Porot
Hetta, Lappi, Ruska, Saariselkä, Utsjoki, Yleinen

Ruskalomalla Lapissa osa 1/2

Julkaistu: 28.9.2017

Syyskuun alussa ajelin pohjoiseen ruskalomalle. Ruskaloma ei ollut ehkä ns. niistä perinteisimmistä ”ruskalomista”, koska mieheni oli töissä ja liikuin hänen työnsä mukana paikkakunnalta toiselle. Kun miehelläni oli päivällä vapaa-aikaa hyödynsimme sen yhteisiin kävelyihin luonnossa tai tutustumisiin lähiympäristössä. Toki aikaa kului myös ystävien tapaamiseen ja minun osalta, jopa yhteen työpäivään Levillä.

Matka alkoi hyppäämällä auton ratin taakse ja aloittamalla ajourakka, jota matkan aikana kertyi ”vaatimattomasti” 3755 km 12 päivän aikana. Ensimmäinen päivä kului Kirkkonummi – Kajaani välillä. Kajaanissa yövyin vanhan työtoverini luona ja samalla tuli vaihdettu kuulumisia. Seuraavana päivä kului autossa Kajaanista – Utsjoelle. Matkan varrella piti välillä jarrutella vauhtia ja väistellä poroja, pysähtyä hoitamaan asioita ja katselemaan paikkoja turistinomaisesti kuten Joulupukin Pajakylään  Napapiirillä. Pohjoiseen ajaessa on aina syytä muistaa, että huoltoasemia ei ole ihan jokapaikassa. Välillä voi olla 120 km huoltamoiden välillä tai enemmänkin.

Joulupukin pajaJoulupukin Pajakylässä oli runsaasti kansainvälisiä vieraita. 

En ollut koskaan käynyt Inaria korkeammalla Suomi-neidon pään kohdalla. Käsivarressa Kilpisjärvellä taas olin käynyt. Matka Inarista pohjoiseen oli siis täysin uutta. Maisemat muuttuivat upeiksi vaara-tunturimaisemiksi ja ruskan värit vaan komistuivat sekä puiden koot pienenivät, olin haltioissani ja silmä lepäsi maisemissa. Utsjoella löysin helposti vanhan luokkatoverini luokse, jonka viimeisestä tapaamisesta oli vierähtänyt 20 vuotta. Yön nukuttuani makeasti lähdin tapaaman aviomiestäni Lomakylä Valleen aamiaiselle, jonne hän oli yöllä ajellut. Täytyy myötää, että Ravintola Deatnussa on yksi maailman kauneimmista terasseista ja ravinolan sisustuskin on upea. Harvassa ravintolassa pystyy niin upeasti katsomaan Tenojokea ja samalla ihailla tuntureita Suomen ja Norjan puolella, puhumattakaan revontulista ilta- ja kaamosaikaan. Aamiaisella oli erikoisuutena todella hyvää kylmäsavu haukea. Sitä olisi voinut syödä loputtomasti.

Lomakylä ValleRavintola Deatnun sisustus on mainio ja upea Tenojoki taustalla antavat loistavan tunnelman.

Päivällä lähdimme kävelemään meille opastettua polku pitkin nuotiopaikalle, missä nautimme lounaaksi grillimakkarat. Olimme kumpikin haltioissa Tenojoen tuomasta rauhasta ja maisemista. Kävimme vielä kävelemässä Ailegas tunturilla ja maisemat vain paranivat ja sää suosi meitä. Illan kruunasi ystävättäreni ja hänen miehensä tarinat Utsjoelta sekä heidän koirien seikkailut (Ailigaslammen kennel).

UtsjokiUtsjoki ja Tenojoki, maisemassa mieli lepää.

Matkamme jatkui mieheni työn puitteissa Nuorgamiin. Minulle pienenä yllätyksenä tuli rajakaupan vilkkaus. Nuorgamin Alkon valikoima on yksi parhaimmista pienen myymälän valikoimista Suomessa. Lauantaina kaupoissa väkeä riitti, Norjan kilpisillä autoilla. Kaupan puolella oli pitkä lihatiski ja valikoima poikkesi paljolti Etelä-Suomen peruskauppojen valikoimasta. Norjalaiset ostivat kärry kaupalla ruokaa, olipahan sekin oma nähtävyytensä ruskaretkellä ja ”opintomatkalla” kotimaassani.

Jäämeri_Norja_2Jäämeren rannalla Varangerflorden, Norja

Meitä kumminkin himotti mennä kävelemään jäämeren rannalle. Päästyämme Norjan puolelle, jossa itätuuli puhalsi 22 m/s kylmästi ja lämpötila oli vain +5C. Vaikka olimme varautuneet lämpimin vaattein, niin pystyssä pysyminen välillä oli oma juttunsa, joten otimme Plan B -käyttöön. Ajelimme Vadsø:n eli Vesisaareen. Kovan tuulen takia meillä jäi väliin, jopa kävely Ilmalaivatornille ja bunkkereille. Päädyimme lopulta syömään isot ruoka-annokset ravintolassa, Norjan hinnoilla. Illalla meillä oli edessä  siirtymäajo Nuorgamista Saariselälle. Seuraava kohteemme olisi Hetta, Enontekiöllä. Järkevintä olisi ollut ajaa Norjan kautta n. 370 km Hettaan. Mutta kun tulipapereita ei oltu tilattu Silmäasema -rekalle Norjaan, niin oli pakko ajella Sodankylän kautta asfalttiteitä reilut 600 km Hettaan. Mieheni siis tuurasi kuljettajana Silmäasema-rekassa reilut 5 viikon ajan. Silmäasema -rekka tuo optikon ja silmälääkärin palvelut pienemmille paikkakunnille sekä reilun valikoiman silmä- ja aurinkolaseja. Tälle palvelulle on todellakin tilausta ja varsinkin silmälääkärin palveluille pienemmillä paikkakunnilla, josta on pitkä matka lähteä Rovaniemelle tai Tornioon silmälääkäriin. Monesti kuuli asiakkaiden toivovan, että rekka olisi viipynyt pidempään Lapin pienemmissä kuntakeskuksissa.

Silmäasema-rekkaSilmäasema-rekka Hetassa Jussan Tuvan edessä.

Saavuimme lauantai-iltana Saariselälle keskelle parhainta ruskasesonkia. Kumpikin olimme pitkästä päivästä niin väsyneitä ja mieheni vielä  flunssainen, joten päätimme jättää ruskariennot väliin, vaikka niihin olisi runsaasti ollut tarjontaa ja väkeäkin oli paljon liikenteessä. Lopulta päädyimme vain hakemaan hyvät poro-hampurilaiset Moussi Grillissä ja  nautimme ne hotellihuoneessamme samalla katsoen Napapiirin Sankarit 2 -leffaa telkkarista, jota sai meidät nauramaan siinä mielentilassa aivan loputtomasti. Sillä meidänkin elämässämme on ollut ”muutama muuttuja”.

SaariselkäSaariselän rinteet.

Aamupalan jälkeen meidän oli taas tarkoitus vähän kävellä ja valloittaa Kaunispää. Mutta jälleen kerran tuuli ja miestäni vaivasi kova flunssa, joten pitkät unet ja myöhäinen  aamupala olivat tarpeen. Lopulta ajoimme autolla Kaunispään Huippu ravintolaan munkki-kahville ja kuumalle marjamehulle; ihailimme tuulessa ja tihkusateessa ruskaa, uutta rakenteilla olevaa hotellia ja rinteitä. Edessä oli siis vielä ajomatka Hettaan. Matkalla maisemat vaihtuivat ja ruska muuttui. Hetassa meitä odotti viehättävä ja remontoitu Jussan Tupa.

Meillä oli kaksi päivää edessä Hetassa. Mieheni töiden takia emme voineet lähteä tekemään mitään pidempiä vaelluksia, mutta kuitenkin tutustuimme mielenkiintoiseen Skierri – Tunturi-Lapin luonto- ja kulttuurikeskukseen. Minua taas kiinnosti sen vieressä oleva Hetan hiihtomaa, jonka päälle kävelimme ihmettelemään maisemia ja taas alas kävelimme rinteitä pitkin, mustikoita poimien. Rinnealue näytti mielekkäältä lähikeskukselta verraten monen vielä pienempään suosittuun keskukseen eteläisessä Suomessa. Iltapäivällä kävimme luontokeskuksessa elokuvissa paikallisten nuorten kanssa piristymässä. Illalla hotellihuoneen ikkunasta katsoessa Jussan Tupan parkkipaikkaa, pihalle ajoi klo 20 aikaa kirjastoauto, jonka henkilökunta tuli myös hotelliin yötä. Heidän yhteispohjoismaisen kirjastoauton reitti on vähän pidempiä eli kotiin ei pääse aina yöksi. Samoin pihaan ajoi myös kiertävä kangaskauppa Palatalo. Seuraava päivä menikin paperihommissa ja kylän raittia kävellen illalla taas matka jatkui

Hetta Hiihtomaa 1  Hetta Hiihtomaa 2 Hetta_lumikissa

Hetta Hiihtomaa

Muonioon ja siitä ja muista seikkailuista seuraavassa tarinassa.

Jaa artikkeli:

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *