Heyy!
Monta vuotta täällä vierähti, mutta nyt koin oikeaksi hetkeksi kiittää Lumipalloa ja hypätä omalle saitille. Suuntaappa siis http://www.muskovisuals.fi/kaakaolla/, jossa tarina jatkuu…
-E
Arkistot vuoden mukaan: 2017
Freekend 2017
Morjess!
Viime viikonloppuna suuntasin Freekend -tapahtumaan Pyhälle jatkamaan helmikuussa Svansteinissa alkanutta ”kisauraani”. Oltiin broidin kanssa paikalla myös vuosi sitten, mutta silloin en uskaltanut ottaa osaan kipeän polveni kanssa. Tänä vuonna asia oli siis korjattava.
Ylläs – Pyhä väli ilman autoa ei ole mikään näppärin etappi, joten läksin torstai-iltana matkaan ja piipahdin Rollossa yötä. Aamulla hiihtokoulukaveri Jenna nappasi kyytiin ja hurjasteltiin (valitettavan kirjaimellisesti) Pyhälle aamupäiväksi.
Kuva: Jenna
Sen verta oli intoa laskea, että päivä taisteltiin yhden, mutta sitäkin maukkammaan vohvelin voimalla.
Taidan joka postauksessa hehkuttaa kuinka sää hellii, mutta niin se teki tälläkin kertaa. Apa nimittäin paistatteli oikeestaan koko viikonlopun ja pakkasta oli juuri passelisti. Perille päästyämme lähdettiin samantien mäkeen ja ilmottauduttiin viimetingassa spontaanisti Joker Ride -kisaan. Siinä laskettiin rataa, jossa yhdistyi vähän offarilaskeminen, banked slalom ja crossi. Ensin vetästiin aikalaskut yksin, jonka jälkeen sitten välierät ja finaalit mies miestä vastaan. Tiukkoja taistoja ja n. 40 sekunnin tykityksen jälkeen jaloissa kyllä tuntui. Itselläni meni ihan hyvin ja aikalaskuissa taisin olla jopa nopein. Finaalissa Niklas oli sitten liian kova, mutta olipa hauskaa kisailua!
Loppu päivä kruisailtiin ja kuvattiin yhdessä mökkikaverimme Juhan kanssa. Sain pitkästä aikaa toimia itse mallina, mikä oli mieluisaa vaihtelua. Tosin muutama foto oli myös itse otettava Ollesta ja Sannasta – ei paljon koiran päätä palellut.
Koutsasin Jennan kuvailemaan siksi aikaa, kun itse hääräsin seinällä. Hyvin onnistui!
Ja tuomaristo miettii.
Lauantaina oli ns. ”pääkisa” Aittakurussa. Aamulla tutkailtiin vähän porukalla reittejä ja sitten viime hetkenä taas ilmo sisään. Kisapaikalla saatin ensin ihastella runsaslukuista nuorisokaartia, jotka veti kyllä pirun hyvin! Olisi moni aikuinenkin jäänyt pärjäämättä siellä sarjassa.
Itse löysin ihan hauskan rännin tulla alas, mutta toteutus ontui pahemman kerran. Ehkä vähän liian löysällä otteella vedetty, mutta ainakin jäi tuntuvasti hampaankoloon – täytyy tulla uusiksi! Lohdutuspalkinnon kuittasin linjasta.
Jenna kaahaa.
Sanna slässhää.
Palkintojenjako sekä iltameiningit venyikin sitten myöhään ja sunnuntaipäivä meni illan haavoja parannellessa. Ehdittiin me onneksi mäkeenkin ennen kuin hypättiin taas autoon ja kohti Yllästä.
Iso kiitos järjestäjille ja mukana olleille! Fiilis viikonlopusta 6/5.
-E
Yöhiiholla
Aurinkomyrskyn innostamana lähdin keräämään timelapsepätkiä revontulista. Yöllä hiihdellessä päässäni ehti juoksennella kaikennäköisiä ajatuksia.
- Illat alkaa olla tosi valoisia.
- Juhannus on pian.
- Missäköhän sitä kesän asuisi?
- Ompas hyvä hankikanto.
- Ei kai sudet syö ihmisiä?
- Sauvoista lähtee kova narske pakkaslumessa.
- Tampparin ääni taas kuuluu kauas..
- ..millainenkohan mekkala kaivoksesta lähtisi?
- Tampparit lopettavat yhden aikaa.
- Näkeeköhän ne tampparista revontulia?
- Pilkko pimeässä etenkin alamäissä on oma jännityksensä.
- Onkohan latu kunnossa?
- Otsalamppu olisi varmaan fiksu veto.
- Terapeuttista.
- Paljon tähdenlentoja.
- Vaikka päivä oli lämmin, yö on tautisen kylmä.
- Kylläpä posket voi olla punaset ja sormet valkoset.
- Revontulet voivat oikeasti valaista tietä.
- Hiihtokoulukulttuuri muuttuu.
- Vanhemmat kollegat naureskelee.
- Vesi ei virtaa enää ylöspäin.
-E
Tieto kantaa lumella
Heipodei!
Lumivyöry on ehkä se pahin uhkakuva, joka maalautuu silmilleni ajatellessa puuterin koristelemia seiniä. Aivan kuten muutkin luonnonilmiöt, sitä ihastelee ja kauhistelee samaan aikaan.
Viime viikolla pidin pitkän viikonlopun ja osallistuin SHOry:n järjestämällä LuTu 1. kurssilla. Meillä oli vahva hiihtokouluedustus, sillä kuusipäisestä joukkiostamme neljä kuuluu Iso-Ylläksen Hiihtokouluun. Lisäksi kapellimestarina kurssilla toimi myöskin hiihtokoulussamme vaikuttava Teo Jeskanen.
Päivät koostuivat sekä teoriasta että käytännöstä. Ensimmäiseksi aloitimme lumiturvallisuusvälineiden, (piippari, sondi, lapio) käytön kertauksella. Tähän on todettava, että kertaus on opintojen äiti. Lumivyöryn sattuessa aika ei ole rahaa vaan koko elämä, joten tosi tilanteessa ei ole aikaa pupeltaa ja miettiä miten se oma piippari toimikaan.
Kakkospäivänä kaivettiin ja analysoitiin lunta sekä tehtiin herkkyystestejä. Kuvassa kouluttaja Jeskanen näyttää kuinka taputustesti tehdään. Vaikka mulla onkin aina ennenkin ollut tapana tutkailla lunta ja vähän kaivella kerroksia, niin nyt vasta ensimmäisen kerran kaivoin metristä kuoppaa analysoin sitä tarkemmin. Mielenkiintoista ja valaisevaa.
Keli oli oikeastaan koko viikonlopun suotuinen ja papinkurussa riitti vilskettä. Useat hiihtäjät pysähtyivät tutkailemaan sekä kuoppien kaivuuta että muutamaa lumilautailijaa, jotka pomppivat lumilipalta.
Reetta kokeili lumipakan kestävyyttä Rutschblock -testissä. Lopulta tarvittiin 4 ihmistä pomppimaan ennen kuin saatiin eka kerros irtoamaan.
Lauantaina laskettiin rinneoffareita ja harjoiteltiin reitin valintaa sekä ryhmänjohtamista. Itselleni haastavinta on asennoitua siihen, että samat rutiinit pitävät vaikka olisi tutuilla ”varmoilla” paikoilla.
Viimeisenä päivänä tehtiin kolmen hengen ryhmissä pelastamisharjoitus ja käytiin läpi ensiavun antoa lumivyöryuhreille. Vaikka kohtuu hyvin suoriuduttiinkin, niin näitä pitäisi harjoitella useamminkin!
Vapaalasku on viimevuodet ollut todella trendikästä ja harrastajia on ilmestynyt kuin sieniä sateella. Myös erilaisia kursseja on tarjolla runsaasti – google toimii tässä hyvänä apuna. Nyt samaan aikaan viikonloppuna järjestettiin mm. Vapaalla -vapaalaskutapahtuma, jossa oli useita lumiturvallisuustyöpajoja. Täällä Ylläksen alueella SHOry:n lisäksi kursseja järjestää ainakin Adventure Partners. Muista järjestäjistä kehuja olen kuullut myös Mountain Guide Service Ski:n kursseista. Todistukset ja kurssit eivät kuitenkaan koskaan tee autuaaksi..
Loppuun pitää vielä mainostaa Ylläksellä loistavaa duunia tekevää Skipatrollia, joka laatii vähintään viikon välein vyöryennusteen. Se löytyy Lapland Hotelsin –sivuilta sekä Instagramista.
Nyt vähän duunia ja perjantaina Pyhälle viikonlopun viettoon.
-E
Onneni kukkula
Hellou!
Näihin aikoihin, maalis-huhtikuun kevätviikoilla oli pikkupoikana tapana pakata laukut ja matkustaa isovanhempien sekä serkkujen kanssa Ylläkselle. Reissu oli vuoden kohokohtia, mikä synnyttikin minussa Ylläs-fanin.
Empä olisi silloin kuitenkaan uskaltanutkaan toivoa, että nyt vietän koko kevään täällä nauttien täysin rinnoin. Viime viikolla sain töissä mm. lumikenkäillä, hiihtää, pyöräillä, lumilautailla, pilkkiä, kelkkailla ja taas vähän lisää lautailla. Pieni hype siis sallittakoon vaikkei tämä mikään Japani, Alpit tai edes Ruotsi olekkaan!
Kuva: Janne Simojoki
Kuva: Janne Simojoki
Kuva: Janne Simojoki
On myös ollut suuri ilo tutustua useisiin uusiin ihmisiin ja saada toimia heille ”oppaana”. Viime viikolla Aamukahvilla -blogin Henriikka kävi yhdessä Jannen kanssa täällä ja mäkin sain kuvia itsestäni! Jos muuten eksytte tännepäin, niin laittakaa ihmeessä viestiä!
Myös SHKY:n toiminnanjohtaja Harri Lindfors mukanaan nippu saksalaisia bloggaajia pyörähti viime viikolla täällä.
Pomo näyttää mallia laskukuvauksissa. Laskija: Janne-Juhani Haarma
Tämä viikonloppu vierähtää nyt LUTU-kurssilla Ylläksen maisemissa. Siitä ajattelin raapustaa lisää seuraavaksi..
-E
Kevätfiilis
Hola!
Pakko sanoa, että auringonvalosta saa aina mukavasti lisää potkua. Vaikka jokaisessa vuodenajassa onkin hyvät puolensa, niin kevät on ehkä se kaikkein iloisin. Tällä hetkellä tunnenkin suurta kiitollisuutta, että saan nauttia täällä elämästä toukokuuhun asti.
Sen verran ahkeraan on taas heiluttua kameran kanssa, että pakko jakaa kevätfiilistä viime viikolta myös kuvien muodossa.
Ja ainakin nyt näyttäis taas sääennuste siltä, että ens viikolla tulee varmasti lisää kuvia tarjolle..
-E
Rakastan sinua Osmo!
Morjes!
Pitkään olen kuvaillut lähinnä stillejä, mutta nyt halu tuottaa myös laadukasta videomatskua on kasvanut. Stilleihin verrattuna videoita tehdessä on tärkeää saada kamera pysymään vakaana. Tähän probleemaan sain viime viikolla avukseni DJI Osmo + kameran. Osmon akselivakaajatsydeemi kivoilla sähköisillä aputoiminnoilla on suorastaan kaunista. Periaatteessahan gimbaleissa tekniikka on sama kuin esim. venekompasseissa ja näin laskiessa syntyvä tärinä jää kädensijaan. Ennen kuvaamista Osmoon yhdistetään puhelin tai muu älylaite näytöksi WiFin avulla. Tämä on hitusen työlään kuuloista, mutta yllätti näppäryydellään minut positiivisesti.
En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut tekniikasta, vaan siitä mitä käytännössä tapahtuu. Siispä kamera kouraan ja ulos. (Tarkemmat speksit uteliaimmille löytyvät DJI:n sivuilta.) Sää sattui jälleen suosimaan ja torstain pikkudumpin jälkeen paisteli aurinko. Itse kävin haikkailemassa lähiseuduilla sekä perjantaina että lauantaina. Tapulissa lumi oli ehkä parasta mitä olen siellä päässyt laskemaan ja vielä ylhäältä asti.
Kaikinpuolin voin toistaiseksi hypettää vehjettä. Vaikka käsi heiluisi laskiessa hulluna, niin mielestäni kuva on melko smuuttia. Osmo on aika simppeli kaveri ja nopeasti oppi eri napit. Varmasti taito kuvata vielä harjaantuu mitä enemmän pääsee tuota ulkoiluttamaan. Ainoana isompana miinuksena täytyy mainita akun kesto, sillä sekä kamerasta että kännykästä on hyvin nopeasti virta pois kun oikein vauhtiin pääsee. Tämän lelun aikaansaannoksia tulette keväällä kuitenkin varmasti näkemään!
Niin ja tätä postausta ei tehty yhteistyössä DJI kanssa.
-E
Päivä Pallaksella
Moro!
Kevät on tullut vauhdilla pohjoiseen. Jotenkin jäin jopa odottamaan, että tykkylumipuut ja paukkupakkaset ilmestyisivät vielä. Talvi on ollut muutenkin erikoinen – ainakin neljä kertaa käytiin reilusti plussalla myrskyn kera. Nyt ei onneksi plussakelejä ole näkyvissä, mutta aurinko lämmittää jo mukavasti ja pitkään.
Tänään hurautettiin Samin ja Reetan kanssa Pallakselle nauttimaan kelistä. Tuuli on taas piiskannut tuntureita ja viimeaikoina saadut lumet on säilynyt vain metsien siimeksessä. Silti jotain hauskaa löytyi myös avotunturista, jossa pääosin päivä vierähti. Meillä oli lumikengät messissä, joten toteutettiin hissihaikkitaktiikkaa Laukukeron ja Taivaskeron alueella. Tuulen myötä piti myös miettiä vähän mistä lipalta ponnisti. Katso Pöllöjen kuva täältä.
-E
Harvinaisen herkullinen viikonloppu Ylläksellä
Morjes!
Viime viikonloppu oli hyvä. Oikeastaan loistava, sillä tälläistä dumppia ei montaa kertaa talvessa tule. Ei ainakaan niin, että pääsisi auringon paisteessa pöllyttelemään. Ja vaikka edellisessä postauksessa kerroinkin haluavani joka viikonloppu käydä jossain visiitillä, niin nyt ei ollut syytä lähteä merta edemmäs kalaan. Lunta sateli viikolla kolme päivää ja viikonloppuna oli sitten keväistä aurinkoa. Me tykiteltiin etenkin Luosukurussa, joka on helppo offaripätkä rinteiltä maisematielle. Sieltä pääsee myös kätevästi bussilla takaisin hisseille.
GMC-Reetta leveällä hymyllä
Faceshot päivä! Kuva: Sami Takku
6/7 ehdittiin bussiin. Ja se ainut kerta kun missattiin, niin ensimmäinen auto otti peukalokyytiin. Kiitos heille!
Ja sitten vielä video viikonlopun touhuista, olkaas hyvä.
-E
Svanstein treeride 2017
Morjes!
Täällä Ylläksellä kun asustaa, niin kaikki rinteet on alkaa olla nähty jo muutamaan otteeseen. Näimpä poikien kanssa yritetään tänä keväänä tehdä viikonloppureissuja muille kukkuloille. Aloitimme Svansteinista, jossa järkättiin lauantaina treeride skabat.
Kyseessähän ei ollut mikään hampaat irvessä tapahtuma, vaan mukavaa hengailua ja laskemista. Vaikka kliseisesti parasta on uudet ihmiset ja kokemukset, niin aina sitä pieni kilpailu vietti syttyy ja välillä metsässä meinasi lauta lähteä viemään miestä. Kunnialla kuitenkin selvittiin ja tuloksissa 3/30. Alku viikon reilut plussakelit takasi ettei missään putikassa herkuteltu, mutta yllättävän mukavasti tuossakin laski. Ei tarvinnut myöskään älyttömän pahasti pelätä kiviä ja kantoja, vaikka niitä sieltä täältä pilkistikin.
Päivän ainut nega oli oma aikataulu, joka antoi myöten vain lauantaipäivän ja näin missattiin mm. iltaohjelmat. Ens vuonna sitten parin yön majotus samaan syssyyn ja perjantaista sunnuntaihin mestoilla.
Maaliin hapoilla, mutta tuulettaen. Kuva: Jere Löytökorpi
Loppuun vedettiin vielä kaikki kelkka-/tampparivedolla ylös kiinalaista mäenlaskua varten. En tiedä kumpi pelotti enemmän, tampparin perässä roikkuminen puiden kaatuessa sinne tänne vai 50 ihmisen joukkolasku olut tölkkiä himoiten. Hauskaa ainakin oli!
Isot kiitokset järjestäjille!
-E