassa. Laskettelijan akilleenkantapäänä ovat polvet, lautailijan arin paikka on ranne.

Rannevammat yleisiä, mustelmilta ei pääse välttymään

Rannevammat johtuvat usein siitä, että kaatuessa laskijan refleksit toimivat nopeammin kuin ajatus ja rinne otetaan vastaan sormet ojennettuina. Leinosen mukaan kädet nyrkissä kaaduttaessa rannevammat voitaisiin usein välttää.

Rannemurtumiin riittää onneksi useimmiten hoidoksi neljän viikon kipsaus. Joskus ranne joudutaan kuitenkin puuduttamaan ja asettamaan paikoilleen, jolloin kipsiä joutuu pitämään kuusikin viikkoa. Venähdyksissä hoidoksi riittää ranteen tarratuki.

Aloitteleva lumilautailija välttyy harvoin takaraivon kolahduksilta, tai mustelmilta polvissa ja takapuolessa. Ensimmäisiä kertoja lautaillessa kannattaakin olla tarkkana laskun loppuun saakka, sillä Leinosen mukaan kolahdukset sattuvat useimmiten vasta rinteen lopputasaisella liu’uttaessa. Myöskään ankkurihississä ei pidä antaa tarkaavaisuuden herpaantua, sillä nousunkin aikana voi kaatua ja vääntää jalkansa ikävin seurauksin.

Vauhdin kasvaessa vammat ovat vakavampia

Myös kokeneempien lautailijoiden kannattaa olla varovaisia, sillä lajin vakavimmat, päähän ja selkään, kohdistuvat vammat syntyvät usein vasta taitojen kehittyessä, kun vauhti kasvaa ja hyppyihin tulee lisää ilmaa.

Leinonen kertoo, että kokeneemmilla laskijoilla myös alaraajavammat yleistyvät. Esimerkiksi hypyn alastulosta tasaiselle pinnalle johtuva murtuma nilkan telaluussa tunnetaan nimellä ”snowboarder’s ankle”, siis lumilautailijan nilkka. Pehmeissä lautakengissä kaatuessa voi myös syntyä nilka nivelsiteiden venähdyksiä, säären alaosan murtumia, sekä polven vammoja.

Käytä kypärää!

Ehdottomasti paras keino vammojen ennaltaehkäisyyn on kypärän käyttö. Jotkut lautailijat käyttävät myös rannesuojia, tosin se saatta Leinosean mukaan vain siirtää murtumakohtaa ranteesta kyynär- tai olkavarteen, tai olkapäähän.

Lähde: Diacor


Avainsanat:
, ,
Arvostele artikkeli:
Ranne on lautailijan arka paikka lumilautailija-ruka_offari
1 tähti2 tähteä3 tähteä4 tähteä5 tähteä (4,40/5 - 10 ääntä)
Loading ... Loading ...

Kommentoi artikkelia ja keskustele aiheesta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

*