Pari viikkoa ennen reissua ei näyttänyt lupaavalle. Vuodenvaihteessa lumi oli Alpeilla vähissä. Uusi vilkaisu Lumipallon sääennusteeseen muutti odotuksen luonteen: luvassa oli pari metriä uutta lunta 6 päivässä juuri ennen saapumistamme.

Genevestä ei olisi ollut pitkä matka

Olimme hankkineet lentoliput Geneveen, josta Sainte Foy olisi tavoitettu vuokra-autolla kätevästi muutamassa tunnissa. Kävi kuitenkin niin, että lentokenttä suljettiin juuri ennen laskeutumisaikaamme. Eivät nähtävästi oikein osanneet toimia lumen kanssa, vaikka tällä korkeudella maahan oli satanut vain pieni valkoinen harso. Jouduimme kurvaamaan yli 200 kilometriä koiliseen Zürichin kentälle.

Pienestä lisäjunailusta huolimatta alkoi eteen tulemaan yllättäviä onnenkantamoisia. Lentokoneessa edessämme istui pariskunta, joka kuuli meidän puhuvan Sainte Foysta. He olivat matkalla samoille hiihtohisseille, jossa suomalaiset eivät ole aivan jokapäiväinen näky. Sukulaiset pyörittivät kuulemma hotellia hiihtokeskuksen vieressä, ja he tunsivat sikäli alueen parhaat laskumaastot jokaista kiveä ja kantoa myöten. Tunkeilimme heti mukaan samoihin laskuihin arvokas paikallisopastus mielessämme.

Jäinen kuolemanpolku?

Kuulimme, että yksi alueen hienoimmista offareista on lumitilanteesta riippuen joko “icy path to death” tai “powder path of life”. Jäästä ei ollut tällä kertaa pelkoa, joskin vyöryriski oli verraten korkealla. Onneksi tällä La Marquise -hissin yläasemalta koiliseen Les Savonnesin suuntaan kiertävällä reitillä ei ole montaa vaaran paikkaa.

Laskureitti sisältää upeaa avointa puuterikenttää, tyynymäisiä puuterikumpareita ja pikkuhiljaa tihentyvää metsää. Alempana reitti ylittää laaksonpohjaa mutkittelevan puron pienen padon kohdalta. Padolta jatketaan loivasti viettävää vaelluspolkua vanhan asutuksen läpi aina La Masuren ikivahnaan pikkukylään asti. Sainte Foyn kylään pääsee kätevimmin palaamaan taksilla. Kerrassaan upea offari!

Toinen maisemallisesti hieno reitti lähtee L’Aiguille -yläasemalta 2620 metristä laaksoa pitkin etelään kiertäen alempaa luoteeseen Le Monal-pikkukylän kautta Sainte Foyn hiihtokylää kohti. Helppo lasku vie 2-3 tuntia, ja on parhaimmillaan etenkin maisemien puolesta.

Parasta lunta 15 vuoteen

Hannuhanhimaista tuuriamme kuvaa se, että ensimmäisenä päivänä meitä opastanut Ben kertoi laskeneensa samaista reittiä 15 vuotta, mutta ei vielä koskaan näin hyvällä lumella. Toiselle päivälle saimme rekrytoitua oppaan paikallisesta ESF-hiihtokoulusta. Nicolas oli syntynyt Sainte Foyn tuolihissin ala-aseman viereisessä talossa. Hiihtokeskus tosin rakentui hänen kotinsa ympärille vasta 70-luvulla, kun mies oli jo täysi-ikäinen.

Sainte Foyssa riittää helposti saavutettavia offareita. Rinteitä on tehty maaston määrään nähden vain vähän, jolloin hisseiltä tavoittaa vaivatta todella laajan off-pistemaaston. Helpoimmin saavutettavat, mutta hyvät reitit on merkitty myös rinnekarttaan Natur-merkinnällä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että näitä alueita laskettaisiin heti kumpareikolle.

Nicolas esitteli meille hiihtokeskuksen molemmilta reunoilta löytyvät laajat laskualueet. Molemmilta yläasemilta saavuttaa viistolaskulla ja pienellä tamppauksella suuret puuterikentät, ja alhaalta pääsee vielä liukumaan polkuja ja siirtymäreittejä pitkin takaisin hisseille. Maasto on kohtuullisen helppolaskuista, mutta mukavan viettävää kuitenkin. Alaosissa metsät ovat melko tiheitä, mutta laskemiseen sopivat linjat tuntuvat löytyvän vaivatta.

Ruuhkattomuuden iloja

Pienempien ja tuntemattomampien hiihtokeskusten suurimpia etuja on koskemattomaan lumeen liittyvän kilpailun vähyys. Sainte Foy on juuri tällainen piilopaikka, jossa puutereille ehtimiseen ei tarvita aggressiivisia kyynerpäitä. Suoraan hissistä hissille -puuteria riittää muutamaksi päiväksi lumisateen jälkeen. Ja syrjäisemmät tai hieman vaivaa vaativat reitit tuntuvat säilyvän yli viikon kuin yksityiskäytössä.

Sainte Foyn rinteetkin ovat pitkiä ja profiililtaan upeita. Kolmannen ja viimeisen laskupäivän käytimme ennen kaikkea parhaimpien joukkoon arvioimillemme reinteille. Teimme myös useamman laskun Col de l’Aiguille -hissin yläasemalta pysähtymättä kylään tykittäen. Alhaalla joutuu vetämään happea hetken aikaa. Korkeuseroa rallille tulee yli kilometri. Reisien liekehdintä hiipuu vasta toisen tai kolmannen peräkkäisen tuolihissin kohdalla takaisin ylös palatessa.

Ihmettelimme offareilla hurjaa vauhtia suoraa linjaa tykittäviä laskijoita. Syyksi selvisi vuosittaiset off-piste -nopeuskisat, joita varten paikalliset hurjapäät harjoittelivat. Itse kilpailusuoritukset näyttivät vielä pelottavammilta. Lähtöpaikka oli Rocher de Pierre d’Arbine -vuoren kyljessä. Kukaan ei näyttänyt jarruttavan tai tekevän yhtäkään matkaa pidentävää mutkaa. Paketit eivät pysyneet millään kasassa siinä menossa, mutta näimme ihmeen vähän kaatumisia. Nicolaskin kertoi nuorempana osallistuneensa usein tähän taidon ja rohkeuden mittaustapahtumaan.

Hemmottelua majapaikassa

Kolmen laskupäivän visiitti olisi jäänyt vahvimpien kokemusten joukkoon jo pelkästään lumen, maisemien ja laskumaaston puolesta. Tällä kertaa lykky kävi myös majoituksen kanssa. Sijanti ala-aseman vieressä keskellä kylää ei ollut ainut asia, joka majoituksessamme oli Sainte Foyn kärkitasoa.

Premier Neige on brittiläisomisteinen toimija, joka omistaa merkittävän osan Sainte Foyn hyvillä paikoilla olevasta majoituksesta. Yrityksen missiona on ylittää vieraiden odotukset. Niin kävi. Majoituksemme osui firman kruununjalokiveen, The Peak -boutigue-hotelliin. Ilmapiirissä oli miellyttävän kotoisaa luksusta. Huoneessa oli rutkasti tarvittavaa enemmän tilan tuntua ja mukavuuksia. Vierestä löytyi sauna ja höyrysauna, joita luonnollisesti hyödynsimme laskupäivien päätteeksi. Yläkerran parvekkeella odotteli kuuma poreamme upein maisemin. Aamupalaa kokkeineen jokainen meistä kehui parhaimpien koettujen joukkoon. Kuntosalia, hierontaa ja muuta hemmottelua olisi tietysti ollut saatavilla, jos olisimme ehtineet näitä hyödyntämään. Ajatuksena on yhdistää ylellisen 5 tähden hiihtohotellin palvelut ja huoneiston yksityinen tunnelma.

The North Face ja South Face -huoneistot toimivat samalla konseptilla, mutta ovat pykälän edullisempia vaikka sijaitsevat yhtä keskeisellä paikalla ja edustavat melkein vastaavaa laatua. Lisäksi Premier Neigellä ja muillakin tarjoajilla on kylässä runsaasti ilman palveluita olevia omatoimihuoneistoja. Suomalaista ilahduttavasti useista löytyy sauna. Brittipainotteisen henkilökunnan kanssa kielimuuria ei tarvitse pelätä kuten joissakin ranskalaiskohteissa. Jos autolle ei ole tarvetta reissun aikana, kannattaa vuokra-auton sijaan tilata lentokenttäkyyti majoituksen tarjoajalta.

Juustoista iltaa

Sainte Foy tarjoaa ranslalaiseen tapaan hyvät mahdollisuudet juustoiseen herkutteluiltaan. Kylässä on puolenkymmentä varteenotettavampaa ravintolavaihtoehtoa. Ravintolat ovat pieniä ja tunnelmallisia. Ala-aseman vieressä 1600-luvun rakennuksessa toimiva La Maison à Colonnes on todella viihtyisä. Lounasaikaan ruoka ei ollut ihmeellisempää, mutta illalla racletet lihala- ja kastikelajitelmineen ja juustoinen saivat meidät liikuttumaan makujen herkullisuudesta.

Noin 20 neliön kokoinen L’a coeur -ravintola onnistui viinisuosituksissa, etanoissa ja kalaruoassa. Liharuokien kanssa keittiössä oli sen sijaan tapahtunut hieman haparointia. Le Monal olisi kuulemma ollut yksi tutustumisen arvoinen pikkuravintola. Yllättäen muuten rauhallisessa kylässä näytti olevan parikin melko täyttä baaria, joten kekkeröintimahdollisuuksiakin olisi ollut. Jätimme kuitenkin puuterilaskujen uuvuttamina yöelämän testaamatta.

Kenelle Sainte Foy sopii?

Hiihtokeskuksen intiimi tunnelma ja laadukas, mutta suppeampi tarjonta sopii etenkin omaa tilaa arvostaville vapaalaskijoille ja rauhaa sekä laatua arvostaville perheille. Riehakasta after skitä tai shoppailumahdollisuuksia etsivä saattaa pettyä. Huonon lumitilanteen sattuessa kohdalle tekemistä on toki vähemmän kuin jättikeskuksissa. Mutta kylän idyllisyys ja maisemat korvaavat näitä seikkoja.

Sainte Foyn pientä rinnemäärää ei kannata säikähtää, sillä viikossa tekee näppärästi ski safari -päiväreissuja läheisiin Val d Isere – Tignesin tai Paradiskin (Les Arcs ja La Plagne) jättihiihtokeskuksiin. Tarentaisen laakso tarjoaa laskijalle hurjan määrän laskettavaa, ja välimatkat ovat lyhyitä. Ja hyvällä lumella Sainte Foysta ei varmasti tee mieli ruuhkaisemmille lumille.

Teksti ja kuvat: Simo Vunneli