Älä anna helteiden hämätä. Maapallon toisella puolella hiihtokausi on vasta alkamassa

Lumipallon aiemmin julkaistussa artikkelissa esittelimme hyviä pohjoismaisia ja eurooppalaisia kohteita, joissa hiihtokautta pystyi jatkamaan vielä pitkälle kevääseen. Nyt lennähdämme vielä reilusti pidemmälle saavuttaaksemme kunnon kesälumet ja parrasvaloihin nousevatkin eteläisen pallonpuoliskon hiihtokeskukset, joissa aito talvikausi alkaa vasta touko-kesäkuussa.

Erityisesti kesäkuu on kiireistä aikaa Etelä-Amerikan Andien, Australian ja Uuden-Seelannin hiihtokeskuksissa, jotka avaavat rinteensä talven saapuessa eteläiselle pallonpuoliskolle samoihin aikoihin kuin Suomessa sytytellään juhannuskokkoja. Mikäli ajatus rakkaiden laskuvälineiden sullomisesta varastoon kesälomalle hirvittää, kannattaa tutustua seuraaviin merkittäviin hiihtokeskuksiin.

Australia: Perisher

Australian mantereelta löytyy useita hyviä, mutta Euroopassa laajalti tuntemattomia hiihtokeskuksia, kuten Thredbo, Falls Creek tai Mount Buller. Mantereen ehdoton ykköspaikka rinnelaskuun on kuitenkin laskumaastoltaan eteläisen pallonpuoliskon suurin yhtenäinen hiihtoalue, Australian Uuden Etelä-Walesin Perisher.

Mainos, sisältö jatkuu alla

Valtava alamäkiviihdekeskus on muodostunut usean alueella pidempään toimineen pienemmän hiihtokeskuksen yhdistyessä ja niiden erityispiirteitä on edelleen nähtävissä kaikkialla Perisherin alueella. Paikoitellen rakennukset ovat moderneita ja toisaalla näkymät muistuttavat 1900-luvun alun karjatilaa.

Myös maasto ja rinteet vaihtelevat hiihtokeskuksessa merkittävästi ja jokaiselle löytyy varmasti mieluisaa laskettavaa Smiggin Holesin vihreistä rinteistä aina hoitamattomiin ja tuplamustiin Double Trouble -mäkiin. Hiihtokeskus sijaitsee melko korkealla, mutta laskettava korkeusero jää laajasta maastosta huolimatta valitettavan pieneksi, joten offarilaskijoille Perisher ei ole paras mahdollinen määränpää.

+ Todella paljon tekemistä eri tasoisille laskijoille
– Vain pieni laskettava korkeusero

Uusi-Seelanti: Treble Cone

Kesäkuussa rinteensä avaava Treble Cone on Uuden-Seelannin eteläisen saaren suurin hiihtokeskus joka tunnetaan maailmalla etenkin haastavasta laskumaastostaan. Hiihtokeskuksen lähintä kylää, Wanakaa, asuttavatkin tämän vuoksi kesäkaudella mm. Norjan ja Itävallan ammattihiihtäjät, jotka jatkavat harjoitteluaan Euroopan kesän läpi Uudessa-Seelannissa. Toinen vetonaula after skin puolella ovat leffafriikeille Peter Jacksonin Taru Sormusten Herrasta- ja Hobitti-elokuvista tutut maisemat ja tutustumiskierrokset elokuvien lavasteissa, joita on vielä jätetty alueelle paikoilleen kuvausten päätyttyä.

Wanakan ja Treble Conen maisemat ovat toimineet näiden fantasiaelokuvien kuvauspaikkoina ja etenkin hienoilla offareilla saattaa elokuvaharrastaja yllättää itsensä laskemasta keskellä Hobitti-elokuvan Sumuvuoria. Laskijan ei kuitenkaan tarvitse olla perillä elokuvista nauttiakseen huikeista maisemista Mount Aspiringille ja Lake Wanaka -järvelle tai Motabu Basinin jyrkistä ja monipuolisista offarilaskuista. Etenkin tuplamustat Motabu Chutes -jyrkänteet saavat adrenaliinin virtaamaan ja kätevästi niiden läheisyydessä sijaitseva Saddle Basin -tuolihissi takaa, että laskija ehtii saamaan alleen runsaasti alamäkikilometrejä matkallaan Treble Coneen.

+ Laaja ja haastava offarimaasto Motabu Basinilla
– Yöelämä on todella hiljaista

Chile: Portillo

Chilen Andeilla sijaitsevassa Portillossa tarjolla on puolestaan perinteisempää tunnelmaa vahvasti 1950-luvun kulisseissa. Syrjäinen hiihtokeskus on eräs maailman vanhimmista laskettelualueista ja vaikka puuterivanhuksen loiston päivät alkavatkin olemaan takana päin, ei aika ole kajonnut sen hienoon laskumaastoon ja offareihin.

Koska lähimmästä hiihtokylästä löytyy vuodepaikkoja yhteensä vain 450, on oma rauha myös rinteiden puolella taattu. Hisseihin ei tarvitse jonottaa ja koskematonta lunta on kaikkialla. Mikäli arvostat laskijana omaa rauhaa ja koskematonta lunta modernien jättikeskusten sijaan ja olet valmis hyväksymään hieman heikommin kehittyneen hiihtokeskusinfrastruktuurin, on Chilen Portillo sinulle varsin kiinnostava matkakohde.

+ Koskematonta lunta ja leppoisaa tunnelmaa
– Uudempien hiihtokeskusten mukavuudet puuttuvat

Argentiina: Las Leñas

Las Leñas on Argentiinan suurin hiihtokeskus ja se tunnetaan maailmalla etenkin kasinoiden värittämästä vilkkaasta after skistä sekä aurinkoisista laskupäivistä Andien rinteillä. Värikkään yöelämän ja hyvien oheispalveluiden mukana tulee toisaalta myös tavallista suurempi hintalappu kaikkeen tekemiseen ja Etelä-Amerikan kohteeksi Las Leñas onkin varsin kallis.

Hinnalla saa toisaalta myös laatua etenkin puuterilaskemisen puolella. Lunta on runsaasti ja laskettavaa maastoa todella paljon. Vaikeudeltaan alue on etupäässä keskivaikeaa tai vaikeaa, mutta myös helppoa laskettavaa löytyy. Extreme-hiihtäjät suuntaavat useimmiten haastavalle Marte-alueelle ja varovaisemmat pysyttelevät alemmilla rinteillä.

Hiihtokeskuksen erikoisuuksiin kuuluu myös eräs maailman pisimmistä yhtenäisistä laskuista, jonka nokkelat offarilaskijat voivat yhdistellä itselleen. Parhaimmillaan tarjolla on peräti 24 kilometriä pitkä yhtenäinen puuteriseikkailu.

+ Suuri ja vaihteleva laskumaasto
– Kallis kohde

Argentiina: Cerro Catedral

Toinen Argentiinan suurista on Cerro Catedral tai Catedral Alta Patagonia. Siinä missä Las Leñas on suuresta koostaan huolimatta vielä melko ruuhkaton ja tietyssä mielessä rauhallinen kohde, edustaa Cerro Catedral toista ääripäätä. Hiihtokeskus tunnetaan sekä paikallisesti että maailmalla ja etenkin Pohjois-Amerikassa pohjoisen pallonpuoliskon kesäkauden hiihtokohteena ja turistimäärät ovat poikkeuksetta rinteissä jenkkien lomakaudella valtavat.

Jonottamiselta ei helposti ruuhkautuvassa hiihtokeskuksessa ehkä voi välttyä, mutta kun pahin on ohitse, huomaa laskija jonotuksen kannattaneen. Näkymät Nahuel Huapín kansallispuistoon hissien yläasemilta ovat henkeäsalpaavat ja laajan laskumaaston vuoksi ruuhkan vaikutus hälvenee ylhäällä välittömästi. Hiihtokeskus soveltuisi maastonsa puolesta hyvin offarikohteeksi, mutta lumi sohjoutuu alemmilla rinteillä todella helposti, on takamaastoissa laskeminen rajoittuneempaa kuin äkkiseltään voisi olettaa.

+ Kehittynyt infrastruktuuri ja kansallispuiston huikeat maisemat
– Ruuhkia ei voi välttää