Lunta on satanut kiitettävästi viime viikkoina ja olemme päässeet nauttimaan eteläisessä Suomessa pitkästä aikaa lumesta näin varhain. Se märkä ja pimeä marraskuinen sää on ollut ainakin hetken aikaa poissa.

Maassa oleva lumi ja reilu viikontakaiset Vapaalaskufestarit saivat jo täpinöissään olevan mielen kurvailemaan pitkin lumenhohtoista maisemaa. Viikonloppuna kolme päivää Rukalla monot jalassa helpotti kummasti, vaikka jo samalla reissulla syntyi uusi idea kolmen viikon päähän toteutettavaksi.

Marraskuun alku on kaikin puolin täydellinen aika aloittaa laskukausi. On parasta päästä fiilistelemään ja tunnustelemaan suksien päällä olemista kuukausien jälkeen mahdollisimman aikaisin, vaikka ne sukset eivät minttikunnossa olisikaan. Edes pyöristyneet kantit ja luistoa vaativa pohja eivät päässeet laskemaan huumaavaa fiilistä. Nähtävästi kauden aloituksen ajankohdasta Pipo silmillä ja Huipulla tuulee -blogien kirjoittajat ovat samoilla linjoilla, sillä Lumipallon blogaajat ovat viettäneet viikonloppujaan pitkin pohjoista Suomea.

Lumimäärältään hieman synkemmän vuoden takaisen avajaisviikonloppun jälkeen tämän kauden aloitus tuntui melko luksukselta. Erona viime vuoteen oli rinteiden määrä, kiitos lämpimän syksyn. Kun viime vuonna rinteitä oli avoinna hurjat kaksi, oli tämä vuosi viisi kertaa parempi. Ehkäpä palkintona viime vuoden kurjasta syksystä luontoäiti päätti hyvitellä ja tarjosi viikonlopulle kirpakkaa pakkasta, upeita auringonlaskuja ja sinistä taivasta. Reilussa kymmenessä pakkasasteessa oli mukava viilettää pitkin mäkiä, vaikka pitihän sitä hieman muistella, kuinka paljon sitä toppausta kuoritakin alle laittaa. Mielessä oli selkeämpänä viime talven randovaatetus.

Itse en voi kutsua kauden ensilaskua koskaan hehkeäksi suoritukseksi. Olo on enemmänkin kuin pyryharakalla tai vastasyntyneellä vasikalla, mutta seuraavat laskut tuntuvat toinen toistaan paremmilta ja alkavat sujua entiseen malliinsa. Sitä pitää totutella suksien päälle uudestaan. Tuntuma suksiin ei kuitenkaan koskaan laske tunnelmaa, mikä on se tärkein.

Näin se kausi alkoi, ei valittamista! Odotan tulevia laskuja ja laskureissuja kuin kuuta nousevaa.

-Janika