Messuamista ja kasvukipuja

Moikkelis moi vaan kaikille. I’m back. Elämä voittaa sittenkin. Koko kesässä en saanut mitään aikaiseksi tänne, enkä muuallekaan. Oli hieman muuta ajateltavaa. Toinen takajalkani rupesi oireilemaan heti vappumarssin jälkeen. Eikä aikaakaan kun polven reppana joutui kuin joutuikin antautumaan taistelussa paremman tuotantopalkkion puolesta. Sitä käytiin vallan isolla kirkolla asti kuvauttamassa, magneetilla, vakuutusyhtiön pyynnöstä. Varsinainen tapaus… kourallinen särkylääkkeitä aamulla naamariin, tunget itsesi autoon, ajat puolitoista tuntia sairaalalle, makaat puoli tuntia ahtaassa, kohtuu reipasta mökkälää pitävässä aparaatissa, odotat pari tuntia tohtoria, joka näyttää alle minuutissa isosta kuvasta jotta tuo tuossa on syypää polvesi kipuun. Ohjeistaa hoitamaan itsensä kuntoon miten parhaaksi näen ja jos ei se juttu, mitä sitten ikinä teenkin tehoa, kokeile jotain muuta… Lääkäriin kannatti hakeutua vain jos tilanne oleellisesti huononee. No, siinä vaiheessa en liikkunut askeltakaan ilman alumiini vahvistettua polvitukea, kyynärsauvoja ja lääkitystä. Jos tilanne siis siitä oleellisesti huononee. Seuraava askel huonompaan suuntaan olisi varmaankin ollut koko koipi irtikatkipoikki tahi vastaavaa… Tämä siis alle minuutissa jonka jälkeen sain kehotuksen kadota kuntouttamaan itseäni. Puolitoista tuntia kotio. Kehtasivat vielä jälkikäteen kysyä sähköisesti jotta: Miten asiointinne kanssamme mielestänne sujui? En vaivautunut vastaamaan… Mutta nyt siis tallailen jo tasaisella kohtuu hyvin ilman apuvälineitä. Kipuilua on vielä hieman, varsinkin portaissa mutta usko tulevaisuuteen on vahva. Kyllä pojalla polvi paranee. Vesijuoksulla olen yrittänyt…

Sattuihan toki kesään yksi pienimuotoinen roadtrip, kun vaimolle uutta peltiponia hakemaan. Mistäpä muualtakaan kun Germaaniasta. Ja koko perheen voimalla, tiätty. Lentokoneella Stutgarttiin, yö Heillbronissa. Aamulla autokaupoille jonka jälkeen Hampurin, Malmön ja Tukholman kautta Turkkuseen.  Hampurin hotelli oli hieman sivummalla mutta ei se haitannut. Nimittäin illalla ruokaa etsiessämme päädyimme paikkaan nimeltä Jok Stake House. Paikka näytti ulkoapäin vanhalta majatalolta eikä sisäpuoli kalvennut ulkopuolelle laisinkaan. Päinvastoin. Wc tilat oli sijoitettu yläkerran vierashuoneiden tilalle. Idylli oli täydellinen. Henkilökuntakin oli pukeutunut ajan hengen mukaisesti. Palvelu ensiluokkaista ja se ruoka: Voi veljet ja ehkä vähän siskotkin kans… Alku-, pää- ja jälkiruoka juomineen meiltä kolmelta kustansi osimoilleen saman kun yksi henkilö suomessa ottaa saman satsin minkä tahansa hotellin ravintolassa. Ei siis hinnalla pilattu elämys. Malmön hieman oudohko hotelli sijaitsi aivan vanhankaupungin ytimessä. Sieltä oli oiva köpötellä Malmön yllättävänkin vilkkaille toreille iltaelämää ihmettelemään ja toki nauttimaan herkullisesta ruoasta.

Mutta sitten asiaan. Nyt se sitten tapahtuu. Isoksi kasvaminen. Tai siis helmikuussa vasta. Nimittäin pääsen ulkomaille laskemaan mäkeä. Lento on maksettu. Majapaikka on maksettu. Jaappaniaan saakka. Se on nimittäin kaukana se. Eräänä kauniina kevätpäivänä tuli erään työystävän kanssa juttua yleisesti mäenlaskusta ja selvisi jotta tämä kaveri kuului muutaman hengen porukkaan joka kerran vuodessa käy jossakin päin maailmaa vähän puuteria pöllyttämässä. Ensi talvena olisi tarkoitus käydä Japanissa. Ajattelematta asiaa sen kummemmin heitin ilmaan ajatuksen jotta minäkin mukaan ja matkaan. Jos vain mahtuu ja kaikille passaa. Ja tuossa syyskuun puolenvälin tuntumassa varmistui paikaksi Niseko. Tätä kirjoittaessani on siis tuskalliset 8 miljuunaa sekunttia ja rapiat, kunnes JAL:in kone ottaa meidät sisuksiinsa ja suuntaa kohti nousevan auringon maata.

Olen kuullut huhun jotta siihen jää nalkkiin joten kalustohan menee täysin uusiksi. Lumiturvallisuus vempeleet olen käynyt jo hankkimassa ja repun selkäpanssarilla. Vielä pitäisi löytää sukset siteineen, sauvat ja vapaalaskulasit. Ja sitä vartenhan on nämä messut jotka pyörähtää käyntiin itseasiassa tänään. Kello on siis jo yli puolen yön. Niin se aika rientää kun on hauskaa… Ostin Skiexpon sivuilta 15e:n arpalipun ja ajattelin käydä lauantaiaamusta kokeilemassa josko arpa voittaisi. Heittäkäämme ylävitoset jos törmäämme siellä… Jos emme: Toivotan messuamisen iloa…

-Jani-