Arctic Weekend, Rovaniemi

Julkaistu: 29.10.2017

Arctic Weekend on uusi talvenavaustapahtuma Rovaniemellä. Rovaniemellä ei tämmöistä tapahtumaa ole ollut ja lumilautailijat Antti Autti ja Ville Puominen päättivät semmoisen järjestää. Itse huomasin Facebookin kautta mainoksen tapahtumasta ja kiinnostuin heti. Lapsilla on syysloma ja he ovat isovanhempien kanssa avaamassa laskukautta Rukalla, joten saatiin Johannan kanssa ihan tämmöinen oma viikonloppuloma kahdestaan Rovaniemelle! Ei hassumpaa!

Odotuksia ei sen kummempia ollut muuta kuin viettää rento viikonloppu ja käydä ainakin perjantain Kama Workshopissa ja launtaina Replacing Luck luennolla, sekä Autin uuden Arctic Lights leffan, tai dokkarin, ensi-illassa kulttuurikeskus Korundissa. Näistä lähtökohdista lähdettiin perjantaina iltapäivällä, töiden jälken kohti Rovaniemeä, jossa klo 18 alkaisi Intersportissa Kama Workshop.

Perjantain

Kama Workshop

Rovaniemelle saavuttiin vähä ennen kuutta. Nopeasti kamat hotellille ja kohti Intersporttia. Siellä oli keretty jo aloitella jutustelu. Pääosin äänessä oli Majavan Arto joka näytti koneelta kuvia erilaisista tilanteista vuorilla ja samalla herrat kertoivat eri varusteista mitä vuorilla tarvitsee. Kaverina Apella oli Antti Autti ja Mikko Koutaniemi jotka antoivat Apelle taustatukea tarinoiden muodossa ja omista kokemuksista kertoen. Porukkaa oli saapunut aika mukavasti paikalle ja tarinoita riitti. Vaikka tilaisuuden tarkoitus oli olla keskustelutyylinen, niin kyllähän se aika paljon meni siihen, että asiantuntijat kertoivat omia näkemyksiään ja omia kokemuksiaan. Muutamia kysymyksiä toki yleisöstäkin tuli ja hyvä niin, asiantuntemusta todellakin oli paikalla takamaastoista kertomaan. Lopuksi pidettiin vielä tietovisa ja arvontamenetelmällä jaettiin hyviä palkintoja, harmi kun Johanna ei voittanut taukotakkia kun semmoinen pitäisi hänelle hommata.

Antti Autti ja Arto Majava Kama Workshopissa.

Hostel Cafe Koti, Keeshlife ja Snacbreak leffojen ensi-illat

Kama Workshopin jälkeen mentiin käymään Johannan kanssa syömässä ja sitten siirryttiin Hostel Cafe Kotiin jossa oli parin leffan ensi-illat ja muutenkin tapahtuman ”jatkot”. Leffoissa oli hyvä vauhti, mutta enemmän meni oma aika tuttujen kanssa jutteluun, ei niin tarkkaan tullut noita leffoja katottua. Mieleen jäi kyllä Keeshlife leffan lopusta pitkä etuvoltti Rukalla etutuolihissin alla olevan lumihaudan lähes pohjalle. Hyvän näköstä menoa.

Lauantai

Lauantai aloitettiin minun osalta katsomalla yksi yön matsi NBA:ta ja sen jälkeen sitten aamupalalle. Siitä jatkettiin kaikessa rauhassa hotellissa lepäillen ja vähän Facebook liven kautta keskustassa järjestettyä reilikisaa katsellen. Pihalla satoi vettä, niin ei huvittanut lähteä kamppeita kastelemaan Lordiaukiolle. Jossain vaiheessa sitten todettiin, että on aika lähteä testaamaan Arctic Weekend tarjous Kauppayhtiölle, eli juustohamppari, ranskalaiset ja olut 15e. Oli oikein hyvä purilainen! Siitä sitten Intersportin kautta kohti kulttuurikeskus Korundia, jossa pääpäivän tapahtumat järjestettiin.

Replacing Luck

Etukäteistietona Replacing Luckista oli, että se on ruotsalaispariskunnan perustama voittoa tavoittelematon järjestö jonka tavoitteena on lisätä tietotaitoa vuorilla likkumiseen. Varsinaista lumiturvallisuuskurssia/luentoa ei siis ollut tarjolla, vaan enemmänkin vähän semmoinen ajatuksia herättävä esitys, että miten omilla valinnoillaan voi vaikuttaa omaan turvallisuuteensa. Mielenkiintoinen tunnin luento joka laittoi ajattelemaan tavallaan itsestäänselvyyksiä, mutta aina välillä on hyvä palauttaa mieleen selkeitäkin asioita. Skipen kanssakin edellisenä iltana samasta aiheesta puhuttiin, että maalaisjärjellä pärjää tosi pitkälle, kun miettiin niitä omia valintojaan.

Replacing Luck Korundissa

Replacing Luckin jälkeen oli tarjolla videoita ja laskuleffoja. Katselimme niitä osittain ja välillä katseltiin Korundissa esillä olleita tuotteita ja juteltiin tuttujen kanssa. Näytteilleasettajina olivat ainakin Burton, Black Crows, Ilahu, Pyhätunturi ja Korua. Lisäksi Korundin ulkopuolelle oli pystytetty kota josta sai käydä hakemassa nokipannukahvit. Pikku hiljaa myös vesisateinen keli muuttui enemmän arktiseksi ja maisema muuttui valkoiseksi.

Kulttuurikeskus Korundi. Nokipannukahvit oli tarjolla tuossa kodassa.

Sju Åtte Ni

Arttu Muukkosen trilogian päättävä Sju Åtte Ni:n raakaversio oli nähtävissä myös illalla. Virallinen ensi-ilta on sitten viikon päästä Helsingissä Vapaalaskuiltamissa. Herrat Muukkonen ja Majava olivat kertomassa hieman taustoja tästä Suomen puolelle sijoittuvasta laskuleffasta. Kilpisjärvi, Lemmenjoki ja joku kolmas paikka oli vielä mukana, mutta en millään muista nyt että mikä 🙂 Mieleen jäi joka tapauksessa ainakin Lemmenjoen kanjonin 450 metriset seinämät. Aika hyvät korkeuserot Suomen mäkiin! Kelit eivät ole aina suosineet tämän trilogian kuvauksissa, eikä tämä päätösosakaan ollut tehnyt poikkeusta. Vettä oli satanut ja kelit oli plussalla. Hienoa ulkoilua joka tapauksessa olivat päässeet leffan tekijät harrastamaan.

Sju Åtte Ni, Muukkonen ja Majava pohjustamassa leffaa.

Ennen illan pääleffaa oli hyväntekeväisyyshuutokauppa jossa kerättiin varoja Rovaniemen junnuille, eli Mountain Club Ounasvaaralle. Huudettavana oli takkia ja lautaa yms. Tuottoa kertyi aivan hyvin, reilu 1100 euroa. Ja sitten sen pääleffan pariin.

Arctic Lights

Illan päätapahtuma oli Antti Autin ja Kota Collectiven dokumentti Arctic Lights. Tämä olikin ainoa maksullinen tapahtuma illan osalta ja leffa esitettiin noin 300 paikkaisessa salissa joka oli loppuun myyty. Porukka siirtyi Korundin muista tiloista saliin ja tunnelma oli odottava. Noin kymmenen aikoihin Antti Autti ja muut dokumentin tekijän astuivat lavalle ja kertoivat hieman taustoja dokumentista. Kyseessä ei ole siis perinteinen laskuleffa jossa musiikki pauhaa ja toinen toistaan hurjempia temppuja tulee sarjatulella. Tässä pureudutaan enemmän niihin ennen ja jälkeen tuleviin tapahtumiin. Sekä Autin intohimoon laskemista kohtaan. Valot pimenivät ja leffa alkoi. Noin tunnin mittainen dokkari oli hyvä ja rehellinen. Siinä puhuttiin hyvinkin avoimesti siitä kuinka tärkeää laskeminen on Autille ja kuinka se vaatii myös läheisiltä ihmisiltä paljon kun polte päästä laskemaan on niin kova. Toisaalta nyt viimeisen vuoden aikana Autti oli nimenomaan pyrkinyt laskemaan lähempänä kotiaan, lapissa ja vähentänyt näin reissupäiviään. Hienoja kuvia ja tilanteita oli kameralle tallentunut. Ja yksi aivan mahtava linja. Se olisi kelvannut varmasti mihin tahansa leffaan! Oli hienoa nähdä välillä tämmöinen versio laskuhommista. Niitä mielettömiä laskupätkiä on tullut nähtyä niin mahdoton määrä, että vaatii jotain erilaista että niistä erottuu ja tämä erottui. Minun mielestä edukseen.

Dokumentin tekijät ja Autin läheisiä leffan jälkeen Korundin lavalla.

Leffan jälkeen olisi vielä ollut jatkot Kauppayhtiöllä, mutta me totesimme, että on aika siirtyä yöpuulle, jotta jaksaa aamulla ajaa Ouluun.

Hieno viikonloppu ja kuulemma tästä on tarkoitus tehdä perinne, joten ensi vuonna uudestaan.

Vinkkejä randoilun aloittamiseen

Julkaistu: 12.10.2017

Mitä on randoilu? Omassa tuttavapiirissä randoilu voi yleensä viitata kahteen eri lajiin. Wikipediastakin nämä kaksi löytyvät:

Randonneuring, an organized long-distance bicycle ride
Randonnée skiing, a form of backcountry skiing

Itse en ole harrastanut kuin tuota jälkimmäistä ja siihen tässä postauksessa on tarkoitus hieman paneutua.

Miksi randolle?

Tykkäätkö ulkoilusta? Tykkäätkö liikkua luonnossa? Tykkäätkö hienoista tunturi/vuorimaisemista? Jos tykkäät jostain näistä, niin siinä on jo hyvä syy lähteä randolle. Randoilussa yhdistyvät nämä kaikki. Pääset nauttimaan talvisesta luonnosta ja sen hiljaisuudesta, pääset näkemään hienoja maisemia ja saat liikuntaa. Eka kertoja kun Aleksin kanssa lähdimme Pyhällä randolle ja Kultakeron päältä laskimme kohti Karhunjuomalampea pysähdyimme ja sanoin Aleksille, että ”Kuuntele”, Aleksi sanoi ”Mitä? Ei kuulu mitään.”. Juuri näin. Ei tarvitse mennä kauaskaan hisseiltä, niin talvisessa metsässä äänet katoavat ja olet kaikessa rauhassa. Omat ajatukset ja hiljaisuus seuranasi, tunturimaisemat silmien edessä ja edessä odottaa joku, toivottavasti, hieno lasku.

Edessä odotti aivan loistava lasku alas Trollvasstindeniltä Lyngenissä keväällä 2017.

Aleksi nousee kohti Noitatunturia, Pikkukurun päästä.

Välineet

Sukset ja siteet

Randoiluun toki tarvitsee hieman erikoisvälineitäkin. Ainakin se helpottaa. Jos olet suksilla liikenteessä tarvitset randositeet, eli siteen joissa kantapää nousee irti jotta voit hiihtää helpommin ylöspäin. Näitä siteitä löytyy nykyään monilta eri valmistajilta. On tavallisten laskettelumonojen kanssa toimivia siteitä, kuten Markerin Duke tai Atomicin Tracker ja niin sanottuja tech-siteitä jotka vaativat hieman erilaisia monoja. Tech-siteistä ehkä tunnetuimpia ovat Dynafitin siteet, mutta myös Markerin Kingpinit ovat saaneet jalansijaa, kun niissä on yhdistetty normaalilaskettelusiteen takakappale ja tech-siteen pinneillä toimiva etukappale. Tech-siteissä etuna on keveys ja jalan luonnollisempi liikerata kun jalka on suunnilleen varpaiden kohdalta kiinni siteessä ja liikkuu siitä, eikä koko siteen tarvitse liikkua.

Sukset voivat olla aivan normaalit sukset joilla lasket rinnettäkin. Mutta tottakai, erityissuksiakin löytyy. Nykyään vapaalaskuun on panostettu paljon eri suksimerkeillä ja lähes joka merkiltä löytyy hieman leveämmät sukset joilla on helpompi rinteiden ulkopuolella laskea. Takaamaastoon suunnitelluissa suksissa on myös yleensä hieman rockeria, eli suksen kärki (ja ehkä myös kanta) on hieman enemmän nostettu ilmaan ja pidemmältä matkalta kuin normaalisti vain aivan kärjestä nouseva suksi. Se helpottaa pehmellä lumella laskemista kun suksi kantaa paremmin ja kärki nousee pinnalle helpommin. Suksi myös kääntyy helpommin tällöin. Rockerteknologiaa on kyllä käytössä myös aivan normaaleissa rinnesuksissa. Lisäksi on olemassa nimenomaan randoiluun suunniteltuja kevyempiä suksia. Eli tässäkin valinnan varaa on, mutta alkuun ei kannata liikaa näitä miettiä.

Jos taas olet lumilautailija on valittavissa lumikengät tai nykyään enenevissä määrin splitboard, eli lauta jonka saa keskeltä kahtia ja sillä voi sitten hiihtää ylämäkeen kuin suksilla.

Nousemassa Kultakeron päälle toukokuun loppupuolella. Randositeet käytössä, eli kantapää nousee hiihtämisen helpottamiseksi.

Skinit

Jotta pääset mäkeä ylöspäin tarvitset suksiesi pohjaan pitoa, eli skinit, eli nousukarvat. Alunperin skinit ovat olleet käsittääkseni hylkeen nahkaa, mistä tuo nahka nimitys. Nykyään skinit ovat kuitenkin jotain mohairin, nylonin tms sekoitusta ja toimivat niin, että karvat ovat kallellaan yhteen suuntaan ja estävät näin suksen liukumisen taaksepäin ylämäessä, mutta luistavat kuitenkin toiseen suuntaan, jotta saat liuutettua suksea helposti. Skinit otetaan siis mäen päällä pois, niiden kanssa ei lasketa. Skinit ostetaan yleensä niin, että valitaan tarpeeksi pitkä ja leveä skini joka sitten itse leikataan suksen muotoon, mukana tulevalla leikkurilla niin, että ainoastaan suksen kantti jää näkösälle pohjasta, jotta on jotain mikä kovempaan rinteeseen puree.

Skinit suksiin. Menossa kohti Karhunjuomalampea ja sieltä Ukonhatulle.

Monot, hankiraudat, jääraudat

Monoiksi kelpaavat periaatteessa mitkä vaan laskettelumonot, mutta kyllä se helpottaa jos monoissa on kävelymoodi valittavissa. Eli, yleensä monon takaa, laitetaan vipu asentoon jossa monon varsi pääsee liikkumaan enemmän myös taaksepäin. Kun siis työnnät suksea eteenpäin kiivetessäsi, niin voit viedä jalan pidemmälle eteenpäin kuin normaalin laskettelumonon kanssa. Myös erityisiä randomonoja on, jotka ovat huomattavasti kevyempiä ja liikeradoiltaan laajempia kuin laskettelumonot, mutta niissä voi sitten laskuominaisuudet kärsiä, kun ne eivät ole kenties yhtä tukevia. Vaihtoehtoja on paljon ja se on sitten omasta lompakosta kiinni, minkä verran minnekin haluaa satsata. Ostaako erikseen rinnevälineet ja randovälineet, vai semmoiset jotka käyvät molempiin. Myös lumilautailuun on saatavilla erityisiä randokenkiä jotka joustavat erilailla eri suuntiin kuin perinteiset lumilautakengät, mutta niistä en sen enempää tiedäkään.

Joskus rinne voi olla niin kovassa kunnossa, että tarvitaan hankirautoja. Esimerkiksi keväällä kun yöllä pakkanen on jäädyttänyt päivällä loskalla olleen rinteen. Silloin hankiraudat auttavat sivuttaissuunnassa pidon kanssa. Hankiraudat ovat eräänlaiset ”kynnet” jotka kiinnitetään siteen etukappaleeseen monon alle ja aina kun polkaiset monon alas painuvat hankiraudat kynnet lumeen ja estävät suksea liukumasta sivulle. Toki ne myös heikentävät suksen luistoa eteenpäin, että ei niitä koko ajan viitsi pitää, mutta välillä ne ovat aivan korvaamattomat.

Kun rinne sitten käy joko niin jyrkäksi tai kovaksi, että siinä ei enää suksilla pysy pistetään sukset reppuun ja monoihin kiinni jääraudat. Toki jääraudat eivät ole mitenkään pakolliset, mutta helpottavat kyllä huomattavasti kiipeämistä kun ei tarvitse niin kovasti rinteeseen potkia jotta siitä otteen saa. Jos rinteessä on jo valmiina hyvät portaat, niin varmasti selviää myös monoilla kiipeämällä.

Sofiatindenille nousemassa Lyngenissä. Sukset on jo pistetty reppuun. Tosin jäärautoja ei tässä tarvittu.

Osto / vuokraus

Rando ja vapaalaskuvälineisiin saa uppoamaan vaikka kuinka paljon rahaa. Alkuun pääsee kuitenkin aivan kohtuuhintaan. Jos siteet uusit suksiisi ja hommaat skinit niin sillä jo pääset pitkälle ja ainakin voit testata, että kuinka siellä takamaastossa viihtyy omin voimin liikkuen. Nykyään myös, ainakin Pyhällä, saa vuokraamosta täydet randovälineet vuokrattua ja pääsee testaamaan helposti lajia.

Johanna kävi viime talvena eka kerran randolla. Sitä ennen vuokrattiin pari kertaa vähän paremmin takamaastoon soveltuvat sukset ja käytiin harjoittelemassa laskemista rinteiden vierustoilla ja lähioffareilla. Sitten kun tuntui, että siellä pärjää niin vuokrattiin skinit vielä lisäksi ja lähdettiin käymään koko perheen randolla. Ja nyt ollaan sitten hommaamassa omia randokamppeita, koska olihan se niin hauskaa. Muutamalla kympillä saa siis välineet vuokraksi ja sitten voi miettiä mitä kaikkea kokee itse tarvitsevansa. Nälkä kasvaa syödessä ja sitten pikkuhiljaa, kun tietää mitä on tekemässä, voi hommata lisää kamppeita. Tästä on nyt kokonaan jätetty pois kiipeilyvaljaat ja köydet ja kaikki niihin liittyvät kilkkeet. Toki jos jäätikköalueelle on menossa, niin on syytä miettiä railopelastusvälineitä ja -taitoja joita siellä voi tarvita.

Muita välineitä

Näiden oleellisten välineiden lisäksi tarvitset tietysti lumiturvallisuusvälineet, piippari, lapio, sondi. Ja osaat myös käyttää niitä. Lisäksi yksi tärkeimmistä, eli hyvä, tarkoituksenmukainen ja tarpeeksi iso reppu. Tämä on toki sitten henkilökohtaista mikä on tarpeeksi iso reppu jne, yleensä sen huomaa kyllä sitten kokemuksen myötä. Itselläni on ollut aika monta reppua ja monet ovat tuntuneet hyviltä, mutta jotain vikaa on aina löytynyt. Nyt ostin juuri Bergans of Norwayn 40 litraisen Helium Pro repun. Uskoisin, että sillä pärjään nyt melko kauan. Reppuun pitää mahtua nuo lapio ja sondi, sekä skinit, juotavaa, eväät, mahdollisesti vaihtovaatetta, ainakin taukotakki, ensiapupakkaus yms. Mitä nyt yleensäkin retkellä voisi tarvita. Kenties myös kaasukeitin, köysi, jääraudat. Ja kartta tottaki myös, kenties gps-laite, radiopuhelin, vimpaimia riittää kyllä. Ja sitten vielä kamerat ja systeemit 🙂

Pukeutuminen

Noustessa tulee yleensä lämmin, mutta kannattaa kuitenkin vauhti pitää semmoisena, ettei aivan läkähdy ja säilyy toimintakuntoisena myös laskua varten. Kerrospukeutuminen on siis avainasemassa myös tässä lajissa. Vaikkapa merinovillaa alle ja tuultapitävää päälle ja reppuun sitten kalvollista päällyvaatetta ja lämmintä untuvatakkia yms. Kypärä päässä ei kannata skinnata, vaan kypärä reppuun ja pipo päähän. Kädet hikoavat nopeasti skinnatessa joten kenties vaihtohanskat mukaan. Tuuletusaukot päällimmäisissä kerroksissa ovat hyvä keksintö. Takista kainaloventilaatiot auki ja housuista reiden kohdalta vetskarit auki, niin pääsee höyryt haihtumaan paremmin. Sukkiin kannattaa myös kiinnittää huomiota. Itse saan helposti rakkoja jalkoihini ja ne voivat olla kivuliaita. Viime keväänä pärjäsin aika hyvin Norjassa kahden sukan taktiikalla. Tosi ohut merinolinersukka alle ja laskettelusukka siihen päälle.

Tekniikka

Itse skinnaaminenhan on helppoa. Jalkaa toisen eteen ja matka joutuu. Kun sitten tullaan hankalampiin paikkoihin on syytä olla harjoitellut muutamia juttuja jo helpommissa paikoissa. Yksi tärkeimmistä on ns. kickturn, eli käännöstekniikka jolla saat tehtyä käännöksen paikallaan kun rinne on niin jyrkkä, ettet voi tehdä käännöstä skinnaten ja samalla loivasti kääntyen. Kun jyrkempää rinnettä skinnataan edetään siksakkuviota muistuttavaa reittiä pitkin. Eli skinnataan rinnettä poikittain ja sopivassa kohdassa käännytään lähes 180 astetta toiseen suuntaan ja mennään taas poikittain sopivan jyrkässä kulmassa eteenpäin. Tuo käännös kannattaa opetella kunnolla, koska sitä on karmea tehdä jyrkässä ja jäisessä rinteessä jos sitä ei hallitse kunnolla. Ja on se joskus karmea tehdä joka tapauksessa. Pelottaa ja hirvittää, että kaatuu selälleen ja liukuu mäkeä alas. Ja vielä jos alla on kalliot tai jotain muuta yhtä mukavaa. Tässä yksi opetusvideo aiheeseen. Tärkeintä tuossa käännöksessä on muistaa tuo taaksepotkaisu ja odottaa rauhassa, että suksi kääntyy asentoon josta sen saa käännettyä toiseen suuntaan ilman, että se tarttuu kärjestään lumeen.

Aleksi tekemässä käännöstä nousuladulla Ukonhatulle.

Missä, milloin ja kenen kanssa?

Jos et ole koskaan skinnannut, niin kannattaa harjoitella helpossa paikassa. Kenties ihan rinteen reunaa pitkin. Mutta huolehdi, ettet ole laskijoiden tiellä, et voi nousta siksakkia ylös rinnettä keskellä päivää muiden laskiessa alaspäin. Kannattaa kysellä muilta neuvoa ja tutkia karttaa. Pyhällä on myös mahdollista lähteä hiihtokoulun opastamille takamaastoreissuille joilla samalla saa opastusta lajin saloihin. Erittäin suositeltavaa!

Pyhä hiihtokoulun Rando tutuksi

Partioaitta järjestää myös Pyhän kanssa yhteistyössä Freekend iltoja joissa pääsee vähän tutustumaan lajiin.

Hauskintahan homma on keväthangilla auringon paistaessa. Siinä mielessä Lappi on loistavaa seutua randoilun harrastamiseen. Ja kavereiden kanssa on tottakai aina hauskempaa. Mutta myös kaamosaikaan otsalampun kanssa skinnaaminen ja laskeminen on vähän erilaista hommaa. Ja erittäin hauskaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaamosaikaan, vaikkapa tammikuussa, lumipeite ei välttämättä ole vielä kovin paksu ja kiville saattaa helposti mennä. Ja sekin kannattaa muistaa, että keskitalvella se pimeä tulee melko aikaisin, eli jos haluat laskea päivänvalossa, niin liikkeellä on syytä olla ajoissa. Jos vaikka Pyhällä tekee semmoisen vähän pidemmän kierroksen, niin helposti neljä tuntia saa aikaa kulumaan. Siinä kerkeää jo päivänvalo hiipumaan jos puolilta päivin vasta lähtee.

Heidin eka skinnaus. Sinisen rinteen reunaa mentiin Pyhällä laskupäivän jälkeen vähän ylöspäin, ihan vaan harjoitusmielessä. Ja olihan se aika hauskaa otsalampun kanssa.

Aleksi taas skinnasi eka kerran Soutajan maastoissa.

Tässä ollaan nousemassa Ukonhatulle Aleksin ja Heidin kanssa.

Tässäpä joitakin vinkkejä, mitä nyt tuli mieleen. Aihe on laaja, ja kun harrastaa kauemmin huomaa monenlaista kampetta ja välinettä mitä ei aluksi tiennyt edes olevan olemassa ja kuinka nyt olisi ehdotonta saada semmoiset. Rahaakin saa uppoamaan siinä kuin mihin tahansa harrastukseen, mutta itse korostaisin sitä, että alkuun pääsee lähes tulkoon millä välineillä vaan. Ei kannata liikaa viettää aikaa surffaten netistä kaikista uusimpia ja kevyimpiä välineitä etsien, ennemmin käy vuokraamosta hakemassa jotkut välineet ja lähtee itse testaamaan ja harjoittelee niiden välineiden käyttöä. Kyllä sitä sitten huomaa mitä itse tarvitsee!

Mieluusti kommenttejakin kuulisin, tai jos tuli kysyttävää aiheesta, niin ei muuta kuin kommenttia alle, taikka mailia tulemaan. Ja huomasithan, että uutena ominaisuutena voit myös tilata tiedon uusista blogipostauksista sähköpostiisi!

Randokelejä odotellessa, hauskaa syksyä kaikille!

Tarpeeksi kauan kun skinnaa, niin viiksetkin rupeaa kasvamaan.

Kausi 2017-18 avattu!

Julkaistu: 08.10.2017

No pitihän se lähteä Rukalla käymään kun kerta hissit pyörii ja lunta on mäessä. Alunperin en kyllä ollut ajatellut näin aikaisin kautta aukaista, mutta kun kaveri Facebookissa etsi laskuseuraa ja suurin osa kamoistakin oli kotona, niin mikä jottei. Rukalla on siis viime kaudella tykitetty valtava määrä lunta, joka on kerätty kesäksi kolmeen kasaan säilöön ja siitä levitelty Saaruaan kuluneen viikon aikana. Tämä oli ennätysaikainen rinteiden avaus.

Saarua 8.10.2017

Muualla ei vielä lunta ole ollenkaan ja lämpötilakin oli lähempänä kymmentä kuin nollaa. Keli oli muutenkin oikein mukava, ei edes tuullut. Ja olihan se vähän outoa kun metsässä oli vielä ruska, mutta niin vaan lasketeltiin. Kaksi rinnettä oli auki, toisessa vähän hyppyreitä ja reilejä ja toinen ihan vapaaseen laskuun. Ratojakaan ei ainakaan vielä ollut ollenkaan.

Hississä

Aamulla lähdettiin kahdeksalta Oulusta ja aika tarkaan 11:30 noustiin eka nousu ja siitä sitten melko lailla yhtä soittoa kolme tuntia ja sitten takaisin kohti Oulua. Sopivan tehokas päivä.

Porukkaakin oli jonkin verran, suurin osa tuntui keskittyvän reileihin ja hyppyriin, johon oli välillä ihan kunnolla jonoa. Saarua kolmosta sai laskea melko lailla rauhassa. Lumi oli oikein hyvää verrattuna normaaliin syksyn tykkilumeen joka on jäistä. Nyt oli enemmän kevätlaskufiilis sohjon lentäessä. Kuulemma aamulla rinne oli ollut aivan kova, mutta aika nopeasti se siitä oli pehmentynyt. Jonkinlainen pikkukahvio olisi ollut mukava ala-asemalla, nyt ainoastaan eturinteen puolelta sai kahvia ja purtavaa. Sinne oli kyllä järjestetty autokuljetus Kururinteen kautta, mutta emme viitsineet lähteä siellä kuitenkaan tauolla käymään vaan sitten laskimme senkin ajan. Oikein mukava kauden avaus!

Alarinteen hyppyri. Tarkka katsoja voi löytyy Matin ilmojen teiltä.

Oulun Krossisyksy

Julkaistu: 04.10.2017

Cyclocross on polkupyöräilyn yksi kilpailumuoto jossa kierretään lyhyttä muutaman kilometrin mittaista rataa, joka sisältää yleensä mäkiä, nurmikkoa, hiekkatietä, polkua yms. ja yleensä myös esteitä joita ylitettäessä täytyy pyörän päältä jalkautua ja nostella pyörä niistä yli. Ellei sitten hallitse bunny hoppia tarpeeksi hyvin. En kyllä näissä kisoissa ole nähnyt kenenkään bunny hopilla esteitä ylittävän. Virallisesti kisaa ajetaan kippurasarvisilla, joustottomilla, kapearenkaisilla pyörillä. Kisakausi sijoittuu syksylle ja muualla maailmassa myös talvelle. Oulussa Krossikommuuni on järjestänyt jo usean vuoden ajan Oulun krossisyksyä, jossa ajetaan muutama osakilpailu ja lopuksi vielä Oulun avoimet mestaruuskilpailut. Tapahtuma on tehty kaikille pyöräilijöille mahdolliseksi, eli mukaan saa tulla lähestulkoon millä vain polkupyörää muistuttavalla laitteella. Ja lysti ei edes maksa mitään. Sen kuin vain ilmoittautuu mukaan ja lähtee testaamaan itseään.

Järjettömän rankkaahan tuo on. Lyhyttä rataa jossa on mäkiä ja tiukkoja mutkia, eli siis kiihdytyksiä ja nousuja jatkuvasti, kierretään suunnilleen maksimisykkeellä n. 45 minuuttia. Matka määräytyy kärjen vauhdin mukaan. Kun kärki on ajanut kaksi kierrosta lasketaan kuinka monen kierroksen kisa tulee ja kun kärki tulee maaliin otetaan kaikki sen jälkeen oman kierroksensa jälkeen maaliin. Eli mitä usemman kierroksen kärjestä jää jälkeen sitä vähemmän kilometrejä tarvitsee ajaa 🙂

Itse olen kisassa ollut mukana maastopyörällä, kun en cyclocross pyörää omista.

Heinäpää 6.9.

Kisakausi alkoi Heinäpäästä. Tämä vanha laskettelukeskus (korkeuseroa ehkä 25 metriä) toimii vallan mainiosti tässä tarkoituksessa. Mäkeä kierretään ympäri vähän joka suunnasta ja nousumetrejä taisi noin parisataa kertyä kisan aikana. Kisan alku vähän viivästyi kun lämmittelykierroksella yksi kilpailija kaatui pahemmin ja ambulanssi kävi hänet noutamassa. En tiedä kävikö tapauksessa sitten pahemmin. No joka tapauksessa kisa pääsi käyntiin aurinkoisessa ja kohtuu lämpimässä säässä. Itse menin porukan puolenvälin jälkipuoliskolle ja annoin kärjen lähteä omaan vauhtiinsa. Tässä ei voi kuin itseään vastaan kisata ja lähinnä itselle nämä ovatkin semmoisia kovempia treenejä. Näin loppuun kuin tässä kisassa ei yksikseen tuolla metsän siimeksessä tule koskaan vedettyä. Joku viehätys kai tuossakin kuitenkin on kun useampaan otteeseen on mukaan tullut lähdettyä vaikka aina se niin pahalta tuntuukin. Kilpailijoita oli eka osakilpailussa reilu 70. Itse olin varsin tyytyväinen, jäin kärjelle vain yhden kierroksen. Voittaja on yleensä, jos vain on mukana, Juha Kangaskokko, joka toki on ihan Suomen tasollakin kova kuski. Ei voi kuin ihmetellä sitä vauhtia kun hän kierroksella menee ohi. Ei tule mieleen, että tuohon kantaan yritän lähteä. Heinäpään radalla on yksi niin jyrkkä mäki, että sen taitaa lähes tulkoon kaikki taluttaa. Ehkä sen pääsisi maastopyörällä ajamallakin, mutta se veisi niin paljon voimia ja aikaa, että parempi taluttaa.

Hiironen 20.9.

Hiirosen osakilpailu pidetään ihan tuossa oman kodin nurkilla, joten sinne oli nopea siirtyä. Kerkesin radan kiertää ympäri vähän lämmitellen ja samalla rataan tutustuen. Hiirosen radan erikoisuus on varsin jyrkkäreunainen ”kanjoni”. Mitä kovemmat vauhdit toiselta reunalta saa, sitä helpompi on toiselle puolelle ylös polkea. Pari vuotta sitten tämä sama kohta meni varjoisista kohdista jäähän ja aiheutti lisäjännitystä. Tänä vuonna ei niin kylmää ollut, vaan aurinko paisteli ja hiki virtasi. Taas oli rankkaa ja kärki meni menojaan, mutta jälleen jäin vain yhden kierroksen kärjelle, eli aivan tyytyväinen sai olla. Meno tuntui kohtuullisen hyvältä, maalissa oli kaikki paukut käytetty ja piti hetki vaan makoilla, että sai vähän hengitystä tasaantumaan. Osallistujia oli vähän yli 60.

Esteen ylitystä Hiirosen osakilpailussa

Hiirosen nurmikkopätkää

Toppila 4.10.

Toppilassa järjestettiin ensimmäistä kertaa krossisyksyn osakilpailu. Rata pyöri frisbeegolfradan alueella ja mäkiä oli kyllä taas saatu reilusti mukaan. Sports tracker kertoo, että 144m nousua. Rata tuntui erityisen rankalta. Jo ennen kisaa ja itse asiassa koko päivän oli ollut väsynyt olo. Kenties edellisen illan koristreenien aiheuttamana nukuin tosi huonosti ja kyllähän se sitten väsyttää. Keli oli nyt ilmeisestikin oikein semmoinen tyypillinen cyclocross-keli. Vettä tihuutti, tuuli ja oli aika kylmäkin. Nurmikko oli märkää ja liukasta ja sille tippuneet lehdet liukastuttivat sitä vielä lisää. Metsäpolkupätkät olivat pehmeitä ja suorastaan imivät rengasta maahan ja tekivät menoa raskaammaksi ja tottakai märät puiset portaat oli tosi liukkaita myös. Nyt ei tosiaan ollut erillisiä esteitä joita olisi pitänyt ylittää vaan oli kahdet portaat jotka piti kiivetä ylös pyörää kantaen. Frisbeegolfradan keskeistä mäkeä kierrettiin monesta suunnasta ja tiukkoja mutkia ja kiihdytyksiä oli taas radalla aivan riittämiin. Oma väsynyt olotila aiheuttikin sen, että nyt sitten kärki ohitti kahteen kertaan kierroksella. No sille ei tällä kertaa mahtanut mitään. Olo oli sen verran väsynyt, että maalissa tuntui, ettei oikein saanut edes kropasta kaikkea irti, eikä sen takia ollutkaan niin poikki kuin muissa osakilpailuissa. Harmi sinällään, koska rata oli kyllä mukava ja olisihan siinä ollut mukava jaksaa vähän vääntää paremmin. Osallistujia oli 60.

Nousu Toppilassa

Toppilan osakilpailun maisemia

Raksila 14.10. Oulun avoimet mestaruuskilpailut

Krossisyksyn päättävä osakilpailu jääkin itseltä väliin, koska samana päivänä alkaa koriskausi ja oma peli on silloin. Toisaalta kyllä harmittaa, että jää nyt yksi osakilpailu ajamatta, mutta mukava on siirtyä myös koriksen pariin. Ehkä kuitenkin enemmän koen nämä krossisyksyn kisat hyvinä treeneinä, ja koris on sitten se missä kilpaillaan. Ja laskettelu on sitten se elämäntapa mitä nämä kaikki palvelevat. Ja kohtahan nuo rinteet jo aukeaakin.