Oulun paras maastopätkä: Valkiasjärventie – Pilpakangas

Oispa ollut makia paikka tehdä kunnon klikkiotsikko 🙂

Kesä on saapunut Ouluun! Pitkästi yli 20 lämmintä ja aurinko paistaa. Niimpä olikin hyvä lähteä tekemään vähän pitempi maastopyörälenkki. Normaalisti tulee kuitenkin pyörittyä tuossa lähistöllä noita tuttuja polkuja joista tulee semmoinen n. 1.5h lenkki. Nyt ajattelin, että olisi hyvä saada välillä vähän pidempikin lenkki tehtyä ja mielellään kohtuu rauhallisella vauhdilla. Suunnaksi otin Niilesjärven ja Valkiaisjärven suunnan. Kaakkurin suunnalta kun lähtee niin tulee aika paljon siirtymää tuolle lenkillä, mutta onpahan sitä vähän rauhallisempaa ajoakin sitten.

Niilesjärven jälkeen kääntyy oikealle yksityistie jota pitkin pääsee polun alkuun. Tuon tien varrelta lähtee aika monta polkua, osa niistä menee tosi märkiin paikkoihin. Tuo polku mistä itse tykkään lähtee ehkä reilun kilometrin päästä Valkiaisjärventiestä. Polku lähtee sähkölinjan alla vasemmalle tiestä. Ja tästä alkaa se minun mielestä paras maastopätkä Oulussa. Ainakin niistä mitä minä olen ajanut. Siinä on mukavan vauhdikasta singleträkkiä, teknisempiä pätkiä ja lähempänä Pilpakangasta oikein kunnon neulaspolkuakin.

Reitin alkupään polkua, kuva on otettu joskus aiemmin kun en tänään oikeen muistanut kuvailla.

Alussa on tosiaan tuommoista perinteistä singleträkkiä jossa on kiviä siellä täällä, mutta vauhtia voi kuitenkin pitää jonkin verran yllä. Jossain vaiheessa polku muuttuu vanhaksi metsäkoneen uraksi, eli siinä menee kaksi polkua vierekkäin, mutta mikään tie se ei ole. Tämä pätkä kiertelee metsässä kohti Sanginjoentietä. Kun tullaan tuolle tielle lähdetään ajamaan golfkentän vieressä menevää linjaa eteenpäin. Tässä on varsinkin alussa hieman teknisempää pätkää ja polku laskee alas suolle jossa on melko märkää. Tuon kohdan pystyy kiertämään oikean kautta risukon läpi, mutta tänään se montun pohja oli sen verran ”kuiva”, että siitä pääsi ajamalla kovinkaan pahasti kastumatta. Tämä polku päättyy hiihtoladun pohjalle jota pitkin pääsee Sankivaaran golfkentän parkkipaikalle.

Teknisempää

Golfkentältä kannattaa suunnistaa Sanginjoen varteen missä kiemurtelee oikein mukava polku. Välillä se käy pikku pätkän kuntoradalla ja palaa sitten taas metsään ja joen rantaan. Aikansa kun on tuota ajellut tulee vasemmalle mäki jonka voi polkea ylös ja laskea lyhyen DH-pätkän alas. Radan alaosaan on tehty pari hyppyriäkin, että siitä vaan hyppimään. Sitten reitti jatkuu joen rantaa eteenpäin käsikäyttöiselle köysilossille. Siitä yli ja kohti Pilpakangasta.

Sanginjoen ylitys

Joen toisella puolella onkin helppo ryhtyä seuraamaan Tervareitin opasteita. Sitä reittiä voi sitten jatkaa vaikka koko 100km Rokualle. Tässä tulee myös pian eteen melkoinen juurakko. Kohtuu tiheässä metsässä tosi isoja juuria. Tässä meinaa mennä joskus suorastaan hermot kun ei saa vauhtia pidettyä vaan vähän väliä tökkää juurakoihin. No kun tästä kuitenkin kohtuu lyhyestä osasta on selvitty pääsee treenaamaan hetkeksi pitkospuilla ajamista. Näitä on Syötettä ajatellen ihan hyvä välillä treenailla, koska Syötteellä pitkospuukohdat on kuitenkin semmoisia mukavia lepohetkiä, kunhan niillä ajaminen vaan luonnistuu. Jos niissä rupeaa kovin jännäämään niin todennäköisesti tippuu. Pellon reunan ja pitkospuiden jälkeen reitti kääntyy pikku ylämäkeen (Oulun alueella suorastaan suureen ylämäkeen) ja sitten alkaa tosi vauhdikas neulaspolku jota saa paahtaa oikein tosissaan. Puut vilisee silmissä ja välillä aika lähelläkin, mutta on tuota niin mukava ajaa, että pakko siinä on vähän vauhtia kerätä. Tämän jälkeen saavutaan Pilpakankaan laavulle, tuo minun mielestä paras pätkä jatkuu tästä vielä muutaman kilometrin eteenpäin, mutta tässä on myös hyvä taukopaikka ja voi vaikka ajaa saman reitin takaisin. Aika hyvä idea voisi olla esim. että ajaa autolla Valkiasjärven parkkipaikalle ja lähtee siitä käymään tuolla Pilpakankaalla ja ajaa samaa reittiä takaisin ja lenkin päälle Valkiaisjärveen uimaan. Matkaa tuossa tulee varmaan vähän reilu 10 km suuntaansa, eli kuitenkin ihan ok lenkki.

Pilpakankaan laavu

Itse jatkoin tästä vielä kohti Pilpajärveä ja kiersin luontopolun ympäri. Se on kyllä melkoista tunkkaamista välillä. Louhikkoa, juurakkoa, kaikkea ihanaa. Ja kävimpä kerran yhessä 90 asteen pitkospuiden mutkassa tutustumassa lähemmin myös suohonkin 🙂 No eipä siinä muuta kuin märkä kenkä ja hanska, ei haitannut tässä kelissä mitään. Luontopolun jälkeen ajalin aika lailla teitä pitkin takaisin kotiin. Mittaa lenkille tuli 45km ja aikaa meni 3.5h eli pidemmän lenkin tavoite tuli kyllä minun mittapuulla täytettyä.

Muutenkin maastossa on tullut ajettua ihan kohtuullisen hyvin viime aikoina. Sports tracker kertoo, että toukokuun puolivälistä lähtien tänään oli yhdestoista maastolenkki. Aikaa maastossa on mennyt n. 20h ja kilometrejä kertynyt kolmisensataa. Se on aina vähän hankala tuossa Syöte MTBn ajankohdassa, että kun se on elokuun alussa, niin siinä on takana just lomakuukausi ja silloin tulee itsellä ajettua vähemmän kun on reissussa yms. No pitää yrittää jaksaa ajella kuitenkin.

Kertokaa toki myös mistä löytyy parempi reitti, Oulusta mielellään 🙂

Ja en tiedä miksi kun noita kuvia klikkaa auki, niin ne tuntuu kääntyvän aina kyljelleen. Koitan selvitellä.

EDIT: Tämähän selvisi kiitos Facebookin. Pitää jatkossa muokkaila kuvat kuntoon ennen siirtoa, en taida jaksaa näitä kaikkia kuvia ruveta muokkaamaan.

Ja ilmenneen toiveen myötä, niin tässä vielä jonkinlainen karttanäkymä reitistä.

EDIT 10.5.2018: Tässäpä vielä jonkinlainen gpx ladattavaksi: https://jalki.fi/routes/1674-pilpakangas-gpx