Silloin joskus 80-90-luvulla, kun itse olin lapsi, oli laskettelu ainakin meidän kulmillamme pitkälti vähän paremman väen harrastus. Ei meidän työläisperheessä moista edes harkittu, rahat menivät järkevämpiin asioihin, ja kateellisena kuuntelin niiden luokkakavereiden juttuja, jotka laskettelemassa kävivät. Hyväksyin homman ja asia unohtui useammaksi vuodeksi, kunnes opiskeluaikoina lähdin sille ratkaisevalle Itävallan-reissulle mukaan. Ja se oli menoa. Osansa varmasti oli opiskelijan sydämeen uponneella railakkaalla afterskillä, mutta reissu oli muutenkin niin mahtava kokemus, että liityin yliopiston lasketteluporukkaan ja aloin harrastaa lajia. Ensin silloin tällöin ja vähän varoen, sitten himon kasvaessa säännöllisesti. Vähät rahat menivät matkoihin, mutta ei se haitannut. Kyllä sitä pelkällä kaurapuurollakin eli.

Työelämään siirtyessä harrastus jäi, ja kun puolisoksi vielä löytyi mies, jolle rinteet olivat täysin vieraita, vietimme aikaa ihan muissa maisemissa. Vuodet kuluivat ja laskettelukärpänen taisi puraista uudelleen vasta oman lapsen myötä, joka nyt on suunnilleen samassa iässä kun itse olin silloin, kun silmät suurina kuuntelin laskettelijoiden kokemuksia. Liikunta ja kaikki talvilajit hänelle maittavat, joten miksen antaisi hänelle mahdollisuutta tutustua myös lasketteluun? Siitäkään ei toki ole haittaa, että samalla pääsen itsekin rinteeseen…

Laskettelulla ei (onneksi) ole enää samanlaista juppi-imagoa kuin silloin joskus, mutta pakko todeta, että on se vieläkin kallis harrastus. Tai ainakin siitä sellaisen saa, jos haluaa. Pohjaksi voi katsoa vaikka YLEn aiemmin tänä vuonna tekemää vertailua; kyllä siinä yhdessä päivässä saa jo satasen poikineen palamaan. Hyvää on toki se, että jos harrastus säännöllistyy, niin kausikortin ja välineet maksettuaan pääsee periaatteessa “ilmaiseksi” laskemaan. Mutta tässä vaiheessa, kun lajia vasta aloitellaan, eikä pojan taikka puolison innostumisesta ole takeita, ei varusteisiin tai muuhunkaan viitsisi vielä liikoja sijoittaa. Intohimoinen laskettelijakaverini, jolle välineet ovat kaikki kaikessa, tuohtuneena ehdotti, että ottakaa nyt vaan netistä joku pikalaina heti ja hommatkaa kunnon varusteet saman tien, mutta vaikka taloudellinen tilanteemme onkin vakaa, haluamme silti kuluttaa järkevästi. Ensi kauden alku siis mentäneen vielä vuokravarusteilla, samalla käytettyjen kamojen markkinoita seuraillen.

Edulliseksi lajiksi laskettelua tuskin saa mitenkään, mutta harkinnalla vältymme varmasti aivan päättömiltä menoilta. Ja jos tästä sukeutuu sellainen koko perheen yhteinen harrastus raikkaassa ulkoilmassa, jota kovasti toivon, on se ehdottomasti kustannusten arvoista.

Tästä se lähtee. Sekä blogi että aktiivisempi rinteiden koluaminen. Omista aktiivisista laskupäivistä on jo, nohh, jonkin aikaa, mutta nyt lumen kaipuu on taas iskenyt siihen malliin, että asialle on jotain tehtävä. Mukana aion houkutella puolisoni, joka ei suksilla ole taiteillut muuten kuin ala-asteen hiihtokilpailuissa, sekä alakouluikäisen poikamme, johon rinneinto toivottavasti tarttuisi. Rahanmeno vähän huolettaa, tässä vinkkejä ja neuvoja etsiessä on mieli alkanut tehdä jos minkälaista varustetta ja matkaa, mutta en anna sen intoani latistaa. Suunnitteleminen ja haaveilu on aina hauskaa, vaikkei kaikki ihan viimeisen päälle toteutuisikaan.