On vuosi 1956. Suomalaiset istuvat radioidensa ääressä jännittyneinä kuunnellen rätisevää lähetystä Cortina d’Ampezzon talviolympialaisista. Tunnelma on käsin kosketeltava. Suomi on tehnyt viime vuosina tuloaan mäenlaskun huipulle, mutta tänään kuin yllätteän kaikki neljä suomalaista on kymmenen parhaan joukossa. Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä Suomi on tehnyt mäenlaskun historiaa kaksoisvoitollaan Antti Hyvärisen ja Aulis Kallakorven avustuksella. ”Tämä on mäenlaskijoiden ja Suomen kansan suuri päivä, suoranainen grande vittoria Finlandese”, säestää radioselostaja. Olympialaisten päätöslajin suomalaisvoiton huumassa Cortina d’Ampezzo vaikenee.

Mäkihypyn mitalien lisäksi Suomi voitti vuonna 1956 viisi muuta mitalia saaden kisoista yhteensä kolme kultaa, kolme hopeaa ja yhden prossimitalin. Ei ehkä ainoastaan suomalaismitalien ansioista, mutta ylipäänsä olympialaisten vuoksi Cortina tunnetaan maailmalla melko hyvin.

Talviolympialaisten jäänteitä voi edelleen nähdä Cortinan kaduilla rakennusten ja olympiarenkaiden muodossa. Mäkihyppytorni on hieman kauempana muutaman kilometrin päässä keskusta-alueesta, mutta muita olympianäyttämöitä pääsee ihastelemaan helpommin. Tofana, jonka korkeimmalle huipulle Tofana di Mezzolle (3244m) pääsee kolmen hissinousun voimin, on yksi Cortinaa ympäröivistä vuorirykelmistä. Vaikka Cortinasta puhuttaessa usein mainitaan ainoastaan Falorian hissiasema, sijaitsee myös Tofanan ala-asema käytännössä keskustassa. Tofanan hissiasemalle kuljettaessa ei voi olla törmäämättä vanhaan jäähalliin. Tokihan jäähalliin on tehty muutoksia vuoden 1956 jälkeen, mutta pohjana toimii sama puinen katsomorakennelma kuin yli 60 vuotta sitten.

Mikäli auto on ehdoton varuste matkanteossa, ei kannata huolestua, sillä Tofanan ala-aseman parkkipaikka on ilmainen hissilipun omaaville. Vielä tärkeämpänä asiana on vähäruuhkaisuus. Ainakaan arkena viikolla 8 ei tarvinnut kärsiä tungoksesta. Kellonajasta riippumatta parkkipaikalle sai autonsa mukavasti sijoituettua. Viikonloput voivat olla oma lukunsa.

Ala-asemalta noustessa ensimmäisellä hissillä kohti Col Druscien väliasemaa voi kuvitella, miltä on tuntunut kiitää kelkkaradalla kuin viimeistä päivää. Mikäli on vielä suurempi huimapää, voi fiilistellä olevansa Roger Mooren esittämä James Bond vuoden 1960 elokuvassa For Your Eyes Only. Vähänlumisen talven takia metsän siimeksessä puikkelehtiva puinen kelkkarata näyttäytyi ylväänä vuoren alarinteillä.

Col Druscien väliasemalla on mahdollisuus pohtia, millaisia rinteitä haluaa koluta tai vaihtoehtoisesto ottaa lasillinen raikasta Spritz Aperolia 1770 metrin korkeudessa. Kävimme katsastamassa sekä Pomedesin että Ra Vallesin mäet. Pocolin liepeillä olevalla sinisten rinteiden alueella emme laskeneet, mutta väristä päätellen sieltä löytyy helpompaa rinnettä lasketavaksi.

Pomedesin puolella lähes kaikki rinteet ovat punaisia, joten ehkä aivan aloittelijalle ei tämä paikka ole omiaan. Näillä rinteillä laskiessa voi kuvitella olevansa vuoden 1956 olympialaisissa laskemassa pujottelua vanhaan tyyliin. Ra Vallesista löytyy sekä sinistä että punaista rinnettä ja mikä parasta sieltä pääsee jatkamaan kohti Tofanan huippua vain ja ainoastaan maisemia ihaillakseen. Rinne Ra Vallesista Col Druscien väliasemalle on musta, mikä tarkoittaa, että kokeneillikin laskijoille on viihdykettä ja jalat saa takuuvarmasti hapoille. Kaikki mustat rinteet Tofanan alueella on merkitty ”pista per sciatori esperti” -kyltein, mikä merkitsee rataa kokeneille hiihtäjille. En kyllä itsekään lähtisi näitä vasta-alkajien kanssa koluamaan.

Jos laskeminen kyllästyttää ja Tofanan alueen olympiakohteet on nähty, voi tehdä retken ihastelemaan tuota legendaarista mäkihyppytornia eli italialaisittain trampolinoa. Tällöin on lähdettävä toiselle puolelle kaupunkia. Me tyydyimme katsastamaan hyppytornin auton ikkunoista jo viime kesänä.

– Janika ja Valtsu