Talvikausi nippuun Messilässä

Nyt on mäenlasku härpäkkeet putsattu sekä puunattu ja koimyrkyn kera naftaliiniin laitettu. Hyvinkin tietoisena siitä että kausi jatkuisi pohjoisessa kuitenkin noin vappuun saakka. Ja tieto lisää tuskaa… Ai että mä kärsin. Työnantajamme nimittäin vaativat palkan maksun perusteeksi ainakin nimellistä paikalla oloa. Kaikki ylimääräisetkin lomat/vapaat on jo kulutettu joten: Ei pysty millään…

Ajatus oli vielä pyörähtää pääsiäisenä pohjoisessa. Parin päivän takia ainut järkevä transportaatio muoto olisi lepattaa paikalle sinivalkoisilla siivillä, mutta tämäkin mahdollisuus avautui vasta niin myöhään, jotta kun lentoja ryhdyttiin katselemaan, niin Helsinki – Kittilä välillä operoiva lentoyhtiö halusi palveluistaan vaivaiset 1,65ke. Onko se paljon vai vähän? Kolmelta ihmiseltä siis. Tällä summallahan olisi toki päässyt takaisinkin, mutta ei matkatavaroita ruumaan… Ne olisivat ehkä maksaneet toisen mokoman. En tiedä. Katsomatta jäi. Ajatus kuivui kokoon… Näistä edellä mainituista seikoista johtuen kauden 2014 – 2015 viimeiset kurvit ottivat paikkansa Messilässä 1. huhtikuuta.

Ah, Messilä. Tuo niin sopivasti työmatkani varrelle sattuva lahtelaisten lähimäki. Jos nyt sen kautta ajaa siis… Suurin laskettava korkeusero on jotain 111 metrin luokkaa ja rinteitä on kymmenkunta. Kaikki valaistuja. On hotellii, on ravintelii, on pulkkamäkee ja hyvän lumen aikana latuukin. On kaikkee. Ainut asia mitä nyt tänä ko. päivänä puuttui oli ihmiset…

Oma peltiponinikin sai laiduntaa ihan yksin niille varatulla alueella.

Päärinne alueella oli silloin aamutuimaan vallan molemmat rinteet auki.

Mutta eipä niissäkään ruuhkasta tarvinnut kärsiä. Puolenpäivän aikaan kun olin pakotettu luovuttamaan ja suuntaamaan kohti Karhulaa työnantajani tykö, paikalle oli saapunut kymmenkunta muutakin laskijaa nauttimaan Messilän laskukauden kalkkiviivoista.

Vielä yksi kuva-arvoitus. Mikä on varma kevään merkki?

Vielä jäässä oleva järvi, eikä yhtään pilkkijää. Silloin on jo tosi kyseessä…

Laskukausi on siis taputeltu tältäosin tässä ja nyt. Loppui sinne mistä alkoikin. Messilästä. Muutama uusi keskus tuli bongattua. Nyt niitä taitaa olla yhteensä 15. Mukaan mahtuu muistoja laidasta laitaan. Ruka oli ehdoton herkku, kun taas Klaukkalassa pilasin sukseni. Liekö ollut vain unohdus vai silkkaa laiskuutta, mutta hissin viereisestä rinteestä puuttui yläpäästä lippusiima tahi varoituskyltti: Rinne suljettu. Lumetus puolitiessään… Alas päästyäni suustani saattoi päästä genitaalin katkuinen lausahdus. Onneksi hissin setä tuli lohduttamaan: Juu ei sinne kannata mennä laskemaan. Ei sitä ole vielä kunnolla lumetettu… Oma moka. Mitäs laskin… Ainakin puolet Suomen pottufarmareista vihertyisi kateudesta jos näkisivät vanhojen suksieni pohjat. On sellaista vakoa jotta oksat pois…

Ensi talvea silmällä pitäen haluaisin aktivoida sinut. Niin, juuri sinut siellä ruudun toisella puolella. Jos sinulla on lempikukkulasi jonka haluaisit saada kaikkien muidenkin tietoisuuteen, niin älä epäröi ottaa… nimittäin yhteyttä. Sovitaan tapaaminen jotta voisit jopa esitellä hieman paikkaa ja minä tekisin siitä aivan pikkiriikkisen tarinan tänne kaikkien ihmeteltäväksi.

-Minimies