Ylämäkijuoksua Peuramaassa
Ensi perjantaina minun olisi tarkoitus juosta Cooperin testi ensimmäistä kertaa sitten lukion. En edes muista oliko tuo lukion Cooper 12 minuutin vai pelkästään 7 minuutin mittainen, mutta kuitenkin… No, itse Cooper ei minua paljoa hirvitä, sillä onhan tässä tullut tehtyä ihan vahingossakin pieniä coopereita harvase aamu, juoksiessani 2,1 kilometrin mittaisen matkan lähimmältä ilmaiselta parkkikselta työpaikalleni. 12 minuuttia on alitettu helposti, siitäkin huolimatta että jalassa ovat olleet vanhat Eccot ja kädessä on roikkunut kangaspussillinen roinaa, jota kuvittelen päivän aikana tarvitsevani. Muutamat liikennevalotkin sattuvat vielä matkan varrelle. Sunnuntaina iskenyt flunssa sen sijaan saattaa hieman haitata matkantekoa.
En tiedä minkä verran flunssan puhkeamiseen oli vaikutusta sunnuntaina aamulla saamallani päähänpistolla lähteä juoksemaan ylös Peuramaan rinnettä. Olen jo jonkun aikaa kuullut tarinoita Malminkartanon täyttömäen portaista, jotka ovat ahkerassa käytössä treenihullujen keskuudessa. Näin vielä Facebookin kautta videon, jossa joku urheilija yritti vetää huippuajalla kyseisten rappujen huipulle. Eiköhän siitä sitten lähtenyt hinku päästä itsekin vetämään treeniä ylämäkeen.
Ylämäkitreenistä minulle tulee ensimmäisenä mieleen lapsuuden puikkaharkat Harjavallan Hiittenharjulla. Syksyllä juoksimme ylös rinnettä ja venyttelimme ”huipulla”. Niinpä mieleeni tuli nytkin lähteä Malminkartanon sijaan hieman läheisempään ylämäkeen, eli tuohon Peuramaan kukkulalle.
Paras paikka tarpoa ylös näytti olevan kilparinteen läheinen hissipolku, eli ei muuta kuin sykemittari käyntiin ja mäkeen! Hieman taisi alkuverryttelyt siinä intoilussa jäädä vähäiseksi, eikä kunto oikein seurannut omaa tahtia, kun jo puolivälissä ensimmäistä ylösmenoa puuskutin kuin maratoonin jäljiltä. Ei auttanut kuin painaa käsillä reisiä ja jatkaa ylös! Huipulla odottikin lähtökoppi ja mukavat näköalat. Harmi vain että kamera jäi alas miehen ja lapsen seuraan…
Niinpä reippailinkin jo koetuksestani palautuneena helposti alas ja lähdin tarpomaan uudestaan ylös 12 kiloisen puntin kanssa, jotta saisimme vielä otettua kuvamateriaalia ylhäältä. Tuuli tosin pusersi sen verran kovia lukemia, että lasta ajatellen totesin olevan paras lähteä takaisin alas ja kotiin ruoanlaittoon… mutta niin siinä vaan kävi, että taaperon sijaan olinkin itse jo samana iltana flunssan kourissa.
Mutta, tulipa todistettua että vielä on matkaa sinne hyvään kuntoon. Täytyypi ottaa tuo Peuramaan rinnejuoksu uusiksi vielä ennen talven tuloa!
