Pallaksen maasto on Suomen parhaimmistoa, mikäli rinteiden ulkopuolinen touhuaminen innostaa. Yleensä lumi riittää täysimittaiseen offarilaskuun jo joulukuussa, kun rinteet ovat vielä kiinni. Hyvää laskettavaa riittää tyypillisesti vielä toukokuussa, ja varjoisa Pyhäkuru on laskettavissa useimmiten vielä kesäkuun puolella.

Kunnon off-pistettä jo hisseiltä

Pallastunturin maasto on lähes alhaalta asti puutonta, joten koko korkeuseron mittaisille rinteiden ulkopuolisille laskuille pääsee jo aivan rinteiden vieressä. Mitä pidemmälle hissin yläasemalta siirtyy sivuttaisuunnassa, sitä varmemmin myös hissin ala-asemalle suuntaavalla laskulla pääsee piirtämään omaa laskujälkeä tunturin kylkeen.

Pallaksen Pöllöjen Juuso Holstein kertoo, että hissiavusteisesti liikuttaessa parhaimpia pätkiä on nousta ykköshissillä ylös ja laskea huipun Laukukerolta länteen tai lounaaseen, hissialueen takapuolelle. Alue on sopivasti viettävää ja kohtuullisen tasaista. Kun laskulinjan kääntää ennen metsärajaa vasemmalle korkeuserokäyrän suuntaan, niin pääsee vielä laskemaan siirtymälinjaa takaisin ykköshissin alaosaan.

Kakkoshissin ympärillä olevat kentät ovat vielä helpommin saavutettavia: turvallista ja mukavaa off-pistemaastoa riittää aina Taivaskeron reunalle asti. Hissiltä hissille ilman siirtymiä, tästä ei offarihiihtäminen enää helpommaksi tule.

Taivaalliset, hissittömät naapuritunturit

– Pallaksen parhaat off-pisteet avautuvat hissittömiltä tuntureilta. Monet nautinnollisimmista laskuista aloitetaan alueen korkeimmalta huipulta, Taivaskerolta. Taivaskeron laki sijaitsee 809 metriä merenpinnan yläpuolella, ja täältä pääsee tekemään jopa 400 korkeusmetrin laskuja. Täysikorkean linjan saa, kun Taivaskerolta laskee itään jyrkkää, keskimäärin noin 30 – 35 asteista Pyhäkurua.

Pyhäkurulta lyhimmän paluun voi tehdä takaisin laskusuuntaan nousuportaita itselleen potkien. Skinnailuun tämä hengästyttävä nousu on turhan jyrkkä. Jos lumi on suoraan nousuun turhan pehmeää ja nousureitti avaamatta, on sykkeelle leppoisampi mutta pidempi vaihtoehto palata hotellin suuntaan alhaalla kulkevaa latu-uraa pitkin. Nousukarvoilla liikkuvan kannattaa etenkin kovemmalla lumella kääntyä oikealle päin jo selkeästi latua korkeammalla loivaan viistoylämäkeen. Tunturin reunaa ylempänä kiertäen säästää hieman nousumetrejä ja saa maisemallisesti näyttävämmän paluureitin.

– Pyhäkurun vasen reuna on Lehmäkeroa. Sen seinämät ovat vieläkin jyrkempiä, ja sikäli erityisen herkkiä lumivyöryille. Pyhäkurun Lehmäkeron puoleisella seinämällä on kolme haastavaa laskuränniä. Pisin ja jyrkin on Lehmäkeron ulommainen reuna. Alaspäin kapeneva laskulinja erottuu ylhäältä selkeänä alas asti.

Jääkauden muokkaamat luonteenpiirteet

Kaikkien Pallaksen lähituntureiden itäpuolen reunat ovat jääkauden jäljiltä muita tunturin kylkiä jyrkempiä, ja sikäli laskijalle houkuttelevimpia. Toisaalta tuntureiden itäreunat ovat samalla vyöryherkempiä ja huonolumisempia. Itäseinämillä lumi on useammin tuulen kovettamaa, ja rakkakivikkoa jää näkyviin enemmän kuin loivemmilla tunturin sivuilla.

Pienehköjä ja keskisuuria vyöryjä sattuu Pallaksen alueella vuosittain kymmeniä. Länsisuuntaiset rinteet ovat loivempia, ja etelä-pohjoissuuntaiset rinteet ovat muodoiltaan vaihtelevampia. Loivemmilla seinämillä vyöryn laukaisee useimmiten yläosaan kasautuva tuulilippa. Jyrkemmät itäseinämät saattavat vyöryä muutenkin.

Lähekkäin seisovat tunturit houkuttavat kierrokselle

Hienon 7 kilometrin offarikierroksen voi suorittaa nousemalla hotellilta ensin hisseillä Laukukeron huipulle.

– Ensimmäinen lasku pudotellaan yläasemalta pohjoisen suuntaan Paratiisikurulle. Alhaalta jatketaan Orotuskeron huipulle, josta  lasketaan Taivaskeron puolelle ja noustaan korkeimman Taivaskeron huipulle. Taivaskerolta hotellin suuntaan palatessa hauskin laskureitti kulkee keskiosan Veitikaksi kutsutun kurun jyrkemmin taittuvan peräosan kautta Vatikurun pohjalle. Täältä voi halutessaan päättää kierroksen pohjaa pitkin Romanssikahvilalle siirtymällä tai nousta vielä Pyhäkeron huipulle, ja laskea sieltä hotellille.

Lommotunturi ja Keimiötunturi

Lisää suosittuja offarituntureita löytyy noin 10 kilometrin päästä. Juuren kupeeseen pääsee siirtymään autoillen. Korkeuseroltaankin hieman matalammat Lommotunturi ja Keimiötunturi sijaitsevat Pallasta alempana, joten täällä pääsee laskemaan myös puurajan alapuolella metsässä. Alueen maasto sopii Pallasta paremmin etenkin huonommalle näkyvyydelle tai kovemmalle tuulelle.

Teksti ja kuvat: Simo Vunneli