Useat Itävallan jäätikkökeskuksista ovat hyvin tunnettuja suomalaisten laskijoiden keskuudessa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt Itävallan korkeimmalla sijaitseva jäätikkö Pitztal.

Vauhdikkaita rinteitä ja vaihtelevia offareita tarjoileva sympaattinen Pitztal sopii suomalaiseen makuun. Monista muista Itävallan keskuksista poiketen ruuhkaiset rinteet ovat lumivarmassa Pitztalissa lähes tuntematon asia.

Pitztal sopii rauhalliseen lomailuun

Pitztalin jäätikkö sijaitsee Itävallan Tirolissa, lähellä Italian ja Sveitsin rajaa, reilun 200 kilometrin päässä Münchenin lehtokentältä. Innsbruckiin on puolestaan reilun 90 kilometrin matka. Suomalaisille laskijoille tuttuja keskuksia Pitztalin läheisyydessä ovat erityisesti viereisessä Ötztalin laaksossa sijaitsevat Sölden ja Obergugl. Länteen Piztalista sijoittuvat puolestaan monien perheiden suosikkikohde Serfaus sekä rauhallinen jäätikkökohde Kaunertal.

Saksan suunnalta maanteitse tultaessa matka Pitztaliin kulkee Garmisch-Partenkirchenin kautta. Huomaamattoman rajan ylityksen jälkeen ollaankin pian jo Imstissä, josta alkaa varsinainen nousu Pitztalin laakson perälle. Tie kiemurtelee matkalla useiden pienten ja kuvauksellisten kylien läpi.

Helposta lomasta haaveilevat varaavat majoituksensa Rifflseen ala-aseman läheisyydestä 1 640 metrin korkeudella sijaitsevasta Mandarfenin kylästä. Hotelleja alueella on varsin rajallinen määrä. Majoitusvaihtoehtoina on hotellien lisäksi myös perinteisiä itävaltalaisia pensionaatteja.

Piztalin jäätikkö sijaitsee lyhyen matkan päässä Mandarfenin kylästä.

Itse Mandarfenin kylä on varsin pieni. Pimeän aikaan perille tultaessa vaarana on ohiajaminen, sillä hissin ala-asemasta, muutamasta hotellista ja ravintolasta koostuva keskusta jää helposti huomaamatta. Hyvä maamerkki perille saapumisesta on juurikin Riffelseen ala-asema ja lipputoimisto.

Jos käytössä on loman aikana oma tai vuokra-auto, voi majoituksen valita halutessaan myös laakson muista, matalammalla ja kauempana rinteistä sijaitsevista kylistä.

Rinteitä jäätikön lisäksi myös kylässä

Rinteet jakaantuvat kahdelle erilliselle alueelle, Rifflseehen ja varsinaiseen Pitztalin jäätikköön. Rinteiden määrä ei kokonaisuudessaan päätä huimaa, sillä alueelta löytyy yhteensä vajaat kolmekymmentä rinnettä. Rinteet ovat kuitenkin vaihtelevia, vauhdikkaita ja moneen makuun sopivia, joten pienelle rinnemäärälle ei kannata antaa liikaa painoarvoa. Lisää laskettavaa halukkaille löytyy alempana laaksossa sijaitsevasta Hochzeigerista tai viereisen laakson Kaunertalista.

Vaihtelevia rinteitä löytyy Piztalin jäätikön lisäksi helposti myös kylän vierestä Rifflseeltä.

Kylän viereinen Rifflseen rinnealue on kompakti ja helposti hahmotettava. Korkeuseroa laskuille tulee parhaimmillaan noin 1 100 metriä. Rinteet jakautuvat tasaisesti sinisiin, punaisiin ja mustiin laskuihin. Rifflseen päähissi on nopea kabiini, joka nostaa laskijan Sunna Almille ja varsinaiselle hiihtoalueelle. Kabiinin lisäksi alueelta löytyy kolme tuolihissiä ja yksi ankkurihissi. Rinneravintoloita alueelta löytyy kolme.

Monipuolisinta laskettavaa löytyy Grubenkopfilta. Mukavasti viettävät ja vuoren muotoja pitkin kiemurtelevat punaiset ja mustat laskut päättyvät kaikki samalle tuolihissille, joka nostaa laskijat nopeasti takaisin 2 800 metrin korkeuteen.

Pitztalin jäätikölle junakyydillä

Itse Pitztalin jäätikölle kulku käy vuoren sisällä kulkevalla Gletscherexpress-junalla. Pitztalin jäätikölle vievän junan ala-asemalle pääsee myös laskemalla Rifflseestä. Nousu junalla jäätikölle tapahtuu nopeasti, enempi aikaa kuluu varsinaisen lähdön odotteluun ja junan lastaamiseen kuin itse kyytiin.

Matka Piztalin jäätikölle taitetaan nopealla junalla.

Junan yläasema sijaitsee 2 840 metrin korkeudessa, samalla tasanteella toimii myös Gletsherrestaurant-rinneravintola. Junasta poistuttaessa jäätikön rinnealue paljastuu lähes kokonaisuudessaan. Ensimmäistä kertaa paikalle saapuva vierailija jää helposti ihastelemaan avautuvaa maisemaa – laaja laskemiseen soveltuva ja hyvin viettävä kenttä, jota kehystävät näyttävät huiput. Kaiken kruununa 3 440 metrin korkeudessa siintää uutuuttaan hohtavan Wildspitzbahn-gondolin yläasema.

Jäätikölle oppaaksemme on lupautunut hiihtokeskuksen markkinointijohtaja Marcus Herovitsch. Ensiksi suuntaamme suksemme kohti jäätikön kauimmaisinta Mittelbergbahn-hissiä, nousun aikana saamme tiivistetyn yhteenvedon alueesta.

– Mukavan vauhdikkaat rinteet, ruuhkattomuus sekä korkeuden takaama lumivarmuus ovat ehdottomasti alueen parhaita puolia. Hissit on nopeita ja rinteitä on viisitoista, monista jäätiköistä poiketen rinteet ovat oikeasti vauhdikkaita sekä leveitä. Pitztal on todella ruuhkaton muun muassa rajallisen majoituskapasiteetin vuoksi, viereisen laakson Sölden vetää tunnetumpana keskuksena huomattavasti enemmän vieraita puoleensa. Suunnitelmissa on tosin rakentaa hissiyhteys Söldenin ja Pitztalin välille, mutta tämän toteutumisesta ei ole vielä lopullista aikataulua tiedossa, kertoilee Marcus nousun aikana.

Itävallan korkein hissi ja kahvila

Lyhyen pohjustuksen jälkeen on hyvä suunnata kohti ensimmäistä laskua. Marcus pahoittelee laskevansa hitaasti laskuonnettomuudessa vioittuneen polven takia. Pian saamme kuitenkin seurata kovaa vauhtia etääntyvää mustaa takkia. Itävaltalaiset ovat todellakin syntyneet sukset jalassa, ajattelemme yrittäessämme pysyä hurjaa vauhtia kiitävän ”kipeäjalkaisen toimistotyöläisen” perässä.

Muutaman vauhdikkaan lämmittelylaskun jälkeen on aika suunnata tauolle. Vuonna 2012 avattu 8-hengen Wildspitzbanh-gondolihissi on Itävallan korkeimmalle vievä hissi ja matka 3 440 metrin korkeudessa sijaitsevalle yläasemalle taittuu sillä nopeasti kuudessa minuutissa.

Yläasemalla sijaitsee myös uutuuttaan hohtava kahvila, sekin lajissaan Itävallan korkeimmalla sijaitseva. Ennen sisälle sukeltamista pistäydymme vielä ihailemassa näköalatasanteelta avautuvia näkymiä. Näkyvyys ei ole kummoinen, mutta pystymme selkeästi erottamaan horisontissa näkyvän Itävallan toiseksi korkeimman vuorenhuipun, 3 774 metrin korkuisen Wildspitzen.

Sään salliessa maisemat  kahvilan näköalatasenteelta ovat häikäisevät. 

Osuvasti nimetty Café 3.440 on varsin poikkeava paikka Alppien liukuhihihnasyöttölöihin verrattuna. Puitteet ovat ensiluokkaiset ja samoin kahvilan tarjooma – toinen toistaan houkuttelevampia leivonnaisia ja pikku purtavaa kahvin kyytipojaksi.

– Kaikki leivotaan paikan päällä jäätiköllä. Muutenkin pyrimme täällä jonkinlaiseen omavaraisuuteen, esimerkiksi lumentuotantoon meillä on käytössä varsin omalaatuista, alunperin kaivosteollisuuden timanttiporien jäähdytykseen, käytettyä tekniikkaa. Vaikka Pitztalin jäätiköllä normaalitalvena lunta on erittäin hyvin, kausi alkaa aikaisin ja kestää myöhään, haluamme kuitenkin varmistaa, että vieraat laskevat täällä ensiluokkaisissa olosuhteissa. Vieraistamme  80% tulee Itävallasta ja Saksasta, pohjoismaalaiset eivät ole löytäneet aluetta vielä suuremmassa mittakaavassa. Suomalaisia olen havainnut kuluvana talvena täällä vain kaksi ja nämäkin vain niminä vapaalaskukisojen lähtöluettelossa, Marcus kertoo.

Pitztalin rinteet soveltuvat hyvin kaikille

Pitztalin vauhdikkaat ja leveät rinteet tarjoavat mukavaa laskettavaa kaiken tasoisille ja ikäisille laskijoille. Hyvien rinteiden lisäksi jäätiköltä löytyy myös hyväkuntoinen snowpark, cross-rata sekä halfpipe. Mielenkiintoista ajanvietettä tarjoaa tutustuminen myös alueelta löytyviin jääluoliin.

Tauon jälkeen tutustumme tarkemmin jäätikön salaisuuksiin. Korkeimmalta huipulta pääsee alas useita vaihtoehtoisia reittejä ja huippuhissi kierrättää laskijan nopeasti jälleen takaisin ylös. Lopulta suuntaamme suksemme kohti Brunnenkogel-ankkurihissiä, tavoitteena testata myös jäätikön harvat siniset rinteet.

Pitztalin snowparkissa ruuhkasta ei ole tietoa.

– Nykyisen ankkurihissin tilalle on kaavailtu tuolihissiä, jolloin pitkä ja paikoitellen tuulelle altis nousu sujuisi mukavammin. Ankkurihissistä huolimatta Brunnenkogelin rinteet ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia, jäätikön kaksi sinistä rinnettä muodostavat erittäin kivan kokonaisuuden, Marcus opastaa hissiin noustessamme.

Pitkän nousun aikana on tarvetta asetella paremmin laskulaseja sekä suojata muutenkin kasvoja kovasti puhaltavalta tuulelta. Hissinousun oikealla puolella oleva sininen rinne näyttää erittäin leveältä, mutta samalla myös toivottoman loivalta. Noinkohan tuossa kovin kummoisia laskuja saadaan aikaiseksi, ajattelemme hissistä poistuessamme.

Olettamuksemme osoittautuu kuitenkin täysin vääräksi, sillä rinne osoittautuu varsin täydelliseksi carving-rinteeksi. Leveä ja juuri sopivan viettävä ”lentokenttä” kerää kehuja, ”talven paras rinne” kuuluu yksimielisesti useammastakin suusta.

Samalla käymme testaamassa myös alempaa löytyvän nopeuslaskupisteen. Radalle saavuttaessa leikkimieliseksi kaavailemamme syöksykisa muuttuu äkkiä perisuomalaiseksi hampaat irvessä -suorittamiseksi – kovat alkuvauhdit ja ”täydellinen” muna-asento ei kuitenkaan tuo toivottua voittoa. Kaikesta huolimatta erittäin hauskaa.

Monipuolisesti laskettavaa myös rinteiden ulkopuolella

Vierailumme Piztaliin ajoittui myöhäiseen kevääseen, tarkemmin ottaen huhtikuun loppupuolelle pääsiäisen aikaan. Lunta oli edelleen erittäin paljon ja myöhäisestä ajankohdasta huolimatta viime päivinä sitä oli satanut lisää. Hyvän lumitilanteen innoittamana oppaaksemme oli seuraavalle päivälle lupautunut Marco Beisteiner paikallisesta hiihtokoulusta.

Tarkoituksena on saada lyhyt opastus Pitztalin rinteiden ulkopuolisiin lumisiin mahdollisuuksiin. Lyhyen esittäytymisen aikana selviää, että Marco on toiminut useita talvia Kanadassa helihiihto-oppaana, mutta palannut täksi kaudeksi takaisin synnyinseudulleen.

Marco on erittäin tyytyväinen kotikeskuksensa lumisiin mahdollisuuksiin.

– Rinteiden ulkopuolella mukavaa laskettavaa kelien salliessa ovat esimerkiksi Grubenkopfin rinteiden vierustat – offareista kiinnostuneet voivat tutustua esimerkiksi ”Variante Grubenkar” –nimiseen laskuun. Vähemmän offareilta kokemusta omaavat voivat puolestaan varioida mielin määrin numeroitujen rinteiden 9 – 11 välissä ja vierustoilla. ”Skiroute Hirschtal” tarjoaa täällä hyvällä lumella myös kokeilemisen arvoisen vaihtoehdon kyläänlaskulle, Marco tiivistää Rifflseen mahdollisuuksia.

Varsinainen mielenkiintomme on kuitenkin jäätiköllä. Lunta tupruttaa sakeasti ja ensi alkuun kierrämme Mittelbergbahnin läheltä löytyviä rinteenvierustoja. Marcon mukaan alueelta löytyy paljon mukavaa laskettavaa todella helposti, mutta jäätikön vuoksi on oltava kuitenkin varovainen. Paremmalla näkyvyydellä myös huipulle vievästä Wildspitzbahnista on helppo paikallistaa mukavia laskulinjoja.

Hieno päätös kaudelle

Lounaan aikana lumisade hieman rauhoittuu.

– Jaksatteko kiivetä hieman? Nyt voisi olla oiva tilaisuus käydä katsastamassa yksi hieno lasku, Marco herättelee meitä takaisin toimintaan.

Lupaamme jaksaa. Pian suuntaamme ylös ankkurihissillä. Vauhdikas rinteen yläosa, jonka jälkeen tiukka poikkari vasempaan. Sukset kiinni reppuun ja varsinainen nousu voi alkaa. Yllättävän hapokasta, ajattelemme puuskuttaessamme kohti Mittagskogelia 3 162 metrin korkeudessa. Reilun puolen tunnin kuluttua olemme kuitenkin perillä, näkyvyys on jälleen huonontunut, mutta fiilis sitäkin korkeammalla.

– Tiedossa vajaan 1 500 korkeuserometrin lasku. Alussa on vähän jyrkempää, mutta loivenee varsin pian. Uutta lunta on tullut nyt sen verran, että otetaan varman päälle. Menen ensimmäisenä ja pysähdyn aina odottamaan turvalliseen paikkaan, Marco ohjeistaa.

Mittagskogelilta laskettavaa kertyy lähes 1 500 korkeuserometriä.

Ensimmäissä hapuilevissa käännöksissä lunta tunnustaa olevan liiankin paljon, lisäksi huono näkyvyys ei helpota laskemista. Pian näkyvyys kuitenkin paranee ja samalla rytmi alkaa löytyä. Saamme nauttia paikoitellen polveen ulottuvasta uudesta lumesta. Olemme liikkeellä hieman liian myöhään iltapäivällä ja alemmas tultaessa lumi muuttuu raskaaksi nuoskaksi, joka vyöryy paikoitellen alas omasta painostaan. Pujottelemme viimeisen osuuden reitistä väistellen paljaita maalaikkuja. Hiestä märkinä ja sangen väsyneinä saavumme kuitenkin ongelmitta perille.

Kamat kasaan ja pikainen bussisiirtymä kylälle. Sukset huoltoon ja lyhyt palauttelu afterissa. Olemme kaikki yhtä mieltä, että Pitztalin puitteet tarjosivat täydellisen päätöksen laskukaudelle.

Teksti: Antti Hurskainen
Kuvat: Simo Vunneli

Tutustu tarkemmin Pitztaliin