Skiexpon parhaat

Julkaistu: 07.11.2016

Marraskuun alku ja ulkona pyryttää lunta! Voisiko olla mahtavampaa käynnistellä laskukautta Skiexpoilla näin talvisissa tunnelmissa?

Mikä vielä parempaa, enää en ole ainoa joka täällä kotona on intoa täynnä lähtemässä lumilautailemaan. Tänä talvena näyttäisin nimittäin saavani laskukaveriksi 3,5 vuotiaan Oliverin! Näin ollen päätimme tällä kertaa lähteä haistelemaan tunnelmia Skiexpoilla koko perheen voimin.

Messuilu lasten kanssa yleisesti ottaen on mielestäni kaikkea muuta kuin miellyttävää, mutta tällä kertaa Oliver ainakin nautti niin paljon, että ihan itku tuli pois lähdettäessä. Itselläni kokemus toki jäi hieman vajaaksi, kun keskittyminen tuoteuutuuksiin ja juttelu näytteillepanijoiden kanssa oli aika heikkoa.

Se parhain juttu koko messuilla oli ehdottomasti Burtonin Riglet Park, jossa Oliver pääsi testaamaan ensimmäistä kertaa elämässään lumilautaa! Ihan paras tapa koittaa välineitä ja laudalla liikkumista ilman toppavaatteita. Sujui kuin vanhalta konkarilta! Jo pelkästään tämän vuoksi messut olivat menestys. Nyt siis jännitetään miten pitkään näitä pakkassäitä täällä Kirkkonummella riittää ja miten pian pääsemme ihan kunnolla lumen päälle harjoittelemaan.

Muita kivoja juttuja kolmevuotiaalle olivat esimerkiksi mönkijät ja moottorikelkat, Wuuufin liukurimäki ja Taitoliikuntakeskuksen piste, jossa pääsi hyppimään trampalla ja tekemään voltteja permannolla. Voimistelu voisikin olla sitten ensi syksynä hyvä harrastus Oliverille. Se sopisi todella hyvin tukemaan mäkiharrastusta. Toistaiseksi tyyppi tosin keskittyi juoksemaan päättömästi edestakaisin supersankarinaamari ja -viitta (eli Carloksen t-paita) päällään jumpparadalla. Minä yritin parhaani mukaan opastaa odottamaan vuoroaan ja kulkemaan radalla oikeaan suuntaan. Hieman kauhistuttaa siis mitäköhän siitä rinneharjoittelustakaan tuon mahdottomuuden kanssa tulee…

Kaksi supersankaria!!

Pieni miinuspuoli näissä messuissa näin lapsiperheen näkökulmasta on kuitenkin se, että aika kalliiksi tulee pelkkä käynti jos maksaa parkkipaikan (12e), messuliput ainakin kahdelle (18e/hlö) ja ruoat (helposti yli 10e/hlö) koko porukalle. Pomppulinna ja liukumäkikin maksoivat erikseen 3,5e, joten tähtäimessä kannattaa olla muutama hyvä messutarjous jottei mene ihan miinuksille. Itsellänihän oli Bloggaajapassi (kiitos tästä Messukeskukselle!), eli en voi valittaa, mutta tämä nyt kuitenkin penninvenyttäjän näkökulmasta… ja löytyihän tuolta tietenkin kunnon harrastajille paljon mielenkiintoista.

Itseäni olisi kiinnostanut ehdottomasti eniten päivälipputarjoukset Suomen hiihtokeskuksiin sekä Björklidenin ja Riksgränsenin tarjoukset. Nuo Ruotsin kohteet ovat ehdottomia ykkösiä valloituslistallani, mutta saapa nähdä milloin niin ylös pohjoiseen pääsen… mutta jospas sentään tuttuihin maisemiin Pyhälle tänä talvena?

Lintu vai kala? Pennitön wannabe-laskija

Julkaistu: 16.10.2016

Moi!

Yli puoli vuotta on taas päässyt kulumaan, eikä täällä lumiblogin puolella ole tapahtunut yhtään mitään. Viimeiset laskut laskin huhtikuussa ja heti perään karkasimme koko perhe Karibialle. Siihen jäivät lumitunnelmat.

Syksyn koitettua laskuhommat ovat kyllä käväisseet mielessä kerran jos toisenkin, mutta kieltämättä fiilikset kulkevat taas sitä samaa rataa, eli rinteet auki = ranteet auki. No ei, ei tietenkään, niin vakavasta asiasta ei todellakaan ole kyse, mutta laskuharrastuksen mahduttaminen tulevaan talveen tuntuu aivan toivottomalta. Ei siksi etteikö ehtisi, vaan siksi, että oikeasti budjettini varusteiden, lippujen ja reissujen suhteen tulee olemaan nolla euroa. Tästä ei siis ole helppo lähteä liikkeelle.

Olen kuitenkin sinnikäs. Toistuvista hiljaisista kausista huolimatta en vieläkään aio luovuttaa tämän harrastuksen, enkä myöskään siitä kirjoittelun suhteen. Olen laskija, vaikka viime kevään viimeisten laskujen jälkeen ehdin jälleen kerran miettiä että olenko lintu vai kala. Millä välineillä minä lasken ja missä minä oikein lasken? Olisiko oikeasti järkevintä unohtaa se lumilaudalla pelleily ja ottaa rohkeasti ne sukset takaisin alle? Vai pitäisikö minun kuitenkin panostaa siihen lumilautailuun ja ostaa kunnon välineet…

No, viimeisimmästä päästään takaisin ympyrän alkupisteeseen, eli siihen, etten voi priorisoida juuri nyt mitään varustehankintoja tai laskureissuja, sillä haluan jatkaa keväällä alkanutta yrittäjän uraani, siitä huolimatta että tuloni ovat kaikkien kulujen jälkeen vielä toistaiseksi hyvin surkeat. Toisekseen haluan muuttaa uuteen kotiin, sellaiseen jossa mahdumme kääntymään ilman että tavarat putoilevat lattialle.

Elämä tuntuu juuri nyt hyvältä, paljon paremmalta kuin aiempina syksyinä, mutta talven odotus tuntuu sata kertaa paremmalta, kun voi odotella pääsyä lumisille huipuille. Miten sinne pääsen, sitä en vielä tiedä, mutta eiköhän tässä ehdi ennen sitä vielä fiilistelemään yhtä sun toista. Ainakin niitä keväisiä kommelluksia Ruotsin rinteillä sekä kohta koittavia SkiExpoja! Sen jälkeen voi sitten miettiä jatkoa.

Kuvat: Inka Khanji

Peuramaa vai Vihti Ski?

Julkaistu: 05.2.2016

Viime viikonloppuna otimme suunnaksi tutun Peuramaan sijaan Vihti Ski:n. Nyt oli jo korkea aika käydä testaamassa rinteitä Vihdin puolella, sillä en ollut siellä vielä aikaisemmin käynyt. Kuten Peuramaa Ski, myös Vihti Ski Center mainostaa itseään koko perheen laskettelukeskuksena. Peuramaa on osoittautunut kivaksi paikaksi myös kaksivuotiaallemme, vaikka itse mäkeen hän ei ihan vielä olekaan valmis. Niinpä lähdimme myös Vihtiin sillä asenteella, että viihdykettä varmasti löytyy.

Vihti Ski

Vihdin rinteet osoittautuivat varsin monipuolisiksi ja hauskemmiksi laskea kuin Peuramaan, mutta muutoin Vihti hävisi Peuramaalle kättelyssä. Kunnon pulkkamäkeä ei ollut, eikä muutakaan oheistoimintaa ollut meneillään, toisin kuin Peuramaalla aina viikonloppuisin. Makkarapaikka löytyi, mutta mäen päältä, joka oli tietenkin kiva juttu muttei auttanut meidän tapausessamme kun vain minulla oli hissilippu. Kahvion tarjonta oli huonompi kuin Peuramaalla (ainakin meidän tarpeisiimme) ja palvelu aika tympeää. Pillimehun kumppaniksi kaipaamamme mukikin olisi maksanut erikseen. Tämän suhteen Peuramaa onkin petrannut viime kaudesta, sillä kahvion tarjonta on ollut monipuolisempaa kuin aikaisemmin. Lisäksi kahviosta löytyy yksi mahtava lisä: vessa jossa on pikkulasten vessanpönttö! Ei siis potta vaan ihan kunnon vessanpönttö. Helpottaa kummasti asiaa siinä toppavaatteiden, monojen ja muiden keskellä…

Peuramaa Ski

Peuramaalla sen sijaan väkeä on riittänyt siinä määrin, että hissijonot eivät ole oikein houkutelleet. Jos viikonloppuna siis mielii laskemaan, on paras olla liikkeellä heti aamusta. Vihdissä ei sen sijaan viime lauantaina joutunut jonottamaan yhdelläkään hissillä, mutta sää olikin aika tympeä ja rinteet liukkaita vesisateiden jäljiltä. Siitä huolimatta ja ehkä vähän sen vuoksikin laskeminen oli hauskaa, sillä minun lautailutaidoilleni Vihdin rinteissä riitti mutkia ja haastetta sen verran etten ehtinyt kyllästymään parissa tunnissa. Vihti vaikutti hyvältä paikalta aloittelijoille, sillä mattohissin ohella takarinne oli juuri sopivan pitkä ja loiva käännösten harjoitteluun niille, jotka jo saavat itsensä hilattua hissillä ylös.

Vihtiin varmasti suuntaan vielä toistekin, mutta ehkä mieluummin ilman lapsukaista. Mukaan voisivat lähteä sen sijaan hieman vanhemmat siskonlapset. Hämmästyin muuten hieman mäen päältä löytyvää maailmanpyörää! Täytyykin kivuta Vihdin rinteelle myös kesällä, jospa siellä pääsisi katselemaan maisemia vielä korkeammalta.

Oranssi Poc Receptor + ja takapihan laskuharjoitukset

Julkaistu: 28.1.2016

Kauan ei ehtinyt talvista riemua kestää, kun jo vesisateet saavuttivat meidän huudit. Onneksi sentään pariin otteeseen ehdin rinteeseen asti kunnon pakkassäällä ja eiköhän tässä nyt vielä jotain toivoa ole lumitalven jatkumisestakin. Sen sijaan takapihan laskuharjoitukset eivät taida enää tulevana viikonloppuna onnistua, vaan laskemaan olisi lähdettävä hieman kauemmas. Oma kotirinnekin kun alkaa jo pikkaisen nyppimään hissijonoineen, mutta ei hätää, ihan kunnon laskureissu tai parikin ovat sentään suunnitteilla vielä tälle talvelle!

Loppusyksyn varuste-etsintäni tuottivat muuten lopulta tulosta. Oranssi Sweet Protection sai jäädä kaupan hyllylle, kun löysin tilalle toisen oranssin kaverin 100 euroa halvemmalla hinnalla (170e). Kyseessä on Pocin Receptor +, joka on ainutlaatuinen siinä suhteessa, että sillä on ainoana maailmassa sekä laskettelu-, lautailu-, pyöräily-, että vieläpä vesiurheilukypärän raskaamman sarjan sertifioinnit. Monipuolinen kaveri siis kyseessä, joten eiköhän tämä ollut hintansa väärti. Aivan kuin juuri minulle oranssihullulle tehty!

Nyt olisi enää se uusi takki hankkimatta, mutta kyllähän näilläkin Prisman alelöydöillä vm. 2012 laskut sujuu yhtä hyvin… tai yhtä huonosti. Vähän nimittäin alkaa tuntua siltä, että nyt pitäisi jo päästä uudelle tasolle laskutaidoissakin. Kaipuu isoille rinteille alkaa olemaan sietämätön, sillä takapihalla ei kovin montaa käännöstä ehdi tekemään vaikka lunta riittäisikin.

Laskuvideoita ja laskuhulluutta

Julkaistu: 16.1.2016

Tämä viikko alkoi niin mahtavalla lumisateella, että mielessä kävi kerran jos toisenkin pakata lumilauta autoon ja kääntyä kesken työmatkan Nuuksion suuntaan nauttimaan puuterilumesta. Siinä vaiheessa piti jo naurahtaa itselleni, sillä minähän se olin aikoinaan Dommareissa asuessamme ensimmäisenä pyörittelemässä päätäni lankomiekkoselleni, joka surffikonkarina seuraili aaltotutkaansa ja saattoi yhtäkkiä lähteä urheiluautollaan kiitämään toiselle puolen saarta surffaamaan, oli tilanne kotona mikä tahansa. No, minä en kuitenkaan ihan niin seonnut ole, vaan yksi jos toinenkin velvollisuus tulee ennen kuin mitkään laskuhommat.

Sen verran kajahtanut kuitenkin olen, että tänä talvena olen ensimmäistä kertaa elämässäni vetänyt laskukamppeet päälleni kotipihassa, laskien talon kulmalle kertyneeltä lumikasalta takapihan loivaa mäkeä alas pilkkopimeässä illassa, taskulamppupipo päässäni. Katastrofaaliset kotivideot mielessäni yritin jopa kuvata tuota touhua videolle, mutta yksin pimeässä laskeminen kamera kädessä oli sen verran haastavaa puuhaa, että onnistuin pudottamaan koko kameran lumihankeen niin monta kertaa, että päätin jättää videohommat sikseen.En sentään laskenut päin talon kulmaa niin kuin pelkäsin.

Tämän kauden aloituslaskut ehdin huitaisemaan viikko sitten Peuramaalla, mutta myös siellä tuli todettua, ettei yksin laskeminen varsinkaan pienessä lähirinteessä todellakaan ole niin hupaisaa puuhaa kuin yhdessä laskeminen. Tälle viikonlopulle olinkin suunnitellut laskuretkeä kaveriporukalla, mutta pakkasen ja kaksivuotiaan kuumeilun seurauksena laskemaan lähtivätkin lopulta vain mies ja Dubaista Dominikaaniseen matkalla oleva miehen veli, joka saapui vieraaksemme vuorokaudeksi. Alla tosin oli suksien sijaan ihan vaan pulkka, mutta hupia siitäkin saa irti kun kaksi kolmenkympin paremmalla puolella olevaa saarelaista vetävät Peuramaan pulkkamäkeä ylös alas pikkulasten seassa. Tässä pieni videopätkä, jonka nuo veljekset kuin ilvekset latasivat laskuhuviensa päätteeksi Instagramiin:

Syntynyt suksille

Julkaistu: 04.1.2016

Minulle on jotenkin muodostunut sellainen kuva, että pienet lapsukaiset ovat kovin innokkaita suksimaan, mutta sitten kun päästään tositoimiin, alkaa sen päiväinen kiukuttelu ja märinä kun homma ei luistakaan ihan niin kuin oli kuvitellut.

No, näin ei kuitenkaan käynyt meillä.

2,5 vuotiaamme oli odottanut kovasti mutta kärsivällisesti lumen tuloa. Sitten kun sitä vihdoin saapui, halusi hän heti ensitöikseen lähteä hiihtämään. No, mikäs siinä kun suksetkin jo löytyivät valmiina varastosta! Lapsi kiinnitettiin suksiin ja niin hän lähti hiihtämään.

Ei itkua, ei kaatuilua, ei paikallaan tönöttämistä. Ei kysymystäkään mitä pitäisi tehdä. Sauvat kävivät tiuhaan tahtiin sivuilla ja latu piirtyi hetkessä talon ympäri. Mistä se tämän oli oppinut? Ilmeisesti niistä lastenohjelmista jotain hyötyäkin on, sillä voisin väittää, että mallia on otettu Mokon seikkailuista, eli tämänhetkisestä suosikkiohjelmasta.

Saa nähdä onnistuuko yhtä vaivattomasti vielä sittenkin kun vaatimustaso tästä hieman nousee… nyt kuitenkin harjoitellaan niin kauan kun suksi edes jotenkin luistaa pihamaalla ja toivotaan että innostus suksihommiin pysyy yhtä korkealla!

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Ensimmäiseen lasketteluretkeen on vielä matkaa, mutta tästä on hyvä aloittaa! Niin mahtavaa!!!