Hyvinvointia Levillä

Julkaistu: 26.12.2014

Menimme siis Leville sillä agendalla, että käymme kokeilemassa miten jooga soveltuu yhteen laskettelun kanssa. Olimme etukäteen sopineet, että käymme vähintään kahdella Kuru Yogan joogatunnilla oleskelumme aikana. Paikan päällä tapasimme kuitenkin Hullu Poron hyvinvointipalveluista vastaavan, Sanna Törmin, joka ehdotti, että kokeilisimme myös muita heidän tarjoamiaan Wellness –palveluja. Idea kuulosti hyvältä ja kyllähän se meille sopi, joten päätimme varata ajat Sannan ehdottamiin kasvohoitoihin ja hierontoihin.

Ensimmäistä kertaa joogasalille
Kuru Yogan studio sijaitsee ihan hotellin lähellä ja nyt oltiin suuntaamassa sitten joogatunnille ensimmäistä kertaa ikinä. Meillä ei ollut oikeastaan mitään tietoa siitä, mikä meitä odottaa, mutta ei muuta kuin kokeilemaan. Studiolla otettiin ensikertalaiset ystävällisesti vastaan, joten tämä ei vaikuttanut miltään sisäpiirin salaseuralta – hyvä alku siis. Kuru Yoga lainaa myös mattoa ja pyyhettä tarvittaessa, joten tarvitsimme vain mukavat vaatteet ja oman juomapullon päästäksemme alkuun. Jos joku nyt odottaa, että meidän ”joogaamisesta” olisi tässä blogissa valokuvia, joutuu pettymään. Sen verran jäykän oloisia vanhoja miehiä oli liikenteessä, että kuvat siitä eivät olisi kovin kaunista katseltavaa. Kuru Yogan ammattitaitoinen ohjaaja osasi vetää tunnin jotenkin niin, että me kaksi ensikertalaista ja pari muuta osallistujaa saimme kukin tunnista hyödyn irti. Rauhallinen ja selkeä selostus siitä, miten mitäkin tehdään ja miten vaikkapa ”joogablokeilla” voi edesauttaa omaa rentoutumista pitkissä venytyksissä, on ensiarvoisen tärkeää silloin kun kokeillaan jotain uutta. Tunneilla käy kuitenkin myös sellaisia, jotka haluavat tehdä oman treeninsä täysipainoisesti siitä huolimatta, että mukana on pari ensikertalaista – tästä pisteet siis vetäjälle.

Kuru Yoga ohjaaja Ida

Yin Yoga
Olimme olleet rinteessä koko päivän, joten Yin Yoga oli erinomainen tunti sen päälle. Tässä joogamuodossa nimittäin tahti on hyvin rauhallinen ja se sopii hyvin after ski –venyttelyksi Ensimmäinen shokki tuli astuessamme joogasaliin, jossa oli +32 astetta lämmintä. Tuntui alkuun ihan mahdottomalta ajatukselta tehdä jotain fyysistä suoritetta tuossa lämpötilassa, mutta lämpötilaan tottui hyvin nopeasti kun tunti alkoi. Yin Yoga –tunnilla tehtiin 10-12 erilaista joogaliikettä, eli asanaa. Asennoissa viivytään pitkään, jolloin venytyksistä saadaan irti paras teho ja vilkastutetaan samalla aineenvaihduntaa. Tämä joogamuoto sopi ainakin minulle hienosti, sillä kotioloissa ei tule venyteltyä riittävästi ja rauhallinen tahti mahdollisti vanhan ja jäykän ensikertalaisen täysipainoisen osallistumisen ja tunnista nauttimisen. Tunti kesti 90 minuuttia ja sen jälkeen oli oikein hyvä olo. Minulla kun on kaikenlaisia vaivoja ihan omiksi tarpeiksi niin pitää mainita, että aamulla kipeänä ollut alaselkä ei ollut tunnin jälkeen enää ollenkaan kipeä ja seuraavana aamuna se tuntui suorastaan loistavalta. Toivottavasti nyt joogaihmiset eivät ota nokkiinsa, kun puhun venyttelystä, mutta sitä se minun silmissäni enimmäkseen oli, joogamaista venyttelyä. Yin –jooga soveltuu varmasti kenelle tahansa ja erinomaisesti laskettelupäivän jälkeen.

Hot Jooga
Olimme lukeneet, että Hot jooga –tunnilla lämpötilaa huoneessa nostetaan n. 38 asteeseen ja tunti on huomattavasti intensiivisempi, kuin edellinen Yin Yoga. Olimme lisäksi kuulleet, että tämän tunnin jälkeen on kaikki mehut poissa ja seuraavana yönä nukuttaa varmasti. Menimme tunnille viimeisenä iltana rinteessä vietetyn päivän jälkeen ja olimme lähdössä aamulla ”kukonlaulun aikaan” ajamaan kotiin, joten hyvät yöunet kuulostivat erinomaiselta asialta.

Huoneessa todella oli kuuma! Intensiivinen treenin omainen joogatunti kuulosti tässä lämpötilassa aika hurjalta, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Vettä kului ja paita kastui, kun 90 minuutin aikana teimme erilaisia lihasvoimaa ja tasapainoa vahvistavia liikkeitä seisaallaan ja sen jälkeen venyttäviä liikkeitä makuulla. Voin kertoa, että makuulle pääseminen oli jo odotettu tapahtuma siinä kohtaa. Vaikka tunnilla ei punttia nostellakaan, tai tanssita latinomusiikin tahtiin, Kuru Hot käy todella hyvin ihan kunnon treenistä. Monipuolisesti vartaloa kehittävät liikkeet on jaettu sujuviksi sarjoiksi ja niissä riittää haastetta jokaiselle oman tason mukaan. Liikkeet tehdään lisäksi aina useampaan kertaan ja toisella kierroksella voi yrittää haastaa itseään lisää jos ensimmäisellä kerralla jäi varaa.

Molemmat tunnit soveltuvat ihan kenelle tahansa, nimittäin jos minä ja Niko pystyttiin tunnit suoriutumaan niin, että vetäjä ei hermostunut tai kuollut nauruun, niin pystyt sinäkin. Katsoin nimittäin pari kertaa itseäni ja matkakaveria Nikoa peilistä ja en ainakaan ihan vielä voi kutsua meitä joogeiksi. Pidän Kuru Yogan tuotetta kohderyhmälle ja lomakohteeseen erinomaisena. Joogaa tarjotaan tyypillisesti kurssimuotoisena, jolloin harjoittelija joutuu sitoutumaan pidemmäksi aikaa. Täällä tunnille voi tulla kuka tahansa ja käydä vaikka kerran tai kaksi, mutta voi myös harrastaa jatkuvasti, miten itse haluaa.
Uskomatonta, miten jollain voi olla niin hyvä tasapaino – pari kertaa ainakin allekirjoittanut oli aika ihmeissään siitä, millaisessa asennossa joogan vetäjä oli ihan ”muina miehinä”. Lähes yhtä uskomatonta on se, miten voi ihminen olla jäykkä ja miten sen todellinen laita selviää joogatunnilla.

Ja kyllä, tunnilla tulee hiki kuten oli luvattu ja myös uni tuli sinä iltana hyvin.

Kosmetologi Katri Levi torin toimipisteessä

Kasvohoito
Kokeilimme Sannan ehdotuksesta myös kasvohoitoa Levi torilla olevassa Hullun Poron hoitolassa. Uskon, että saattoi ensi alkuun näyttää vähän oudolta, kun pari nelikymppistä miestä tulee yhdessä kasvohoitoon vierekkäisille hoitopöydille. Menimme kuitenkin ennakkoluulottomasti kokeilemaan miltä se tuntuisi ja saisiko siitä mitään näkyviä tuloksia. Sen verran voin taustaksi sanoa, että itselläni varsinkin kasvojen iho on melkoisen ongelmallinen ja hyvinkin kuiva, joten olin erittäin skeptinen hoidon toimimisesta omalla kohdallani. En ollut siis ollenkaan varma mitä tästä seuraisi, mutta jälkikäteen myönnän olevani erittäin tyytyväinen kokeiluun.

Hoitoon kuului monta eri vaihetta:
• puhdistus
• kuorinta
• seerumi
• kasvonaamio, joka oli kummallisen kumimainen, mutta aika hauskan tuntuinen
• kun smurffinaamio oli saatu irti (lähti ihan helposti), kasvoille laitettiin suojaava voide

Minun kohdallani hoito tehtiin ns. Sensitive -tuotteilla, joka on nimenomaan herkälle iholle suunnattu ja joka rahoittaa ihoa ja vähentää mm. punoitusta. Hoito tehoaa myös ns. couperosa –iholle, josta kärsivät tietävät kyllä mistä puhutaan. Hoito kesti vajaan tunnin verran ja pelkäsin, että pois lähtiessä naamani on ihan laikukas tai punainen, mutta olin kokonaan väärässä, hoito toimi hienosti ja iho tuntui todella hyvältä ja kuiva, kiristävä tunne oli poissa. Hoito siis todella toimi ja sen vaikutukset ovat vieläkin näkyvissä tätä kirjoittaessa. Pyysin mukaani näytepussin voidetta, jota kosmetologi käytti ja jos se toimii jatkossakin yhtä hyvin, täytyy varmaankin mennä ostamaan jostain noita kohtuullisen hintavia Diego Della Palma -tuotteita. Olen antanut myös palautetta suoraan hoitolaitokselle ja voin kertoa, että tiedän mistä puhun. Ongelmat kuivan ihon kanssa ovat olleet minulle arkipäivää aina ja se on sen verran jokapäiväiseen elämään vaikuttava asia, että jos löytyy keino, jolla sitä saa helpotettua, kerron siitä mielelläni myös muille samojen ongelmien kanssa painiskeleville. Menimme hyvin nopeasti kasvohoidon jälkeen rinteeseen ja senkin suhteen homma toimi hienosti. Suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan, sopii todistetusti myös miehille!

Kirjoittaja smurffinaamiossa

Kuumakivihieronta
Toinen erikoisempi Wellness –osaston tuote oli uusi tuttavuus tämäkin, eli kuumakivihieronta. Tämä hierontamuoto poikkesi normaalista siten, että siinä hierontaan käytetään sekä kuumaa öljyä, että kuumia kiviä. Hullussa Porossa käytetään mm. Lapin luonnosta saatavia kiviä (lumikvartsi, jaspis, ametisti) ja niiden uskotaan luovuttavan niihin kerääntynyttä energiaa ihmiseen – tästä minulla ei ole mitään tieteellistä näyttöä, mutta muuten hieronta oli kyllä todella hieno kokemus. Hieroja levitti ensin hierottavalle alueelle kuumaa öljyä ja otti kivet käteensä. Kivillä hierottiin lihaksia vähän niin kuin normaalissakin hieronnassa, mutta kuuma öljy ja kuumat kivet tuntuivat todella tehokkailta ja mukavilta liikkuessaan hierojan käsien mukana. Kiviä myös laitettiin pyyhkeen päälle riviin pidemmäksi aikaa luovuttamaan lämpöään ja kuka tietää, miten tehokasta vuosituhantista energiaansa minuun. Mukava kokemus, joten suosittelen kokeilemaan myös tätä, jos tilaisuus tulee eteen.

Hullu Poro tarjoaa todella laajan valikoiman Wellness –hoitoja, joista olisin vielä halunnut kokeilla ainakin suolahuonetta ja saunajoogaa. Lisäksi tarjolla olisi ollut mm. turvehoitoa ja väriterapiaa vartalosukkulassa ja tulossa on kuulemma suolakelluntalaite, joka on varmasti atoopikoille kova juttu. Ehkä noitakin joskus vielä päästään testaamaan – mene sinäkin!

Lue matkasta leville edellisestä kirjoituksestani ja laskettelusta Levillä seuraavasta. Käy sillä välin tykkäämässä blogini Facebook -sivuista ja seuraa sitä myös Instagramissa.

Mondayskier Facebookissa
Mondayskier Instagramissa @mondayskier

Hullu Poro ja Kuru Yoga tarjosivat bloggarille majoituksen, hissiliput ja palveluja.

Leville joogaamaan

Julkaistu: 25.12.2014

Lumipallo.fi tarjosi yhdessä Kuru Yogan ja Hullu Poron kanssa mahdollisuutta lähteä käymään Levillä ja samalla kokeilla, miten jooga toimii yhdessä laskettelun kanssa. Sain mukaan toisen bloggarin Nikon Lumipesu –blogista ja päätimme suunnata auton nokan kohti Leviä. Kirjoitan reissusta kolme erillistä kirjoitusta, joista yksi käsittelee itse reissua ja majoitusta, toinen joogaa ja muita Wellness –aktiviteetteja, joita pääsimme kokeilemaan ja kolmas laskettelua Levillä ja Leviä itsessään. Lumipesu -blogissa Niko kirjoittaa varmaankin aika pitkälti samalla kaavalla, mutta toivon mukaan pystymme tarjoamaan lukijoille edes vähän erilaisia näkökulmia.

Vaihtoehtoisia tapoja matkustaa Leville
Nopein ja ehdottomasti mukavin keino matkustaa Leville, on lentokone. Lento Helsingistä Kittilään kestää vain 1h 30min ja maksaa halvimmillaan joulukuussa jopa 200-300 euroa. Lentoasemalta Levikeskukseen on matkaa vain n. 12 km ja kentältä kulkee bussi alle kympillä / suunta / hlö. Leville pääsee myös yöjunalla Kolarin kautta parilla sadalla eurolla ja myös junalta kulkee bussi keskukseen.

Me kuitenkin päätimme valita monien mielestä sen kaikista hulluimman, eli lähteä matkaan omalla autolla, eräs työkaverini kutsui ideaa ”sadistiseksi”. Kieltämättä, onhan se paperilla aika hullun tuntuinen ajatus, mutta kyllä sitä muutkin tekee. Matka kestää n. 13 tuntia ja matkaa kertyy hieman alle 1000 kilometriä Hyvinkäältä, josta itse lähdin liikenteeseen. Vertailun vuoksi, hintaa tälle matkustustavalle kertyi polttoaineiden osalta n. 145 euroa, joten kahden hengen kesken jaettuna hinta ei ole paha ollenkaan. Olisin mielelläni ottanut vielä kyytiin kolmannenkin bloggarin, mutta valitettavasti muilla oli jo omat suunnitelmansa ja tulemmekin varmasti näkemään useita kirjoituksia tästä aiheesta lähiaikoina. Toki omalla autolla reissatessa pitää ottaa huomioon auton muutkin kulut, mutta sovitaan, että jätetään ne nyt huomioimatta.

Maisema Levillä

Lähdimme siis matkaan Hyvinkäältä keskiviikkoaamuna klo 8:30. Reitti kulki Mäntsälän kautta Lahdentielle ja siitä kohti pohjoista ja nelostietä. Olimme onneksi liikkeellä jo hyvissä ajoin ennen joulun menoliikennettä, joten se ei ollut meille ongelma, vaan saimme ajella ilman ruuhkia koko matkan. Jo heti alkumatkasta, Hartolassa pysähdyimme paikkaan, joka pitää kertoa kaikille vinkkinä. Paikan nimi on Kardemumma ja se on juuri remontoitu Hartolan vanhan Shellin paikalle – menkää käymään siellä, mikäli se sattuu sopivasti taukopaikaksenne. Kannattaa käydä, vaikka ei ihan passelisti sattuisikaan, Kardemumma nimittäin tarjoaa erinomaisella hinta-laatusuhteella kaikenlaisia leivonnaisia, täytettyjä sämpylöitä ja tämän hetkinen suosikkini, reilun kokoinen, vatsan täyttävä talon pizza –palanen maksaa vain 3 euroa! Olimme Hartolassa aamulla ja ihan alkureissusta, joten emme valitettavasti päässeet testaamaan tämän erittäin viihtyisän paikan lounasta tai muutakaan lämminruoka tarjontaa. Kertokaa kokemuksistanne vaikka kommenttikentässä, jos olette käyneet. Ihmettelen, jos tämän paikan ruuasta tulee negatiivista kommenttia.

Matka meni kokonaisuudessaan oikein hyvin ja toinen mainitsemisen arvoinen paikka tuli vastaan Ii:ssä. Paikan nimi on Autokeidas ja se on Kärkkäisen tavaratalon kyljessä. Mainitsemisen arvoista paikassa on koko reissun edullisimmat polttoaineet. Emme valitettavasti tienneet paikasta etukäteen, joten emme saaneet tankattua kuin alle puoli tankkia, mutta hinnat Autokeitaalla olivat reippaasti halvempia, kuin missään muualla koko matkan aikana. Autokeitaalla diesel maksoi 1,234 euroa / litra, kun näimme sen maksavan muutamalla asemalla jopa 1,459 euroa, tuolla hintaerolla alkaa olemaan jo merkitystä. Myös bensa oli samassa suhteessa halvempaa kuin muilla asemilla – puhuin poistulomatkalla toisen tankkaajan kanssa ja hän sanoi, että samassa paikassa on aina yleistä hintatasoa edullisempaa. Herkullisen tilanteesta tekee vielä sekin, että samassa pihassa on sekä Kärkkäisen, että Teboilin tankkauspisteet ja ne nokittelevat toisiaan jatkuvasti.

Hiljainen on kylätie

Molempien matkamiesten kokemattomuus Lapin reissaamisessa paljastui siinä vaiheessa, kun navigaattori ehdotti omasta mielestään ”nopeinta” reittiä ja kehotti Simossa kääntymään tielle numero 924 kohti Rovaniemeä. Ajoimme tuota ”kylätietä” muutaman kilometrin, mutta pysähdyimme kuitenkin tarkistamaan reitin uudestaan. Navigaattorin ohjeen mukaan meidän olisi pitänyt ajaa tuota tietä n. 150 kilometriä sen sijaan, että olisimme ajaneet Kemin kautta ja jatkaneet valtatietä E75, joka on siis sama nelostie, jota olimme ajaneet koko ajan. Tuosta pienestä koukkauksesta toivuttuamme, emme tietenkään luottaneet navigaattoriin enää ollenkaan, vaan otimme uuden suuntiman kännykän kautta google mapsista, joka sitten neuvoikin ajamaan Tornion ja Ylitornion kautta rajaa pitkin tietä E8. Tämä reitti oli ihan kelvollinen, mutta jälkikäteen todettuna tuo aiemmin mainittu Kemin / Keminmaan kautta menevä E75 Rovaniemen kautta oli parempi, jota myös käytimme palatessamme – kun menet Leville aja siis sitä reittiä. Jos menet Ylläkselle, reitti Tornion kautta toimii paremmin. Matkalla loppuvaiheessa tie oli joillain kohdin aika pahassa kunnossa, mutta vain siksi, että auraus oli tehty liian myöhään ja loska oli ehtinyt jäätyä tien pintaan ja se aiheutti melkoisia epätasaisuuksia tiessä, muutoin molemmat reitit olivat erinomaisia ajaa. Lopulta kuitenkin saavuimme perille, ehkä parikymmentä kilometriä ylimääräistä ajaneena, n. klo 22. Matka oli siis taukoineen kestänyt 13,5 tuntia.

Hullu Poro -hotelli

Majoittuminen

Ihan ilman kommelluksia majoittuminenkaan ei sujunut. Olimme nimittäin sopineet etukäteen Kuru Yogan vetäjien Mikon ja Susannan kanssa majoittuvamme muutaman kilometrin päähän keskuksesta mökkiin. Mikko oli kuitenkin joutunut lähtemään itse Helsinkiin muuttoasioita hoitamaan ja meillä oli siinä kohtaa tullut pieni informaatiokatkos, jonka saimme kuitenkin selvitettyä parhain päin heti torstai aamuna. Täytyy korostaa jo tässä kohtaa, että ei tässä mitään kamalan vakavaa sattunut, mutta koska kyse on blogista, jossa kerrotaan matkakertomuksia, jaan tämänkin kanssanne.

Hullu Poro Hostel
Olimme saaneet tiedon, että meitä odottaa avaimet ja hissiliput Hotelli Hullu Poron vastaanotossa, joten menimme siis sinne. Vastaanotosta saimme tietää, että meille olikin varattu huone Hullu Poron Hostellista, joka on ryhmä rivitalon omaisia pienkerrostaloja parin kilometrin päässä Levikeskuksesta. Ihmettelimme hieman, mutta suuntasimme kuitenkin hostellille ja majoituimme sinne. Kuten aiemmin mainitsin, olimme varautuneet majoittumaan mökkiin, joten hankimme matkalla pientä purtavaa aamupalaksi, joten sen puoleen asiat olivat kunnossa. Emme kuitenkaan olleet osanneet varautua siihen, että hostellikämpässä ei ollut ollenkaan liinavaatteita, pyyhkeitä tai esim. käsisaippuaa jne. Emme kuitenkaan antaneet asian häiritä sen enempää vaan teimme pieniä soveltavia liikkeitä (päiväpeitto lakanaksi ja t-paita tyynyliinaksi jne) ja kävimme nukkumaan pitkän ajomatkan jälkeen.

Olen itse melkoisen herkkäuninen ja kaikenlainen meteli makuuhuoneessa aiheuttaa minulle helposti unettoman yön. Tässä kohtaa oli onnekasta, että kämppikseni Niko ei kuorsaa kovin kovaa . Ongelmaksi huoneessa muodostui melkoisen vanhan ja väsyneen sängyn lisäksi uskomattoman kovaääninen ilmanvaihtoventtiili. Monesti esim. kerrostaloissa koneellinen ilmanvaihto (joka on yleensä kylpyhuoneessa ja keittiössä) on kovalla teholla vain muutaman tunnin kerrallaan, mutta hostellihuoneessa ilmanvaihto oli päällä ihan koko ajan, koko yön täysillä. Voin siis sanoa, että en nukkunut juuri ollenkaan tuona yönä.

Hostelli ei kuitenkaan ole oikealle kohderyhmälle huono paikka majoittua, vaan kämpät ovat siistejä ja sopivat varmasti erinomaisesti nuoremmalle porukalle, joka haluaa majoittua edullisemmin kimpassa, tai yksinäiselle reissaajalle, joka on vailla yöpaikkaa. Melkoisen tilavassa huoneistoissa oli kaksi huonetta, joissa oli lukot ovissa ja yhteinen olohuone/keittiö, tv, pöytä ja sohva. Minulle jäi epäselväksi, mistä hosteliiasukaat löytävät ski-bus –pysäkin, suosittelen ottamaan siitä selvää etukäteen.

Ravintola Messi Levi

Koska myös henkilökuntaa majoittuu paljon hostellissa, aivan vieressä on baari nimeltä Messi, jossa henkilökunta käy paljon viettämässä vapaa-aikaansa ja johon esitteen mukaan ”hyväksytään nykyään myös muita ihmisiä”. Messistä saa pizzan alle kympillä (jos tilaat valkosipulilla, sitä on varmasti riittävästi), olutta kohtuuhinnalla ja sieltä löytyy myös pari darts –taulua ja biljardipöytä. Messi on ihan ok paikka, käy itse katsomassa.

Hullu Poro Hotelli
Yhden yön hostellissa vietettyämme kuulimme, että järjestelyissä oli tullut joku pieni sekaannus ja meille järjestyi huone hotellilta, joka olikin ihan eri luokkaa viihtyisyydessään hostelliin verrattuna. Huoneemme oli hotellin 2. kerroksessa (215) ja se oli uskoakseni hieman suurempi, kuin Poron normaali hotellihuone. Hotelli Hullu Poro on kävelymatkan päässä ihan kaikesta Levillä. Levitori, Hullu Poro Areena, S-Market, Alko ja eturinteiden hissit ovat helposti kävelymatkan päässä. Hotelli on erittäin viihtyisä ja sen henkilökunta osaa todella toivottaa matkalaisen tervetulleeksi. Hotellin aamupala oli erittäin monipuolinen ja samassa ravintolassa oli tarjolla myös illallisbufét, jota emme valitettavasti ehtineet kokeilemaan. Hotelli on varmasti Levin parhaimmistoa ja suosittelen kokeilemaan.
Yhtä asiaa ihmettelimme, nimittäin emme oikein saaneet selvää, onko hotellilla jonkinlainen suksien ja monojen säilytykseen tarkoitettu huone ja jos on, mistä se löytyy. Vastaanotosta sanottiin, että asiakkaat vievät kuulemma sukset useimmiten huoneeseensa. Kehitysvinkkinä suuntaankin tässä palautteen (laitan kyllä myös suoraan) sen, että Keski-Euroopan alppien tapaan suksien ja monojen säilytykseen tarkoitettu huone, tai jos se ei ole mahdollista, suksisäilytysdiili hissiasemalla veloituksetta, tai nimellisellä korvauksella olisi iso plussa. Hotellilta löytyy lisäksi vaikka mitä hyvinvointipalveluita, joista kerron tarkemmin toisessa blogissani. Lue myös arvosteluni Tripadvisorissa. Katselin Tripadvisorin muita arvosteluja ja huomasin, että moni taitaa sekoittaa Hostelin ja Hotellin samalle sivulle. Lisäksi vanhat arvostelut ovat paljon huonompia, kuin uudet ja hotelli näyttää jakavan mielipiteitä aika paljon.

Mondayskier rinteessä

Lue lisää hyvinvointipalveluista ja Levistä seuraavasta kirjoituksestani. Käy sillä välin tykkäämässä blogini Facebook -sivuista ja seuraa sitä myös Instagramissa.

Mondayskier Facebookissa
Mondayskier Instagramissa @mondayskier

Hullu Poro ja Kuru Yoga tarjosivat bloggarille majoituksen, hissiliput ja palveluja.

Ramadanin aikaan Kuwaitissa

Julkaistu: 19.10.2014

Miksi ihmeessä joku lähtisi Kuwaitiin keskellä kesää tietäen, että maassa vietetään samaan aikaan Ramadania ja sen, että lämpötilat liikkuvat 40-50 asteessa? Kuten niin monta kertaa aiemminkin, tämäkin reissu liittyy amerikkalaiseen jalkapalloon. Minulle tuli mahdollisuus lähteä Kuwait Cityyn jenkkifudiksen U19 maailmanmestaruuskisoihin toimitsijaksi ja tottakai päätin tilaisuuden käyttää. Moni varmaan miettii, miten on mahdollista pelata amerikkalaista jalkapalloa noissa lämpötiloissa. Samaa ihmettelen edelleen itsekin, mutta ottelut aloitettiin sentään klo 20 ja 23.

Matka sujui ongelmitta Istanbulin kautta ja omista ennakkoluuloistani huolimatta, myös laukut tulivat perille asti Kuwaitiin ihan ajallaan. Lentoyhtiönä Turkish Airlines oli iloinen yllätys. Palvelu pelasi ja koneissa ruuat oli hyvät ja niistä pääsi jopa valitsemaan kahdesta pääruokavaihtoehdosta (nauta/kana), kasvissyöjän kannattaa ottaa etukäteen yhteyttä lentoyhtiöön. Kuwaitiin saapuvilta vaaditaan viisumi, jota ei tarvitse välttämättä hakea mistään etukäteen, mutta se pitää hoitaa sitten viimeistään kentällä. Meillä oli paikallisia vastassa lentokentällä, jotka hoitivat viisumiasiamme ja kertoivat mihin pitää mennä ja mitä pitää tehdä, joten sekin onnistui kohtuullisen helposti ja nopeasti. Jos matkustat Kuwaitiin, suosittelen ottamaan etukäteen selvää siitä, miten viisumiasia hoidellaan, koska se näytti hieman sekavalta systeemiltä ja näyttäisi, että siinä on potentiaalinen kohta, jossa homma voi mennä pieleen. Paperi, jossa on leimat ja postimerkiltä näyttävät tarrat, on erittäin tärkeä ja se pitää palauttaa lähtiessä, muuten maasta poistuminen voi olla vaikeaa. En myöskään suosittele tuomaan alkoholijuomia Kuwaitiin, sillä kaikkien laukut läpivalaistaan ennen kentältä poistumista (sekä sinne saapuessa) ja en edes halua arvailla, mikä on rangaistuksena kiinni jäämisestä.

Astuimme ulos lentokentältä klo 5 aamulla ja lämpötila kieltämättä yllätti, vaikka siihen oli jo etukäteen vähän osannut varautuakin. Ymmärsin, että ilma oli poikkeuksellisen kostea sinä päivänä ja siksi tuntui, kuin joku olisi heittänyt märän ja lämpimän pyyhkeen päin naamaa kun astuimme ulos. Lyhyen automatkan jälkeen saavuimme hotellillemme Swiss-Belhotel Plazalle, joka sijaitsee kohtuullisen lähellä keskustaa ja meren rantaa. Hotelli ei ole uusimmasta ja hienoimmasta päästä. Se tuntuu melko sokkeloiselta alkuun ja esim. hissejä tässä 19 kerroksisessa hotellissa näyttäisi olevan vain kaksi kappaletta ja nekin aika pieniä. Hotellin sisustus vaikuttaa siltä, että sitä on vähän maalailtu, mutta kyllä se kaipaisi isompaa remonttia, mikäli se haluaa olla 4 tähden hotelli ja kilpailla täällä olevien luksushotellien joukossa. WiFi on kaikissa huoneissa ilmainen, mutta ehkä juuri siitä syystä se toimii todella heikosti. Aulassa olevat Ikean Lack –hyllyt eivät välttämättä myöskään lisää hotellin statusta. Vinkki: laita muistiin mieluummin rakennuksen nimi ”Muthanna building” kuin hotellin nimi. Taksikuskit osaavat siten paljon paremmin perille.

Hotellihuoneet olivat ainakin meillä sieltä suuremmasta päästä, joten tilaa riitti mukavasti. Huoneiden ilmastointi oli tehokas ja se piti hyvin ulkona olevan helteen poissa. Huoneessa oli myös yksi iso ikkuna, jota pystyi kätevästi käyttämään vaatteiden kuivatukseen, koska siihen paistoi päivän aikana aurinko. Märät vaatteet vaan ikkunan ja pimennysverhon väliin ja muutaman tunnin päästä vaatteet olivatkin jo kuivat. Loppuviikosta alkoi joihinkin huoneisiin ilmestyä kohtuullisen suuria heinäsirkkoja. Sirkat tulivat ilmeisesti jostain viemärin kautta, koska itse näin niitä useimmiten kylpyhuoneessa. Osalla porukastamme sirkat tosin päätyivät sänkyyn asti, joten yöllä oli välillä vähän sellainen ”odottava” fiilis. Yksilöt olivat tosiaan sen verran isoja, että ajatus sängyn jakamisesta niiden kanssa ei ollut houkutteleva. Kaikeksi onneksi heinäsirkkaongelma ei laajentunut ”elokuvatasolle” asti, ja siitä selvittiin.

Hotellissa oli kansainväliseen tapaan kätevä ja erinomaisen toimiva pesulapalvelu, joka kuului meillä hintaan, mutta en usko sen olevan kovin kallis. Ruoka oli erinomaista aina aamupalasta illalliseen asti. Aamupalalla saat mm. valita, millaisena haluat kananmunasi ja tilata vohvelin. Tilaamasi tuotteet valmistetaan sitten toiveesi mukaan ja tuodaan pöytään. Illallisella ja lounaalla oli joka päivä useita erilaisia pääruokavaihtoehtoja, salaatteja sekä todella upea hedelmä- ja jälkiruokapöytä. Ravintolan henkilökunnan palvelualttius ja ystävällisyys ansaitsevat erityisen maininnan. Harvoin olen tuntenut olevani niin tervetullut ja saanut niin ystävällistä ja hymyilevää palvelua ravintolassa. Alkoholia en nähnyt missään, mutta kuulin, että hotellin ravintolasta olisi saanut alkoholipitoista olutta huokeaan 24 euron hintaan kappaleelta. Jos kaipaat oluen makua, niin kaupoissa myydään alkoholitonta Budweiseria pahimpaan himoon. Hotellin rakennuksessa oli muuten myös Subway ja Pizza-Hut, mutta niiden aukioloajat jäivät ainakin minulle arvoitukseksi, koska en nähnyt niitä koskaan avoinna.

Kyllä nuo raksatelineet varmaan kestää…

Hotellin lähiympäristössä on useita pienempiä ostoskeskusta, joista toinen sijaitsee samassa rakennuksessa. Lähistön ostoskeskuksissa myydään lähinnä vaatteita, matkalaukkuja, kenkiä, koruja, kelloja jne. Vaatevalikoima toi mieleen normaalit lomakohteiden feikkivaatekaupat, eli lähes kaikkia maailman merkkejä on niistä saatavilla. Voin kuitenkin mennä takuuseen, että yksikään niistä ei ole aito.

Suosittelen ihan alkuun paikallistamaan ruokakaupan, josta saa ainakin vettä ja muita ruokatarvikkeita. Hotellihuoneissakin oli tosin aina pari pullollista saatavilla, mutta näissä lämpötiloissa vettä pitää kuluttaa paljon. Hotellilta ei tarvitse kovin pitkää matkaa kävellä löytääkseen oikein hyvän ruokakaupan, josta saa veden lisäksi esim. hedelmämehuja, hedelmiä ja ylipäätään kaikkea mahdollista, mitä nyt ruokakaupassa yleensäkin myydään, todella edulliseen hintaan. Yksi hyvä vinkki on hankkia reilusti Gatoradea, joka on parempi juoma näin kuumassa, kuin pelkkä vesi. Hotellihuoneissa näytti kaikissa olevan ihan hyvän kokoinen jääkaappi, jossa voi säilyttää tuotteet kylmänä.

Päivälämpötila vaihteli viikon alhaisimmasta n. 36 asteesta aina n. 50 asteeseen, joten kylmä Kuwaitissa ei tule. Tuuli on lisäksi käsittämättömän lämmin, jopa kuuma ja välillä fiilistä voisi kuvailla siten, että ihan kuin olisi kiertoilmauunissa. Usein tuulenvire viilentää hieman, mutta täällä se saattaa olla vieläkin lämpimämpää kuin ympäröivä ilma. Muutaman kerran, kun lähdimme ulos kävelemään 23 aikaan illalla, tuuli oli tosiaan selvästi kuumempi, kuin muu ympäröivä ilma. lämpötila ei muuten laskenut edes yöllä koko aikana kuin kerran alle 30 asteeseen. Ihme homma oli kuitenkin se, että Kuwaitissa ei jostain syystä tuntunut aurinko tarttuvan. Meillä ei hotellilla valitettavasti ollut allasaluetta, joten emme varsinaisesti päässeet viettämään pitkiä aikoja auringossa, mutta vaikka olin välillä ulkona kokonaan ilman aurinkosuojaa, en silti palanut auringossa. Ehkä tämä johtui siitä, että aurinko todella paistoi suoraan pään yläpuolelta ja omaa varjoaan oli vaikea nähdä välillä. Jälkikäteen ajateltuna, tuskin oli kovin hyvä idea olla tuossa paahteessa ilman suojakerrointa (ja onneksi suurimman osan ajasta käytinkin vähintään sk30:a), koska UV-säteily on niillä leveysasteilla ihan toista luokkaa, kuin Suomessa. Kuumuudesta hyvänä esimerkkinä on, kun lähdimme eräänä päivänä keskellä päivää kävelylle pienellä porukalla. Kohta viereemme pysähtyi auto, josta nousi ylös paikallinen mies, joka oli ihan poissa tolaltaan ja kyseli meiltä että ”what are you doing here” ja ”the sun is going to kill you”. Kaveri oli ihan tosissaan sen suhteen, että olemme ihan täysiä hulluja, kun kävelemme ulkona keskipäivän auringossa. Olimme muuten menossa läheiselle rannalle, mutta nähtyämme rannan siisteyden, tyydyimme pelkkään kahlailuun. En siis suosittele sitä jos uimaan haluat.

Aurinko hiekkamyrskyn takana

Kuwaitissa on muutamia nähtävyyksiäkin, joista se kuuluisin, eli Kuwait Towers oli valitettavasti hyvin pitkään kestävän remontin alla, joten sinne emme päässeet käymään ollenkaan. Hotellin lähistöllä on Grand Mosque, joka olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen, mutta ajatus pitkien housujen päälle pukemisesta oli suoraan sanottuna vastenmielisempi, kuin houkutus nähdä suuri moskeija. Ihan hotellin lähellä oli Liberation Tower, jonka rakentaminen oli aloitettu jo vuonna 1990, mutta keskeytynyt Irakin miehitettyä Kuwaitin. Torni rakennettiin loppuun miehityksen jälkeen ja nyt se on tuon miehityksen loppumisen muistomerkki. Jälleen kerran, se ei tietenkään ollut avoinna, vaan se on avoinna vain yhden päivän vuodesta, joka on muistaakseni toukokuussa. Kävimme kuitenkin todella hienossa basaarissa, nimeltään Souq Al Mubarakiya, joka on yllättävän lähellä hotellia ja helposti kävelymatkan päässä. Basaarissa myydään kaikenlaista aina kaloista ja lihasta niihin samoihin feikkivaatteisiin, joita löytyy hotellin lähettyviltäkin. Basaarissa näin myös kaupan, joka oli keskittynyt lähes kokonaan C-kasettien myyntiin! Kävimme lisäksi kahdessa isommassa kauppakeskuksessa (Marina Mall ja Avenues Mall), joista voit tuon Marinan suosiolla käymättä. Olin suunnitellut, että menen samalla Marina Mall –keikalla vierailemaan Hard Rock Cafe Kuwaitissa, mutta se oli tietenkin suljettu. Avenues Mall taas on suurin ja hienoin kauppakeskus, mitä itse olen ainakaan koskaan nähnyt. Avenuesilta löytyy kaikki mahdollinen aina Ikeasta ja H&M:sta alkaen ja päätyen Guccin, Louis Vuittonin tasoisiin liikkeisiin. Avenues on jaettu erilaisiin alueisiin, joissa on kaikissa kokonaan erilainen tunnelma ja se on näkemisen arvoinen paikka pelkästään sen vuoksi. Kuwaitissa on vielä ainakin miehitysmuseo ja Abraj Park –vesipuisto, joissa en itse käynyt kummassakaan, joten en osaa sen enempää sanoa.

Avenues Mall

Ramadan
Olimme siis Kuwaitissa Ramadanin aikaan ja se tarkoitti sitä, että paikalliset paastosivat auringon noususta aina auringon laskuun asti (n. 05-19:00). Me emme turisteina paastonneet, mutta säännöt koskivat myös meitä. Tämä tarkoitti siis myös meille sitä, että emme voineet syödä tai juoda mitään julkisesti, esim. kadulla kävellessämme, onneksi sentään hotellin suojissa saimme juoda ja syödä ihan vapaasti, koska kuumuus todella verotti voimia. Säännöt kannattaa ottaa ihan vakavissaan, sillä rangaistuksena Ramadanin sääntöjen rikkomisesta voi seurata jopa 300 euron sakko ja 30 päivän putkareissu. Itselleni kävi koko aikana yhden kerran vahinko, kun en muistanut sääntöjä ja join ihan muina miehinä pullollisen vettä kadulla kävellessäni. Onneksi kukaan ei pahemmin pahastunut tai poliisi nähnyt. Kerran oli myös pakko tehdä niin, että menin porttikongiin selkä kadulle päin hörppäämään vettä repusta. Ainakin Ramadanin aikaan kaupat ja kaikki muukin oli avoinna hetken aikaa aamulla ja seuraavaksi sitten illalla auringonlaskun aikaan. Kauppakeskukseen kannattaa siis suunnistaa joko aamupäivällä ennen klo 13:a tai sitten illalla klo 20 jälkeen. Isot kauppakeskukset, kuten Avenues, avaavat ovensa vasta illalla.

Kauppa, jossa myytiin pääasiassa musiikkia C-kaseteilla

Internet -yhteydet:
Kuten niin monessa muussakin hotellissa, ongelmaksi muodostuu suuri käyttäjämäärä. Kapasiteetti ei yksikertaisesti riitä kaikille. Vaikka huoneessa on olemassa johdollinenkin yhteys, sen kapasiteetti ei riitä kunnolla normaaliin netin käyttöön ruuhkaisimpina aikoina. Langaton verkko, joka on olemassa koko hotellissa, toimii välillä ihan hyvin, mutta useimmiten se pätkii ja on aika hidas. Esimerkkinä, latasin johdollisen verkon kautta iltapäivällä 15 aikoihin Google Chromen asennusohjelman ja se kesti n. 10 minuuttia. Hotellin aulassa netti toimi satunnaisen säännöllisesti kohtuullisella nopeudella, joten suosittelen kokeilemaan siellä.

Kaulakorun hinta: 182 200 euroa

Kokonaisuutena Kuwait ei oikeastaan ole kovinkaan houkutteleva turistikohde. Siellä on vieri vierekkäin uusia, hienoja hotelleja ja kuin pommin jäljiltä olevia pieniä, vanhoja kerrostaloja. Kaupunki ei ole mitenkään kovin siisti, mutta ei nyt mitenkään likainenkaan. Oletin, että paikka olisi vähän kuin Dubai, tai muu arabivaltion ökyluksuspaikka, mutta sitä se ei ollut. Autokantakin oli pitkälti aika normaalia peruskaaraa. Poliisikin ajeli ihan tavallisilla autoilla toisin, kuin Dubaissa, jossa ajellaan lamborghinilla. Kuulemani mukaan Kuwaitin valtio jakaa öljytuloistaan puolet kansalaisilleen. Siten syntyperäiset Kuwaitin kansalaiset, jotka malttavat olla menemättä ulkomaalaisen kanssa naimisiin, saavat jopa USD 20 000 suuruista kansalaispalkkaa ilmaisen asunnon lisäksi koko ikänsä. Ehkä juuri tuosta syystä nurkilla näkyi paljon matkatoimistoja. Paikallisilla on paljon aikaa ja rahaa ja johonkinhan ne on käytettävä.

Tässä linkki googlemaps -karttaan, johon olen merkinnyt muutaman paikan.

Tähän minulta ei löydy mitään selitystä…

Pari päivää Vaasassa

Julkaistu: 08.8.2014

Follow my blog with Bloglovin

Huom! Sokos Hotels tarjosi kirjoittajalle 2 hengen yöpymisen ja illalliset osana Sokos Hotels 40 –vuotta kampanjaansa.

Tälle reissulle oli tarkoitus lähteä moottoripyörillä, mutta toisen pyörän seisoessa autotallissa toimintakyvyttömänä, jouduttiin tyytymään vaimon kanssa Skodalla ajeluun. Alun perin oli tarkoitus kiertää myös vähän useamman kaupungin kautta ja vierailla mm. Huutokauppakeisarin huutokaupassa, mutta tuo reissu antaa nyt sitten odottaa itseään – ehkä siitä saadaan sitten kokonaan oma blogikirjoituskin.

Meillä kesäreissut liittyvät usein jollain tapaa amerikkalaiseen jalkapalloon, kun siinä on tullut oltua mukana vuodesta 1986 alkaen. Poikkeusta ei tehty tälläkään kertaa, joten kävimme menomatkalla katsomassa Vaahteraliigaa Seinäjoella ja sunnuntaina Vaasassa miesten I-Divisioonan kärkikamppailun Wasa Royalsin ja Hyvinkää Falconsin välillä.

wasa royals maskotti kaarlen kentällä

Matkalta pitää sen verran mainita, että näimme tien varressa kyltin ”Paras lounas” juuri sopivasti, kun alkoi tulla nälkä, joten poikkesimme paikassa nimeltä Parkanon Hovi. Hovi oli pieni, viihtyisä paikka, jossa oli erinomaisen ystävällinen palvelu ja kieltämättä erinomainen lounas. Lounaan hinta lauantaina taisi olla hieman yli 10 euroa, eli ihan linjassa muiden tienvarsipaikkojen kanssa. Suosittelen kokeilemaan ketjupaikkojen vaihtoehtona. Hovissa näytti pihassa olevan myös automyyntiä, joten jos vanha kärry alkaa kyllästyttämään, ties vaikka löytyisi hyvä vaihdokki samalla.

parkanon hovi

Seinäjoelta matsista tultuamme saavuimme Vaasan Original Sokos Hotel Vaakunaan, josta meille oli varattuna juuri valmistunut erikoishuone, joka on tehty jäljittelemään saaristolaismökkiä. Vastaanotossa meidät otettiin vastaan todella ystävällisellä asenteella ja hienolla palveluasenteella. Varsinkin Suomessa matkustaessa tämä ei aina ole itsestäänselvyys, joten olimme iloisesti yllättyneitä heti saapuessamme. Huone oli todella erikoinen, sen kaikki seinät oli vuorattu vanhalla lankulla (varo ettei jää tikkuja käsiin) ja huoneessa tuoksui puulle, joten fiilis oli todellakin, kuin olisi astunut vanhaan saaristolaismökkiin. Katossa roikkui vartaassa varrasleipiä, seinällä oli kalaverkko ”kuivumassa”, ja jopa kylpyhuoneessa oli saaristolaistunnelmaa, kun WC-istuin oli rakennettu kuin vanha Puucee. Olin tosin hieman pettynyt, kun huomasin, ettei se ole ihan loppuun asti suunniteltu, vaan se olikin vain erillinen kansi, jonka alta löytyi sitten tavallinen WC-istuin. Noh, ehkä jollain voisi olla hygieniasta valittamista, jos kyseessä olisikin oikea puucee :). Saaristolaishuone on hieno idea ja se tulee 40 euron lisähinnalla olemaan varmasti jonkinlainen menestys. Sen verran kiehtova ja erilainen tuo huone on, että uskon monen ulkomaalaisen kiinnostuvan siitä ja varmasti myös monet suomalaiset maksavat mielellään sen verran lisähintaa, jos viettävät vaikka hääpäivää tai jotain muuta merkkipäivää.

original sokos hotel vaasa saaristolaishuone

Illalla kävimme hotellin ravintolassa, Amarillossa illallisella, joka myös kuului pakettiin. Olimme molemmat tyytyväisiä ruokaan ja ainakin talon valkoviini oli ihan kohtuullista. Meillä oli ruuat molemmilla päässeet vähän kylmäksi, mutta silti ruoka maistui. Myös Amarillon palvelu saa meiltä molemmilta kiitosta. Meillä oli tarjoilija, joka jaksoi kovassa kiireessäkin koko ajan hymyillä ja olla ystävällinen. Myös reklamaation vastaanotto (kylmä ruoka) sujui hyvin ammattimaisesti. Amarillossa erikoisuutena on erityisen hienolla paikalla oleva terassi. Terassilta on hienot näkymät Vaasan torille ja se on hyvin suojassa myös suoralta auringon paisteelta, joten siinä on mukava istuskella tämänkin kesän hellelukemissa.

vaasan amarillo

Sokos Hotel Original Vaakuna sijaitsee Vaasan kauppatorin reunalla ja nettisivujensa mukaan myös vain 5 minuutin kävelymatkan päässä meren rannasta, joten paljon keskeisempää sijaintia ei enää voisi olla. Hotellin alakerrassa on myös aulabaari, jonka terassi on myös suosittu ja mukava paikka viettää aikaa vaikka iltamyöhään asti. Yökerhossa, joka on hotellin yläkerrassa, emme tällä kertaa vierailleet ollenkaan, joten siitä en osaa sanoa mitään. Kuitenkin sen nimi ”Sky” lupaa paljon. Ehkä ensi kerralla.

original sokos hotel vaasa saaristolaishuone

Kun käytte Vaasassa, suosittelen Vaakunaa majoittumiseen sen sijainnin, monipuolisuuden ja palvelun vuoksi. Vinkkinä vielä – jos näette pienen jenkkipakettiauton pysäköityneenä Vakunaa vastapäätä torin toiselle puolelle kuppilan eteen, menkää käymään siellä. Siellä on paikalla paikallinen, yllättävän viihdyttävä trubaduuri.

Seuraa blogiani myös:

instagramissa #mondayskier
facebookissa

#sokoshotels40

http://www.rantapallo.fi/sokos-hotels-40-blogitarinaa/

Pari päivää ja yksi yö Sokos Hotel Original Vaasa -hotellissa

Kaupunkiloma Wienissä ja Bratislavassa

Julkaistu: 23.6.2014

Olimme vaimoni kanssa kesäkuussa 2014 Wienissä amerikkalaisen jalkapallon miesten EM-kisoissa. Matkan kesto oli euroopan kaupunkilomiin minusta aika sopiva torstaista sunnuntaihin, jolloin hotellissa yöpymisiä tulee 3 kpl, mutta parhaimmillaan käytettävissä on 5 lähes täyttä päivää kohteessa.

Wien on Itävallan pääkaupunki, jossa on Wikipedian mukaan n. 1,7 miljoonaa asukasta (koko metropoliaulueella n. 2,4 miljoonaa). Kaupungissa on ainakin kulttuurista ja museoista pitäville paljon nähtävää ja runsaasti shoppailumahdollisuuksia (pieni matkaopas Wieniin). Yllä olevista vaihtoehdoista oikein mikään ei meitä kumpaakaan sytytä, joten keskityimme lähinnä siihen, miksi menimme kaupunkiin, eli jenkkifudiksen seuraamiseen.

Wienin metrokartta

Siitä huolimatta, että kyseessä on miljoonakaupunki, ainakin minusta Wienissä on kiva liikkua ja esim. hotellin löytää aina kohtuuhinnalla kunhan on valmis majoittumaan hieman keskustan ulkopuolelle. Olemme nyt olleet kaupungissa kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla olemme majoittuneet ulomman kehätien, Lerchenfelder Gurtelin lähistölle. Alue näyttää olevan kartalla kaukana keskustasta, mutta Wienin erinomaisen julkisen liikenteen ansiosta mihinkään ei ole pitkä matka metrolla tai raitiovaunulla. Kuten kaupunkilomien ”vanha viidakon sananlasku” kuuluu, että varaa majoituspaikka metroaseman läheisyydestä, pitää hyvin paikkansa Wienissä. Matkalippu, jolla voi matkustaa vapaasti kaikilla kulkuvälineillä maksaa 24h n. 7€ / 48h n 12.40€ / 72h n 15.40€, joten se kannattaa ehdottomasti hankkia. Matkalippuja saa ostaa jokaiselta asemalta automaateista.

Fritatensuppe on hyvä välipala sekä kaupungissa, että rinteessä

Fritatensuppe, hyvä välipala sekä kaupungissa että rinteessä

Jos sitten haluat käydä katsomassa nähtävyyksiä, museoita jne. kannattaa tutustua Vienna card -kortin etuihin ja alennuksiin. Sen saa joko 48 tai 72 tunniksi ja sen hinta on 18.90€ / 21.90€ ja sen etuna paikallisliikennekorttiin on alennukset n. 200 eri paikasta Wienissä. Wienissä on varmasti monta näkemisen arvoista paikkaa ja niistä löytyy tietoa jokaiselta googlella löytyvältä matkasivustolta. Minun mielestäni yksi parhaista on Prater Park -huvipuisto, jossa on laaja valikoima huvipuistolaitteita ja jopa pari sellaista, joita en ole muualla nähnyt. Jos olet huvipuistojen ystävä, käy Praterissa kokeilemassa ainakin hurjinta laitetta, jossa itse olen koskaan ollut, nimittäin Black Mambaa (ks. video Youtubessa). Prateriin voi ostaa lipun, johon saa ladattua käteistä ja jolla saa sitten 10% alennuksen laitteista, tai sitten maksaa suoraan laitteisiin erikseen. Black Mambaan maksaa esim. 5€ ja voin luvata, että se on hintansa arvoinen. Tutustumisen arvoisia ja minulle entuudestaan tuntemattomia laitteita ovat myös Ejection seat, (jota oma kantti ei ole vielä kestänyt kokeilla) ja vauhdikkaat, mutta mukavat kyydit antava Tornado. Vuoristoradat ja muut laitteet ovat tuttuja, jos olet Suomessa kaikki huvipuistot kiertänyt konkari. Praterissa on myös ihan muuten vaan kiva kävellä ja käydä vaikka syömässä jotain pientä. Sen tunnelma on aikuisempi kuin huvipuistoissa meillä kotimaassa. Alueella on myös paikallinen Madame Tussaud´s -vahamuseo.

Prater Park illalla

Bratislava

Wienistä pääsee myös naapurimaihin (Unkari, Tsekki ja Slovakia) todella kätevästi ja edullisesti junalla. Me kävimme Slovakian Bratislavassa, jonne on n. tunnin matka ja lippu, joka sisältää myös Bratislavan paikallisliikenteen, maksaa 15 euroa / henkilö. Bratislavassa on kiva kierrellä päivän verran vanhan kaupungin antimista nauttien (esim. iso olut maksaa 100m päässä keskustorilta 1.89 eur) ja palata illalla takaisin Wieniin. Toki pidempikin oleskelu onnistuu, ostamasi lippu on nimittäin voimassa maksimissaan 4 vuorokautta, joten kiirettä ei pois ole. Ole kuitenkin tarkkana palatessasi! Juna menee nimittäin Slovakiaan päin suoraan oikeaan paikkaan, mutta pois tullessasi joudut kerran vaihtamaan junaa. Tuo vaihtopaikka ei ole kovin selkeästi mihinkään merkitty ja tuntuu siltä, että tässä oli hieman itäblokkimaista sekoiluakin pelissä. Asema ei nimittäin ollutkaan ensimmäinen stoppi kuten piti, vaan toinen. Mitään asemaa tuossa vaihtopaikalla ei myöskään ollut, joten kannattaa varmistaa asia konduktööriltä tai joltain muulta kuin turistilta (jotka on kaikki ihan yhtä pihalla) junassa. Käynti Bratislavassa on kuitenkin varmasti hintansa arvoinen.

Bratislavan kaduilta

EM-kisat

Amerikkalaisen jalkapallon EM-kisat oli jaettu alkuotteluiden osalta kahteen Itävallan kaupunkiin, Graziin ja St. Pöteniin. Suomi pelasi alkusarjan ottelussa St. Pöltenissä Saksan ja Ruotsin kanssa kun taas isäntämaa Itävalta, Tanska ja Ranska ottivat mittaa toisistaan Grazissa. Alkusarjan otteluiden jälkeen joukkueet siirtyivät pelaamaan Wieniin, ja neljä parasta pääsivät finaalipäivänä upealle, 51 000 katsojaa vetävälle Ernst Happel Stadionille (jolla on muuten ihan oma metropysäkkinsä). Suomi hävisi alkusarjassa ensin Saksalle selvästi numeroin 47-7, mutta varmisti pronssiottelupaikan tiukassa matsissa rakasta vihollista Ruotsia vastaan voittaen ottelun 16-13. Finaalista oli tulossa suorastaan upea spektaakkeli ja varmasti juuri se ottelupari, jota järjestäjät oliva toivoneetkin, nimittäin siinä kohtasivat isäntämaa Itävälta ja hallitseva euroopan mestari Saksa.

Finaalissa oli 27 000 katsojaa

Suomen kohdatessa pronssiottelussa Ranskan, pelissä oli tarjolla voittajalle myös MM-kisapaikka 2015 Ruotsissa pelattaviin kisoihin. Valitettavasti ottelun ennakkosuosikki, edellisten kisojen hopeamitalisti Ranska oli Suomea vahvempi numeroin 21-35. Suomen pronssimitali ja siis MM-kisapaikka jäi tällä kertaa haaveeksi. Suomi on muuten edelleen menestynein maa lajin EM-mitaleissa laskettuna, sillä on 5 kultaa (-85, -93, -95, -97, ja -00), 4 hopeaa (-83, -89, -91, ja -01), sekä 2 pronssia (-87 ja -05).

Fanivarusteet kunnossa

Loppuottelun tunnelma oli sitten jotain aivan uskomatonta. On niin erilaista istua suomalaisessa urheilukatsomossa verrattuna Keski-Eurooppalaiseen. Vaikka et erityisemmin välittäisi mistään joukkueurheilulajista, mutta matkailet Keski-Euroopassa, käy ihmeessä katsomassa paikan päällä vaikka jalkapalloa tai vaikkapa sitten tutustumassa amerikkalaiseen jalkapalloon yhden ottelun verran. Lupaan, että se on kokemuksena sen arvoista. Liputkaan eivät yleensä ole turhan kalliita. Näissä kisoissa finaalipäivän kahteen otteluun hyville paikoille liput maksoivat yhteensä 40 euroa /hlö. Kokemattomalle kävijälle tiedoksi, että juomat tuodaan (toki itse) myyntipisteeltä omalle paikalle, joten siellä ei tuntuisi olevan mitään aidattuja istuskelualueita kuten meillä yleensä. Vielä rahan arvoinen vinkki: kun haet ensimmäisen juomasi, maksat sisällön lisäksi mukista pantin (1 euro). Kun menet hakemaan seuraavaa, ota muki mukaan, silloin maksat vain sisällöstä. Palauta muki matsin jälkeen niin saat pantin takaisin. Katsomoissa näkee usein ihmisiä, jotka kävelevät mukitornin kanssa hakemaan olutta – älä siis jätä omaa mukiasi mihinkään lojumaan, se on rahan arvoinen ja joku kerää sen pois.

Finaalissa kannustettiin isäntämaa Itävaltaa

Finaalissa Saksa piti kuin pitkin pintansa, se voitti Itävallan 2. jatkoajalla numeroin 30-27. Koko ottelun ajan katsomossa oli aivan uskomaton tunnelma ja kotikatsomo todella kannattaa omiaan, mutta osaa myös arvostaa muita hyviä suorituksia kentällä. Jenkkifudikseen kuuluu myös vastustajan hyökkäyksen häiritseminen heidän aloittaessaan hyökkäyspeliään, joten katsomossa meteli on näissä matseissa lähes jatkuvaa. En nähnyt stadionilla tai sen ulkopuolella minkäänlaisia järjestyshäiriöitä ja jopa lähes 30 000 ihmisen poistuminen stadionilta sujui erittäin hyvässä järjestyksessä. Tunnelmaa siis riittää ja mm. Suomen pelatessa pronssiottelussa Itävallan kannattajat olivat meidän puolellamme, se ei kuitenkaan ihan riittänyt tällä kertaa.

Jos haluat lukea lisää, löydät Wieniä ja toki muitakin vierailemiani kaupunkeja koskevia hotelli- ja ravintola-arvostelujani Tripadvisorista

Jenkkifudista ja kaupunkilomaa Wienissä ja Bratislavassa.

Uppsala – kaunis kaupunki Ruotsissa

Julkaistu: 18.6.2014

Kävin toukokuussa Uppsalassa, Ruotsissa toimitsijahommissa amerikkalaisen jalkapallon opiskelijoiden MM-kisoissa. Vietin aikaa kaupungissa lähes kaksi viikkoa, joten se tuli jonkin verran tutuksi. En ole juuri muualla Ruotsissa aiemmin käynyt, kuin risteilyreissuilla Tukholmassa, joten Uppsala oli siihen verrattuna ihan piristävää vaihtelua.

Matka taittui tällä kertaa auto / laiva -yhdistelmällä. Menomatkalla menin yli Viking Linella Turusta Tukholmaan ja pois päin sitten Finnlinesilla Kapelskärista Naantaliin. Tukholmasta Uppsalaan on n. tunnin ajomatka.

Joki keskellä kaupunkia

Tiesin etukäteen, että Uppsala on opiskelijakaupunki, mutta se miten laajassa mittakaavassa opiskelijoiden läsnäolo siellä näkyy, oli silti yllätys. Minulle kerrottiin, että kaupungin n. 140 000 asukkaasta n. 45 000 on opiskelijoita. Opiskelijoiden määrä todella näkyy kaupunkikuvassa yliopistorakennuksina ja mm. hieman amerikkalaistyylisesti siten, että jokaisella opiskelijakunnalla (Nation) on oma talonsa kaupungissa. Opiskelijakunnat saavat myös pitää omia ravintoloitaan taloissaan ja myydä niissä muille opiskelijoille myös alkoholia hieman edullisemmin kuin ravintoloissa. Pääsimme tutustumaan yhteen näistä opiskelijakunnan paikoista, vaikka ei opiskelijoita enää ollakaan. Opiskelijakuntien paikat aukeavat alkuillasta ja sulkeutuvat ajoissa puolilta öin, joten ne soveltuvat mainiosti alkuillan ajanviettoon opiskelijaporukoille.

Fillareita joka paikassa

Kaupunki on erittäin pyöräilijäystävällinen. Osa keskusta kaduista on jaettu kahtia siten että toinen kaista on kokonaan pyöräilijöille. Fillareita on joka paikassa, niitä tulee jatkuvasti vastaan ja niitä on todella pitkät rivit pysäköitynä katujen varsilla. Voisin lyödä vetoa, että tästä kaupungista löytyy vähintäänkin satoja, ellei tuhansia hylättyjä fillareita joka vuosi ja siellä on aika hyvät saumat löytää itselleen käytetty polkupyörä. Vaikka kaupungissa on 140 000 asukasta, sen keskusta on myös jalankulkijaystävällinen. Keskustan alueella joka paikkaan on kävelymatka ja autoa ei siellä kovin paljoa tarvita. Keskustassa on paljon kävelykatuja, joissa tosin autot ajelevat seassa ja se tuntuu olevan paikan tapa.

Uppsalan läpi virtaa joki (Fyrisån), joka antaa kaupungille eloa ja tietenkin luo omaa tunnelmaansa. Sen varrella oli ainakin muutama ravintola, jotka varsinkin iltavalaistuksessa näyttivät hyvältä. Kaupungin maisemaa hallitsee vanha tuomiokirkko, joka näkyy melkeinpä joka puolelle ja on sitä kautta myös hyvä maamerkki.

Tuomiokirkko hallitsee maisemaa

Majoituimme Uppsala City Stay -hotelli / hostellissa, joka ensi alkuun vaikutti melko vaatimattomalta. Paikka oli kokonaan uusittu ihan vastikään, joten kaikki oli siistiä, uutta ja toimivaa. Kanssamme hostelliin majoittui kaksi miesten joukkueellista jenkkifudiksen pelaajia (n. 100 henkeä), joten olin hieman huolissani siitä kun huoneessani ei ollut esim. omaa kylpyhuonetta, käytävillä oli niitä riittävästi, jotta mitään ongelmia ei koko pariviikkoisen aikana tullut. Hostellissa oli lisäksi täysin varusteltu oma keittiö isoine jääkappipakastimineen ainakin 2. kerroksessa, joten myös omien ruokien valmistus sujuu täällä helposti. Huoneen suhteen vinkkinä: pyydä että huoneesi ikkuna olisi sisäpihalle päin. Kadun puolelta kuuluu opiskelijakaupungissa meteliä pitkälle yöhön ja opiskelijoillahan on tunnetusti joku tapahtuma lähes joka ilta.

Iltakuvaa

Muutamia paikkoja, joissa kävimme: Max hampurilaisketju: hampurilaiset ja pirtelöt hakkaavat minun mielestäni meille kaikille tutut paikat, kannattaa kokeilla. O´Connors: ihan ok irkkubaari, karu sisustus, mutta varmasti monen mieleen. O´Learys: sporttibaari minun makuuni, mukavan hämärä, hyvin sisustettu ja kymmenillä ruuduilla varustettu penkkiurheilijan paikka. Interpool: erittäin iso sporttibaari, jossa myös useita bilispöytiä ja pöytäcurling -pöytiä, myös hyvä paikka seurata urheilua ja viettää iltaa muutenkin. Agave Tequila Bar: pieni, viihtyisä, hyvä tunnelma, suoraan kadun toisella puolella Hostellista.

Vierailemiani kaupunkeja koskevia hotelli- ja ravintola-arvostelujani löydät Tripadvisorista

Laskettelua St Antonissa

Julkaistu: 18.6.2014

Alkuvuodesta 2014 tuli käytyä St Antonissa Itävallassa muutaman päivän visiitillä. Asustelin hieman hiljaisemmassa paikassa ihan St Antonin lähellä nimeltä Stuben am Arlberg, joka ei siis ole läheskään yhtä vilkas paikka, kuin itse pääpaikka St Anton. Samoihin rinteisiin kuitenkin pääsee ihan helposti, mutta jos yöelämää, tai edes kohtuullista after ski:a kaipaat, suosittelen silloin etsimään majoitusta lähempää. Kerrottakoon, että myös Itävallan suositut Lech ja Zurs ovat samalla hissilipulla ja ski-bussilla saavutettavissa kohtuullisen helposti.

Kuten jo mainitsinkin, olin tällä kertaa vain lyhyellä visiitillä ja myös omatoimimatkalla. Lennon otin Zurichiin ja vuokra-autolla ajoin sieltä Stubeniin. Minulla oli tosin matkalla toinenkin stoppi, joka ohjasi lentokentän valintaa, joten Zurich ei välttämättä ole paras etäisyytensä (n. 200 km) puolesta. Zurich on myös todella kallis paikka, joten auton vuokraaminen ja muu on varmasti edullisempaa Itävallan puolella.

Lumiketjut vihdoinkin paikallaan

Vuokra-autolla liikkuminen toi pienen lisähaasteen tähän reissuun, kun n. 15 km ennen kohdetta alkoi satamaan todella sankasti lunta. Autoissahan ei Keski-Euroopassa ole varsinaisesti kovin hyvät talvirenkaat (vaikka varatessa oli toki sellaiset tilattu) ja vuoristoteillä ajamiseen vaaditaan lumiketjut. Onneksi sellaiset kuitenkin löytyivät takakontista, mutta enhän minä ollut koskaan aiemmin moisia asentanut, joten niiden kanssa sai kyllä melkoisesti ohjelmaa aikaiseksi. Kerrottakoon, että Itävallassa kanssa-autoilijat eivät ole kovinkaan avuliaita. Oli kiva olla polvillaan loskassa ja yrittää asentaa lumiketjuja autoon, kun tiesi, että määränpää oli n. 15 minuutin matkan päässä. Hommassa vierähti varmaan yhteensä pari tuntia, koska kun olin ekan kerran saanut ketjut paikalleen, jouduin lähtemään väärään suuntaan ja koska siellä oli moottoritie, jouduin ottamaan ketjut pois. Ajelin sitten taas takaisin päin hemmetin liukkaassa kelissä lähimmälle huoltoasemalle ja kysyin sieltä neuvoa reitin suhteen. Lumiketjut taas alle ja pikkutietä pitkin kohteeseen. Lumiketjut ovat muuten ihan uskomattoman tehokkaat ja niillä tuntuu pääsevän ihan mihin tahansa kelillä kuin kelillä. Olen harkinnut hankkivani sellaiset omaankin takakonttiin.

Kun lumiketjuhaasteesta oli selvitty, pääsin vihdoinkin majapaikkaan ja vielä samana iltapäivänä pariksi tunniksi rinteeseenkin. Stubenista saa kaiken tarpeellisen, sieltä löytyy mm. oikein hyvin varustettu suksivuokraamo, sen vierestä lähtee ski-bussi sitä suosiville, tai Lechiin / Zursiin haluaville ja hissiliput saa vuokraamon läheisyydessä olevalta lippuluukulta. Maksuvälineenä käyvät myös kortit.

Aurinkoinen alppimaisema korvasi helposti matkan haasteet.

Kerron alla miten pääset kohti St Antonia ja aurinkoisella säällä aivan upeaan paikkaan aamun ensipuuterille.

Kohti St Antonia

Nouse Stuben am Arlbergista melko ruuhkattomalla tuolihissillä (Albonabahn I) puolivälin asemalle, ja laske S1 -rinne alas laaksoon Valfagehrbahn -hissille, joka on 6-paikkainen tuolihissi kuomulla. Jos sinulla ei ole hurja kiirus, suosittelen laskemaan ainakin kerran rinteen nro 17 (Valfagher), joka palaa takaisin hissin ala-asemalle. Tuo 17 oli yksi minun suosikkirinteistäni koko alueella, pitkä ja kohtuullisen helppo, aurinkoisella säällä todella upea laskettava. Sen jälkeen voitkin taas jatkaa matkaasi kohti St Antonin laaksoa laskemalla koko matkan alas, tai sitten laskemalla ensin puoliväliin Vallugabahn -hissille, joka vie sinut 2811 metriin Vallugalle. Vallugabahn ei ole aina auki, joten kannattaa katsoa rinteissä olevia infotauluja ja suunnistaa sen mukaan. Reissusta on sen verran aikaa, että ihan tarkkoja reittejä ei enää ole muistissa, mutta rinteet Antonissa ovat hyvin opastettuja ja kun kannat paperikarttaa mukanasi, alueen hahmottaa yllättävän nopeasti. Kun kerran St Antoniin lasket, kannattaa käydä tsekkaamassa yksi sen tunnetuimmista rinneravintoloista Krazy Kanguruh, jossa musiikkia ja ihmisiä riittää koko päivän.

Aamun ensipuuterille

Kävin vielä ennen lentokentälle lähtöäni heti aamusta nopeasti kokeilemassa, millaiset rinteet odottavat ”oman huipun” takana ja nousin molemmat Albonabahnit peräkkäin. Matka kestää kohtuupitkään ja koska näissä tuolihisseissä ei ole mitään kuomuja, suosittelen varaamaan reppuun mukaan jonkinlaista kaulahuivia. Sen verran tuon nousun aikana aamulla saattaa tulla kylmä tuulessa. Nouse siis koko matka Albonabahn I ja II.lla Albonagrath -huipulle 2400 metriin. Jos sää on aurinkoinen, sinua odottaa todella upea näky ja hyvin hoidetut rinteet. Itse pääsin jopa tekemään jäljet merkittyyn rinteeseen, kun ajoissa olin liikenteessä. Tällä puolella ei ole kovin montaa rinnettä, mutta se kannattaa käydä katsomassa. Sinne ei tuntunut eksyvän kovin paljon ihmisiä ja se oli aamuauringossa erittäin kiva paikka laskea. Hissi tällä puolella on huomattavasti vanhempaa kuin yleisesti ottaen alueella ja siihen noustessa kannattaa olla varovainen. Siitäkin huolimatta, että hissillä oli pari kaveria hidastamassa hissiä, sain muutaman kerran hissituolin aika kovaa jaloilleni, ei kuitenkaan mitään sen kummempaa.

Kun on aamulla ajoissa liikenteessä, pääsee kuvaamaan omatekemät jäljet

Antonin alueella näin todella paljon offarilaskijoita. Paljon enemmän kuin esim. Bad Gasteinissa. Antonissa näytti olevan tarjontaa ja koskemattomia vuorenseinämiä kyllä siihenkin laskettelumuotoon todella paljon.

Maoituin hyvin pienessä viehättävässä Gasthausissa Almhütte & Skihütte Kohlerhaus. Paikassa on 9 huonetta ja ainakin suurimmassa osassa on jaettu wc/kylpyhuone. Alakerrassa on sauna, joka lämpiää joka päivä ja jos otat puolihoidon, iltaruokailu tapahtuu Arlberg Stuben -hotellissa lyhyen kävelymatkan päässä. Kokonaisuutena, erinomaiset rinteet, hyvä hissikalusto joissa ei tarvinnut juurikaan jonotella. Kannattaa käydä laskemassa nämä rinteet.

Vierailemiani kaupunkeja koskevia hotelli- ja ravintola-arvostelujani löydät Tripadvisorista

Aamupäivä Kokonniemessä

Julkaistu: 02.2.2014

Kokonniemi sponssasi ystävällisesti liput tänään (2.2.2014) rinteeseen lumipallon bloggaajille, joten pitihän se lähteä kokeilemaan pitkästä aikaa Porvoon rinteitä. Heti paikalle tultaessa tuli selväksi, että kyseessä on aika suosittu rinne varsinkin lapsiperheiden keskuudessa ja hetken kuluttua selvisikin, että rinteessä oli Talvipäivä -tapahtuma, joten pientä laskijaa rinteessä todellakin riitti. Kokonniemi on varmasti erinomainen rinne Etelä-Suomen mittakaavassa, nimenomaan lapsiperheille ja aloittaville laskijoille. Rinteet ovat 220-420 m pitkiä ja mitään kovin jyrkkiä kohtia ei rinteestä löydy. Lapsille on vieläpä omat rinteensä ja hissinsä, joten varmasti hauskaa riittää. Rinnealueen oikeassa reunassa on myös nuorisolle parkki ja muutama hyppyri, jotka näyttivät myös olevan kovasti suosiossa.

Kuva: Simo Vunneli

Olin laskemassa vaimoni kanssa, joka vuokrasi suksisetin monoineen muutamaksi tunniksi kohtuulliseen 19 euron hintaan. Vuokraamorakennus oli lievästi sanottuna ahtaan oloinen ja vuokraamisessa tuntui kestävän aika pitkään (n. 25 min). Vuokraamisen sujuvuuden kannalta voisi olla hyvä käyttää systeemiä, jossa vuokraaja täyttää esitiedot jo sisälle tullessaan ja maksaa sitten vuokrauksensa kassalle. Sen jälkeen voisi olla joku erillinen piste, jossa sovitetaan ja säädetään varusteet. Nyt tuo kaikki tehtiin periaatteessa kassajonossa ja kun homma oli saatu lopulta valmiiksi, ulos mentiin kassajonon läpi – tämä luonnollisesti hidasti entisestään toimitusta. Tämä siis rakentavana ehdotuksena, jo pienellä uudelleenjärjestelyllä vuokraamon toiminta voitaisiin saada huomattavasti jouhevammaksi.

Kuva: Simo Vunneli

Itselläni on sukset ja monot omasta takaa, joten tämän jälkeen päästiin rinteeseen. Olin juuri muutama päivä sitten tullut Itävallan Alpeilta St Antonista, joten oli mahdoton välttää ajatusta ”onpa se pieni” kun katseli rinnettä. Sama ajatus tuli meille molemmille, mutta se johtunee enimmäkseen siitä, että olemme tavallaan pilanneet itsemme sillä, että olemme käyneet käytännössä vain Alpeilla viime vuosina. Aion itse ainakin tänä talvena käydä myös Suomen rinteissä, jotta laskupäiviä tulisi vähän enemmän talvelle.

Kuva: Simo Vunneli

Kokonniemessä on 6 rinnettä ja 5 hissiä, joten hissikapasiteettiä pitäisi riittää ruuhkaisemmallekin päivälle. Tänäänkin hissit olivat koko ajan hyvin pitkälti miehitettynä, mutta isompaa ruuhkaa ei päässyt aamupäivän aikana syntymään. Homma sujui siis hienosti. Hissiportin lipun tunnistuksessa oli tosin muutaman kerran jotain outoa, en meinannut alkuun päästä portista sisään ollenkaan, ja toisaalta en meinannut millään ymmärtää, että portti on lukenut lippuni, kun se ei päästänyt mitään kuuluvaa ääntä. Asia piti todeta siten, että lippu on luettu kun portti liikahtaa hiukan. Pieni ääni ja toisaalta valo voisi helpottaa tässä kohtaa. Ankkurihissit toimivat moitteitta, vaikka vasemman puoleinen hissi välillä pysähtelikin, tämä kuitenkin johtui käsittääkseni siitä, että pienet laskijat käyttivät sitä ja välillä oli hankaluuksia yläpäässä hissistä poistumisessa. Huomasin myös, että ihan oikean puoleisin, parkkirinteen hissi oli aika vähällä käytöllä lähes koko ajan, jos siis keskihissit ruuhkaantuvat, voit aina käyttää reunimmaista hissiä ja laskea silti keskirinnettä.

Rinteistä sen verran, että keskirinne Iso Rinne, joka on rinnekartan mukaan 250 m pitkä, oli ihan mukava laskettava ja lyhyestä pituudestaan huolimatta, siinä ehti muutaman käännöksenkin tehdä. Vauhtia rinteessä saa kyllä myös, jos niin haluaa. Rinne oli mukavan väljä ja siinä ei päässyt suurempia ruuhkia syntymään. Alhaalta katsottuna vasemmalla puolella on Perherinne, joka on 420m pitkä ja kohtuullisen loiva. Nimensä mukaan perherinne lienee tarkoitettu rauhallisempaan laskemiseen ja sen alaosassa sijaitsevat myös lasten rinteet ja hissit. Perherinteeseen tulo ylhäällä oli fiksusti järjestetty niin, että ankkurihissi ei voi tulla rinteeseen siirtyvää päin, vaan perherinteeseen mennään selvästi eristetyn vallin takaa. Alhaalta katsottuna oikealla on 200m pitkä rinne nimeltä Street, jossa on nimensä mukaisesti nuorisolle parkkia (muutama boxi) ja hyppyreitä. Minulle ainakin hyppyrit näyttivät ihan liian suurilta, joten jätin ne suosiolla väliin. Ne näyttivät kuitenkin olevan kovasti nuorison suosiossa ja hienoja hyppyjä nähtiin aamupäivän aikana. Rinnettä voi laskea ihan hyvin tavallinenkin sunnuntailaskettelija, sillä rinteen vasemmassa reunassa on hyvin tilaa.

Kuva: Simo Vunneli

Vielä kun tähän lisätään rinteen alla sijaitseva ravintola Hölmöpulu, jossa näytti kyllä vilskettä riittävän, kokonaisuudessaan Kokonniemi on kohderyhmälleen oikein mainio paikka viettää vaikka vähän useampikin tunti. Aikuiselle, kokeneemmalle laskijalle, en suosittelisi kuin 2 tunnin lipun tai suksivuokran hankintaa, sen verran nopeasti kaikki rinteet on nähty. Lippujen hinta 21 eur 2h laskettelulle, on varsin kohtuullinen ja myöskään vuokraamon hinta laskettelupaketille, 17 eur 2h ajalle ei ole kohtuuton. Vuokrasukset ja monot näyttivät olevan oikein hyvässä kunnossa ja vaimo laski niillä mielellään.

Kuva: Simo Vunneli

Kokonniemi on perheelle ihan mukava paikka viettää talvipäivä – voin siis suositella! Kiitoksia vielä kerran kutsusta!

Eka kerta Alpeilla – osa 2

Julkaistu: 13.1.2014

Jatkoa kirjoitukseeni ”Eka kerta Alpeilla – osa 1”

Lasketteluun Bad Gasteinissa on rinteitä riittävästi, ja varsinkin alueen monipuolisuus antaa hiihtomatkailijalle paljon vaihtoehtoja. Alueella on valittavissa todella helposti jopa neljä erilaista keskusta (Sortgastein, Bad Gastein, Bad Hofgastein sekä Dorfgastein), joihin kaikkiin pääsee samalla hiihtobussilla sekä hissilipulla. Alueet sijaitsevat selkeästi eri korkeuksilla, joten eri sääoloille on aina olemassa joku vaihtoehto, jossa pääsee laskemaan vähintäänkin kohtuullisissa oloissa. Nuo neljä aluetta sijaitsevat siis melkeinä välittömässä läheisyydessä, ja niihin mennäkseen ei tarvitse muuta kuin hypätä hiihtobussiin. Koko Ski-Amade -alue onkin sitten todella paljon laajempi, ja myös tuolle alueelle käy sama hissilippu. Laskemista riittääkin sitten niin että riittää. Keskityn tässä artikkelissani noihin neljään lähimpään alueeseen, koska olen ehtinyt kahdella Bad Gasteinin reissullani käymään niiden ulkopuolella vain pari kertaa.

Olemme itse majoittuneet Bad Gasteinin alueelle, ja mahdollisimman lähelle Stubnerkogelin hissiasemaa, jolla pääsee nopeasti nimensä mukaisesti Stubnerkogelin huipulle asti 2251 metrin korkeuteen. Majoitusaikan etsiminen mahdollisimman läheltä pääkatua ja tuota hissiasemaa on yleisesti ottaen hyvä vinkki kaikille, jotka Bad Gasteinissa vierailevat. Kuten edellisessä jutussani jo mainitsin, kylässä kaduilla tallatessa nuo korkeuserot laittavat nimittäin helosti puuskuttamaan ja nostavat hien pintaan.

Stubnerkogelilla on lähinnä punaisia rinteitä, joissa on mukava laskea, mutta muutama jyrkempikin kohta löytyy. Suosittelen ensisijaisesti päivän aluksi lähtemään hissiasemalta kohti Angertalin laaksoa, eli kääntymään vasemmalle hissiasemalta. Rinteet kylään päin ovat hyvää laskettavaa rinteen puoliväliin, mutta loppuosa on lähinnä kylään laskeutumista varten. Kannattaa muuten varmistaa, että loppuosa rinteestä on todella avoinna kylään laskettaessa ja uskoa, jos toisin sanotaan. Lopuosa rinteestä oli meillä kerran niin pahasti jäässä ja hoitamattomana, että kadutti sen reitin valitseminen. Kylään pääsee mukavasti rinteen puolivälistä asemalta, vaikkapa rinneravintolassa käynnin jälkeen.

Jos suuntaat kohti Angertalin laaksoa, sinulla on mahdollisuutena valita myös superpitkä, mutta loppuosaltaan kohtuullisen tylsä reitti alas laaksoon, pituutta reitille tulee muistaakseni jotain 8,5 kilometriä yhteensä. Laaksosta on mahdollisuus nousta joko edelleen pois päin Shclossalmin huippua (2025m) tai sitten kohti Stubnerkogelia. Schlossalmin huipulta voit laskea myös Bad Hofgasteinin kylään, josta en osaa sen tarkemmin sanoa mitään muuta kuin että sieltä ainakin löytyy hiihtobussin pysäkki. Emme käyneet tässä kylässä sen enempää missään vaiheessa. Molemmilla huipuilla on ihan mukavasti laskettavaa, ja oikein hyviä rinteitä kaikenlaiseen makuun. Jyrkkiä rinteitä kaipaavan kannattaa laskea Stubnerkogelin puoleinen rinne mahdollisimman suoraa reittiä Angertalin laaksoa kohti. Siinä oli minulle ainakin turhan jyrkkiä kohtia, tosin oma laskutyylini on ”leppoisan nautiskeleva”.

Yksi jos toinenkin laskupäivä menee mukavasti Stubnekogelin ja Schlossalmin huippuja koluten, mutta jos ne alkavat näyttää jo turhankin tutuilta, tai keli Stubnerkogelilla ei miellytä, voit suunnata kohti Dorfgasteinia, joka sijaitsee 830m korkeudella. Siitä voit suunnata kohti Fulseckin (2033m) ja Kreuzkogelin (2027m) huippuja. Nämä huiput tarjoavat omasta mielestäni parhaat ja monipuolisimmat rinteet koko Gasteinin alueella. Dorfgasteinin alueella löytyy todella hyviä, pitkiä ja vaihtelevia rinteitä, joissa laskettelupäivä vierähtää helposti. Suosittelen siis joka tapauksessa käymään katsastamassa Dorfgasteinin tarjonnan.

Sportgasteinin alueelta (1590m) löytyy Kreuzkogelin huippu, joka on kaikista korkeimmalla tämän alueen huipuista, 2686 metrissä. Kumma kyllä, tuon huipun nimi on täsmälleen sama kuin Dorfgasteinin alueen toinen huippu. Sportissa kannattaa käydä heti kun sää näyttää aurinkoa. Täältä löytyy upeimmat carving -rinteet, ja käsittääkseni myös vapaalasku paikat (en ole sitä harrastanut, joten voin olla väärässäkin). Rinteitä ei ole kovin montaa, mutta maisemien ja mukavien, leveiden rinteiden vuoksi täällä käyminen kannattaa.

Stubnerkogelin vieressä on vielä yksi huippu, Graukogel (2492m), jossa emme ole käyneet kertaakaan jostain syystä. En siis osaa sanoa siitä mitään.

Alueella pystyy helposti tekemään omatoimisen hiihtosafarin. Lähtö Stubnerkogelin ala-asemalta, nousu huipulle – lasku Angertalin laaksoon, josta nousu Schlossalmille – lasku alas Bad Hofgasteiniin, josta hiihtobussilla alas Dorfgasteiniin – nousu hissillä Fulseckille, josta lasku Grossarlin laaksoon – sieltä taas nousu hissillä Kreutzkogelille. Paluun voi suorittaa laskemalla, tai sitten hiihtobussilla Dorfgasteinista. Grossarlista pääsee eteenpäinkin, mutta ei samalla bussilla. Olimme pakettimatkalla kun teimme pidemmän päiväretken, joten en valitettavasti osaa neuvoa tarkemmin miten pääset eteenpäin tästä, mutta esim. STS Alppimatkat järjestää tälläisiä ski safareja, ja niihin pääsee käsitykseni mukaan jollain hinnalla vaikka et olisikaan heidän matkallaan, jos vaan tilaa riittää. Käy kysymässä, heidän toimistonsa on aivan Stubnerkogelin ala-aseman vieressä.

Hissijonot – tammikuussa eivät olleet missään vaiheessa onglema. Mihinkään hissiin ei tarvinnut jonotella pitkästymiseen asti. Homma toimii todella sujuvasti, ja alueella on hissejä todella paljon. Voit siis laskea seuraavalle mieleisellesi hissille, jos jono näyttää liian pitkältä.

Rinneravintolat – sopiva määrä erittäin viihtyisiä ja kohtuuhintaisia paikkoja. Täällä ei rinteessä pääse pahasti köyhtymään. Suosittelen rinnepäivän lounaaksi Fritatensuppea, joka näyttää vähän kummalliselta (lettusiivuja lihaliemessä), mutta sämpylän kanssa erittäin hyvä eväs rinteessä ja maksaa muutaman euron. Schnitzeliä ja olutta en itse pysty lounaalla nauttimaan, koska sen jälkeen laskeminen ei enää ole oikein mukavaa täydellä vatsalla. Päivän päätteeksi suosittelen jättämään kylään laskun kokonaan, ja pysähtymään rinteen puolivälin hissiaseman viereisissä rinneravintoloissa parille oluelle ja jägerille. Sen jälkeen sukset kainaloon, ja gondolilla alas kylään. Varsinkin Dofrgasteinissa tälläinen ravintola terasseineen on tosi sopivasti hissiaseman vieressä, suosittelen.

Linkkejä:

Gasteinin alueen rinnekartta

Koko SkiAmade -alueen kartta

Tietoa alueen palveluista yleisesti

Ehkä tässä on vielä aineksia kolmanteenkin osaan. Palataan taas astialle, ja kommentoikaa kirjoitusta jos siltä tuntuu.

Etelä-Suomessa myynnin lasku 77%

Julkaistu: 13.1.2014

Uutisista ja mm. SHKY:n sivuilta selviää, että laskettelukeskusten lipunmyynti on laskenut tänä vuonna Etelä-Suomen keskuksissa jopa 77%. Lukemat Keski-Suomessa olivat 27%. Luonnollisesti Pohjois-Suomessa on hyödytty etelän huonosta talvesta ja siellä myynti on kasvanut 13%.

Radiossa haastateltiin aiheeseen liittyen jonkin etelän laskettelukeskuksen vetäjää, joka totesi, että vaikka loputalvesta tulisi kuinka hyvä, se ei enää tilannetta pelasta. Keskuksilta jää joka tapauksessa vähintään kolmannes liikevaihdosta tulematta ja on hyvinkin todennäköistä, että esim. Venäläiset turistit ovat jo muuttaneet matkasuunnitelmiaan siten, että suuntaavat pohjoiseen, tai Keski-Eurooppaan (eipä taida lumitilanne olla häävi sielläkään). Ei käy kateeksi kyllä yrittäjiä, jotka joutuvat painimaan näiden asioiden kanssa enemmän tai vähemmän joka talvi.

Eihän sääolosuhteille minkä mahda, mutta niinhän se on, että jokaisella alalla täytyy sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Näin jälkikäteen on taas helppo todeta, että olisiko edes jonkin verran ollut pelastettavissa jonkinlaisilla alennuskampanjoilla. Sillä tavoin alkukaudella lumetettuihin rinteisiin olisi saatu edes vähän enemmän porukkaa. Kritisoin jo aiemmassa kirjoituksessani sitä, että suurin osa keskuksista piti kiinni hinnoistaan, vaikka rinteitä oli avoinna 1-2 kpl. Ainakin minunlaiseni satunnainen laskettelija jättää silloin rinteeseen menon väliin ja valitsee vaikkapa leffan sen sijaan.

Toivon mukaan sääennuste, jonka kuulin viime viikon lopulla, ei pidä paikkansa. Sen mukaan talvi kestää viikon, ja sen jälkeen alkaa taas lämmetä. Nyt on kuitenkin keskuksissa jatkuva lumetus päällä ja toivon mukaan rinteitä saadaan auki nopeaan tahtiin siten, että keskuksissa olisi muutakin auki, kuin ”lastenrinne ja pieni perherinne”. Ei muuten vieläkään kiinnosta mennä laskemaan 3 minuuttia ja jonottamaan hissiä 25 minuuttia normaalihinnoilla…

Tänään sitten luin netistä että ainakin parissa Pohjois-Suomen laskettelukeskuksista yritetään ottaa täysi hyöty irti etelän ongelmista. Talouselämän artikkelin mukaan Rukalla on majoituksen hinnat nousseet verrattuna viime vuoden tammikuuhun vaatimattomat 73% Levillä vastaava hintojen nousu on 21%. En ehkä ihan parhaana mahdollisena kikkana tuota pitäisi…

Sattui tuossa silmään artikkeli 2013 tammikuulta, jossa Kolilla myynnin kehutaan kasvaneen sitä edelliseen vuoteen hyvin lähelle saman verran, eli n. 75%. Artikkelissa sanotaan, että vuonna 2012 keskus saatiin auki vasta 5.1. Ehkä talvi 2014-2015 on parempi, kuka tietää.