Taustaa

No nyt hieman niitä taustoja joista aioin kertoa seuraavaksi. Olen siis oululainen (kempeleläinen) Helsingissä vuonna -75 syntynyt mies. Lasketteluharrastus käynnistyi Levillä isän serkun perheen välineillä joita saimme lainata ja käydä kokeilemassa laskettelua. Vuosi oli -80. Kiinnostus syntyi ja omat kamat hankittiin. Aluksi käytiin Iso-Syötteellä muutamat kerrat mutta sitten Pikku-Syöte aukaistiin ja meillä oli asuntovaunu siellä ensimmäisenä vaunualueella kausipaikalla. Tämä oli 80-luvun ihan alkua. Pikkusyötteellä oli hyvä treenailla laskettelua, siellä oli hyvä porukka ja paikka oli mukavan pieni, joten lähes kaikki vakioasukkaat olivat tuttuja. Hiihdonopettajat, hissipojat, vuokraamon työntekijät jne. ja hyviä laskukavereita sieltä löytyi myös.

Oivon Skipe oli myös hiihdonopettajana siellä ja olikin innokas viemään porukkaa takamaastoihin. Silloin ei kyllä vapaalaskusta vielä puhuttu. Eikä ollut skinejä, eikä randositeitä.

Syötteellä oli myös Syötekylän Sytyke niminen seura jonka mukana tuli ratalaskua harrastettua ja treenattua. ”Ratalasku-uraan” kuului yksi reissu Rukalle, olisikohan ollut Pohjoispohjanmaan piirinmestaruuskisat tms. Sieltä tuliaisina oli neljäs sija sekä suur- että erikoispujottelussa. Lisäksi oli Syötekyläcup lähes joka viikonloppu johon aina osallistuttiin ja siinä menestystäkin tuli jonkin verran. Kilpailu ei kuitenkaan pahemmin kiinnostanut.

Muistaakseni vuonna -87 vaunumme siirrettiin Rukan uudelle Saaruan puolella olleelle vaunualueelle. Aika pian tämän jälkeen vaihdoin myös sukset lautaan jolla kuluikin noin kymmenkunta vuotta.

Rukalla tuli laskettua paljon! Kuusamolaisten ja kempeleläisten kavereiden kanssa. Joskus 15-17 vuotiaana tuli käytyä Kempeleessä Köykkyrissä laskemassa viikolla, tai siis hyppimässä ja viikonloput sitten Rukalla laskemista. Valtavaaralla käytiin ja muita Rukan offareita kierrettiin.

Alpeilla käytiin vanhempien kanssa muutamia kertoja, samoin Riksulla, muuten pääosin Rukalla ja silloin tällöin Pyhällä. Myöhemmin myös Norja on tullut kuvioihin mukaan ja Lyngen on ollut kohteena useampaan otteeseen jo, ei tosin perheen kanssa kuin kesällä. Jossain vaiheessa kun carvingsukset tulivat vaihtui lauta takaisin suksiin ja siitä lähtien sukset ovat olleet kulkuväline.

Kuusi vuotta sitten käytiin perheen kanssa Pyhällä hiihtolomalla asuntoautolla ja heti perään pääsiäisenä ja sitten jo varattiinkin seuraavaksi kaudeksi kausipaikka ja ostettiin oma vaunu. Nyt on siis viisi kautta laskettu Pyhällä ja ensi kaudeksi on vaunupaikka taas varattu. Pyhä on vienyt sydämen, kun sinne pääsee niin tuntuu kuin kotiin tulisi.

Tämän blogin aiheena tulee näillä näkymin pääosin olemaan meidän perheen yhteiset retket/reissut. Lapset (Aleksi ja Heidi) ovat skinnailleet jo pari talvea ja vaimokin (Johanna) on yhden randon käynyt vuokravälineillä kokeilemassa. Myös kesäreissuista olisi tarkoitus kirjoitella. Katsotaan nyt mistä juttua tulee. Muita harrastuksia ovat koripallo ja maastopyöräily nyt ainakin. Jos hyviä maastopyöräreissuja tulee niin niistäkin voisi yrittää kirjoitella. Tässähän tuntuu, että voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, varmaan tämän verran mitä nyt olen kirjoittanut myös tuhosin tekstiä, kun olisi mennyt jo ehkä turhan nippelitiedoksi 😀

Vielä loppuun kuvia vuosien varrelta:

Pikku-Syöte, Skipen rakentama hyppyri, n. -84

Pikku-Syöte n. -85

Pyhä, n. -87

Ruka, n. -87

Ruka, n. -90

Stryn -90 luvan alku

Ruka 90-luvun alku

Pyhä, 90-luvun alku

Lyngen, kesä -15

Pyhä, -15 (Aleksi)

Pyhä, -15 (Aleksi ja minun isä)

Lyngen Trollvastinden, -17

Pyhä, koko perheen eka yhteinen rando, -17