Tämä viikko alkoi niin mahtavalla lumisateella, että mielessä kävi kerran jos toisenkin pakata lumilauta autoon ja kääntyä kesken työmatkan Nuuksion suuntaan nauttimaan puuterilumesta. Siinä vaiheessa piti jo naurahtaa itselleni, sillä minähän se olin aikoinaan Dommareissa asuessamme ensimmäisenä pyörittelemässä päätäni lankomiekkoselleni, joka surffikonkarina seuraili aaltotutkaansa ja saattoi yhtäkkiä lähteä urheiluautollaan kiitämään toiselle puolen saarta surffaamaan, oli tilanne kotona mikä tahansa. No, minä  en kuitenkaan ihan niin seonnut ole, vaan yksi jos toinenkin velvollisuus tulee ennen kuin mitkään laskuhommat.

Sen verran kajahtanut kuitenkin olen, että tänä talvena olen ensimmäistä kertaa elämässäni vetänyt laskukamppeet päälleni kotipihassa, laskien talon kulmalle kertyneeltä lumikasalta takapihan loivaa mäkeä alas pilkkopimeässä illassa, taskulamppupipo päässäni. Katastrofaaliset kotivideot mielessäni yritin jopa kuvata tuota touhua videolle, mutta yksin pimeässä laskeminen kamera kädessä oli sen verran haastavaa puuhaa, että onnistuin pudottamaan koko kameran lumihankeen niin monta kertaa, että päätin jättää videohommat sikseen.En sentään laskenut päin talon kulmaa niin kuin pelkäsin.

Tämän kauden aloituslaskut ehdin huitaisemaan viikko sitten Peuramaalla, mutta myös siellä tuli todettua, ettei yksin laskeminen varsinkaan pienessä lähirinteessä todellakaan ole niin hupaisaa puuhaa kuin yhdessä laskeminen. Tälle viikonlopulle olinkin suunnitellut laskuretkeä kaveriporukalla, mutta pakkasen ja kaksivuotiaan kuumeilun seurauksena laskemaan lähtivätkin lopulta vain mies ja Dubaista Dominikaaniseen matkalla oleva miehen veli, joka saapui vieraaksemme vuorokaudeksi. Alla tosin oli suksien sijaan ihan vaan pulkka, mutta hupia siitäkin saa irti kun kaksi kolmenkympin paremmalla puolella olevaa saarelaista vetävät Peuramaan pulkkamäkeä ylös alas pikkulasten seassa. Tässä pieni videopätkä, jonka nuo veljekset kuin ilvekset latasivat laskuhuviensa päätteeksi Instagramiin: