Rinteiden ulkopuolinen vapaalasku viehättää – ja koukuttaa usein kokeilijan.

Jenni Kaipainen ja Jussi Hynninen neuvovat vapaalaskusta kiinnostuneita mielenkiintoisen ja palkitsevan harrastuksen pariin.

Opettele ensin perusteet

Jos perinteiset hoidetut rinteet kyllästyttävät ja vapaalasku kiinnostaa, kannattaa Jennin ja Jussin mukaan aloittaa perusteista.

– Ennen rinteiden ulkopuolelle siirtymistä on hyvä ottaa laskeminen haltuun perinteisesti rinteessä. Hyvä peruslaskutekniikka sekä riittävä laskukunto helpottavat laskemista huomattavista myös hoidettujen rinteiden ulkopuolella. Rinteessä kannattaa laskea monipuolisesti eikä rajoittaa itseään vain yhteen muottiin – parkki, rata, lastenrinne, näissä kaikissa voi kehittää omaa laskutaitoaan, rohkeasti vaan kokeilemaan ja kikkailemaan eri tavoilla, vinkkaa Jussi.

Kun oma laskeminen ja kunto ovat riittävällä tasolla, ei rinteiden ulkopuolella kuitenkaan kannata rynnätä suin päin koskemattoman lumen perässä. Tärkeää on opetella ja sisäistää rinteen ulkopuolella tarvittavia taitoja ennen offareille siirtymistä.

– Hakeutukaa lumiturvallisuuskurssille, Suomesta löytyy monia hyviä kouluttajia lumiturvallisuusasioihin. Kurssien lisäksi tietoa voi ja kannattaa hankkia lukemalla, kyselemällä ja koeilemalla. Aluksi, ensimmäisille oikeille reissuille tai ihan vain kokeilemaan asioita, on hyvä lähteä kokeneemmassa seurassa, jotta oppii laskemaan ja toimimaan muutenkin turvallisesti, neuvoo puolestaan Jenni.

Vapaalaskussa tiukat paikat vältetään hyvällä suunnittelulla

Tietojen ja taitojen lisäksi myös oma asenne on keskeisessä roolissa rinteiden ulkopuolella. Erilaiset vahingot ja onnettomuudet johtuvat usein inhimillisistä tekijöistä.

– Näyttämisenhalu kannattaa tässä lajissa unohtaa ja ottaa luonto ja tieto vastaan nöyrin mielin, neuvovat Jenni sekä Jussi.

Tiukat, mahdollisesti vaarallisiksi muodostuvat paikat vapaalaskussa on helpoin välttää hyvällä ja huolellisella suunnittelulla.

– Alueen kartta, josta näkee mahdolliset vaara- ja ansapaikat, kannattaa hankkia ensimmäisenä ja mielellään jo etukäteen. Pidemmällä aikavälillä on hyvä olla tietoinen laskupaikan sää- ja lumiolosuhteista. Reitti on valittava siten, että aina on vaihtoehtoinen suunnitelma sekä nousuun että laskuun. Jos ylhäällä näyttää siltä, että alkuperäistä reittiä ei voikaan laskea, on oltava vaihtoehtoinen reitti mietittynä jo valmiiksi. Paikallinen pelastus- tai hätänumero pitää myös muistaa tallentaa omaan puhelimeen ja vakuutukset on oltava kunnossa, listaa Jussi hyvään suunnitteluun ja valmistautumiseen kuuluvia asioita.

Vaikka vaaratilanteita on osunut kohdalle, eivät Jenni ja Jussi ole itse joutuneet tilanteisiin, jossa he eivät olisi tienneet, mitä pitäisi tehdä.

– Kouluttautumisesta ja kokemuksesta on ollut suunnatonta apua ja monet tilanteet ratkeavat ihan järkeilemällä. Laskevan ryhmän keskeinen kommunikaatio on erittäin tärkeää, Jenni muistuttaa.

Vapaalaskun alkuun pääsee hyvin myös Suomessa

Vapaalaskusta haaveilevien laskettelijoiden ja lumilautailijoiden ei kannata suunnata suoraan merta edemmäs kalaan. Suomestakin löytyy riittävästi haastetta ja hyviä kohteita.

– Ensi alkuun ei kannata aloittaa liian vaikeasta paikasta, Suomestakin löytyy mukavia paikkoja alkuun pääsemiseksi. Pyhä on varsin perinteinen vapaalaskupaikka Suomessa, samoin Iso-Syöte. Lisäksi esimerkiksi Ylläksen ja Pallaksen seutu soveltuvat hyvin vapaalaskuun säiden ja lumitilanteen salliessa, kertovat Jussi ja Jenni.

Toki myös muualta löytyy mielenkiintoista ja mukavaa laskettavaa vapaalaskusta kiinnostuneille. Hyvänä vinkkinä Jenni ja Jussi paljastavat, että puuterin perässä kannattaa yleensä suunnata sinne, minne muiden sukset tai lauta eivät vie.

– Me ei kumpikaan oikein välitetä väenpaljoudesta, joten siksi suosituimmat ja perinteiset alppikohteet eivät ole oikein meidän mieleen. Muutama vuosi sitten olimme Sveitsissä D’Anniviersin laaksossa, mistä löytyy paljon hyvää laskua, eikä puuteristressistä ole pelkoa. Myös St. Moritzin vieressä oleva Silvaplana/Corvatch -alue vaikutti tosi hienolta. Itävallassa on myös paljon hyviä pieniä keskuksia.

Vapaalaskukisat opettavat ja antavat paljon

Mikäli vapaalaskukärpänen puraisee kunnolla, kannattaa tutustua myös erilaisiin vapaalaskutapahtumiin sekä –kilpailuihin. Yhdessä tekeminen hyvässä seurassa ja itsensä haastaminen nopeuttavat usein asioiden oppimista ja sisäistämistä.

– Vapaalaskukisoissa ei lasketa puhtaasti kelloa vastaan, vaan laskijan kontrolli, linja, sujuvuus, hypyt ja tekniikka ratkaisevat. Vaikka kilpailu on aina kilpailu, ovat kaikki vapaalaskijat kuin yhtä suurta perhettä. Laskulinjoja mietitään yhdessä ja toisten kannustaminen on aitoa, kertoo Jenni kilpailemisen hyviä puolia.

Ensikertalainenkin pääsee kisailemaan vapaalaskukisoihin, kaikille avoin oppimis- ja kilpailutapahtuma on esimerkiksi Pyhällä järjestettävä Free’kend maaliskuun loppupuolella. Kisaamista Jenni suosittelee lämpimästi kokeilemaan, jos asia yhtään kiinnostaa.

– Kaikille vapaalaskukilpailut eivät varmasti sovi, mutta jos minkäänlaista kiinnostusta löytyy, kannattaa ehdottomasti kokeilla! Päätöstä siitä, tykkääkö kisoista vai ei, ei kannata tehdä ensimmäisen kokemuksen jälkeen. Itse olen vasta tänä talvena oppinut oikeasti nauttimaan kisan tuomasta jännityksestä. Viime vuosi meni kisaamisen suhteen aika viha-rakkaussuhteella – melkein joka kerta lähtöpaikalla mietin, että miksi olen taas täällä. Maalissa kuitenkin aina tajuaa, miten koukuttavaa se itsensä voittamisen tunne on, kuvaa Jenni kisaamisen tuomaa mielihyvää.

Kilpaileminen kehittää paljon myös omaa laskemista sekä mäen lukutaitoa. Kisalaskuja pääsee tosi harvoin laskemaan täydellisessä puuterissa. Huonot olosuhteet toisaalta kehittävät enemmän.

– Tavallisena laskupäivänä helposti jää arpomaan, että onko tuosta hyvä laskea vai ei. Kisoissa ei ole tähän varaa, silloin vaan mennään ja tehdään paras mahdollinen lasku niissä olosuhteissa. Kilpailemisen hyvänä puolena voidaan pitää myös mahdollisuutta laskea paikoissa, mihin muuten tuskin tulisi lähdettyä. Ja tietenkin mukana olevat ihmiset ja kilpailujen tunnelma on jollain tapaa ainutlaatuisia.

Teksti: Laura Haro
Kuvat: Jussi Muittari ja Big Mountain Hochfügen