MTB, Yleinen

Oulun Krossisyksy

Julkaistu: 04.10.2017

Cyclocross on polkupyöräilyn yksi kilpailumuoto jossa kierretään lyhyttä muutaman kilometrin mittaista rataa, joka sisältää yleensä mäkiä, nurmikkoa, hiekkatietä, polkua yms. ja yleensä myös esteitä joita ylitettäessä täytyy pyörän päältä jalkautua ja nostella pyörä niistä yli. Ellei sitten hallitse bunny hoppia tarpeeksi hyvin. En kyllä näissä kisoissa ole nähnyt kenenkään bunny hopilla esteitä ylittävän. Virallisesti kisaa ajetaan kippurasarvisilla, joustottomilla, kapearenkaisilla pyörillä. Kisakausi sijoittuu syksylle ja muualla maailmassa myös talvelle. Oulussa Krossikommuuni on järjestänyt jo usean vuoden ajan Oulun krossisyksyä, jossa ajetaan muutama osakilpailu ja lopuksi vielä Oulun avoimet mestaruuskilpailut. Tapahtuma on tehty kaikille pyöräilijöille mahdolliseksi, eli mukaan saa tulla lähestulkoon millä vain polkupyörää muistuttavalla laitteella. Ja lysti ei edes maksa mitään. Sen kuin vain ilmoittautuu mukaan ja lähtee testaamaan itseään.

Järjettömän rankkaahan tuo on. Lyhyttä rataa jossa on mäkiä ja tiukkoja mutkia, eli siis kiihdytyksiä ja nousuja jatkuvasti, kierretään suunnilleen maksimisykkeellä n. 45 minuuttia. Matka määräytyy kärjen vauhdin mukaan. Kun kärki on ajanut kaksi kierrosta lasketaan kuinka monen kierroksen kisa tulee ja kun kärki tulee maaliin otetaan kaikki sen jälkeen oman kierroksensa jälkeen maaliin. Eli mitä usemman kierroksen kärjestä jää jälkeen sitä vähemmän kilometrejä tarvitsee ajaa 🙂

Itse olen kisassa ollut mukana maastopyörällä, kun en cyclocross pyörää omista.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Heinäpää 6.9.

Kisakausi alkoi Heinäpäästä. Tämä vanha laskettelukeskus (korkeuseroa ehkä 25 metriä) toimii vallan mainiosti tässä tarkoituksessa. Mäkeä kierretään ympäri vähän joka suunnasta ja nousumetrejä taisi noin parisataa kertyä kisan aikana. Kisan alku vähän viivästyi kun lämmittelykierroksella yksi kilpailija kaatui pahemmin ja ambulanssi kävi hänet noutamassa. En tiedä kävikö tapauksessa sitten pahemmin. No joka tapauksessa kisa pääsi käyntiin aurinkoisessa ja kohtuu lämpimässä säässä. Itse menin porukan puolenvälin jälkipuoliskolle ja annoin kärjen lähteä omaan vauhtiinsa. Tässä ei voi kuin itseään vastaan kisata ja lähinnä itselle nämä ovatkin semmoisia kovempia treenejä. Näin loppuun kuin tässä kisassa ei yksikseen tuolla metsän siimeksessä tule koskaan vedettyä. Joku viehätys kai tuossakin kuitenkin on kun useampaan otteeseen on mukaan tullut lähdettyä vaikka aina se niin pahalta tuntuukin. Kilpailijoita oli eka osakilpailussa reilu 70. Itse olin varsin tyytyväinen, jäin kärjelle vain yhden kierroksen. Voittaja on yleensä, jos vain on mukana, Juha Kangaskokko, joka toki on ihan Suomen tasollakin kova kuski. Ei voi kuin ihmetellä sitä vauhtia kun hän kierroksella menee ohi. Ei tule mieleen, että tuohon kantaan yritän lähteä. Heinäpään radalla on yksi niin jyrkkä mäki, että sen taitaa lähes tulkoon kaikki taluttaa. Ehkä sen pääsisi maastopyörällä ajamallakin, mutta se veisi niin paljon voimia ja aikaa, että parempi taluttaa.

Hiironen 20.9.

Hiirosen osakilpailu pidetään ihan tuossa oman kodin nurkilla, joten sinne oli nopea siirtyä. Kerkesin radan kiertää ympäri vähän lämmitellen ja samalla rataan tutustuen. Hiirosen radan erikoisuus on varsin jyrkkäreunainen ”kanjoni”. Mitä kovemmat vauhdit toiselta reunalta saa, sitä helpompi on toiselle puolelle ylös polkea. Pari vuotta sitten tämä sama kohta meni varjoisista kohdista jäähän ja aiheutti lisäjännitystä. Tänä vuonna ei niin kylmää ollut, vaan aurinko paisteli ja hiki virtasi. Taas oli rankkaa ja kärki meni menojaan, mutta jälleen jäin vain yhden kierroksen kärjelle, eli aivan tyytyväinen sai olla. Meno tuntui kohtuullisen hyvältä, maalissa oli kaikki paukut käytetty ja piti hetki vaan makoilla, että sai vähän hengitystä tasaantumaan. Osallistujia oli vähän yli 60.

Esteen ylitystä Hiirosen osakilpailussa

Hiirosen nurmikkopätkää

Toppila 4.10.

Toppilassa järjestettiin ensimmäistä kertaa krossisyksyn osakilpailu. Rata pyöri frisbeegolfradan alueella ja mäkiä oli kyllä taas saatu reilusti mukaan. Sports tracker kertoo, että 144m nousua. Rata tuntui erityisen rankalta. Jo ennen kisaa ja itse asiassa koko päivän oli ollut väsynyt olo. Kenties edellisen illan koristreenien aiheuttamana nukuin tosi huonosti ja kyllähän se sitten väsyttää. Keli oli nyt ilmeisestikin oikein semmoinen tyypillinen cyclocross-keli. Vettä tihuutti, tuuli ja oli aika kylmäkin. Nurmikko oli märkää ja liukasta ja sille tippuneet lehdet liukastuttivat sitä vielä lisää. Metsäpolkupätkät olivat pehmeitä ja suorastaan imivät rengasta maahan ja tekivät menoa raskaammaksi ja tottakai märät puiset portaat oli tosi liukkaita myös. Nyt ei tosiaan ollut erillisiä esteitä joita olisi pitänyt ylittää vaan oli kahdet portaat jotka piti kiivetä ylös pyörää kantaen. Frisbeegolfradan keskeistä mäkeä kierrettiin monesta suunnasta ja tiukkoja mutkia ja kiihdytyksiä oli taas radalla aivan riittämiin. Oma väsynyt olotila aiheuttikin sen, että nyt sitten kärki ohitti kahteen kertaan kierroksella. No sille ei tällä kertaa mahtanut mitään. Olo oli sen verran väsynyt, että maalissa tuntui, ettei oikein saanut edes kropasta kaikkea irti, eikä sen takia ollutkaan niin poikki kuin muissa osakilpailuissa. Harmi sinällään, koska rata oli kyllä mukava ja olisihan siinä ollut mukava jaksaa vähän vääntää paremmin. Osallistujia oli 60.

Nousu Toppilassa

Toppilan osakilpailun maisemia

Raksila 14.10. Oulun avoimet mestaruuskilpailut

Krossisyksyn päättävä osakilpailu jääkin itseltä väliin, koska samana päivänä alkaa koriskausi ja oma peli on silloin. Toisaalta kyllä harmittaa, että jää nyt yksi osakilpailu ajamatta, mutta mukava on siirtyä myös koriksen pariin. Ehkä kuitenkin enemmän koen nämä krossisyksyn kisat hyvinä treeneinä, ja koris on sitten se missä kilpaillaan. Ja laskettelu on sitten se elämäntapa mitä nämä kaikki palvelevat. Ja kohtahan nuo rinteet jo aukeaakin.