Killington – Yhdysvaltojen itärannikon suurin laskettelukeskus

Pohjois-Amerikka tunnetaan eurooppalaisten laskijoiden keskuudessa ensisijaisesti Kalliovuorista ja Keskilännen suurista hiihtokeskuksista. Lasketteluun sopivaa maastoa löytyy toki myös Yhdysvaltojen itärannikolta ja näistä keskuksista lähes kaikilla mittareilla tarkasteltuna suurin on ”The Beast of the East” – Killington.

Killington sijaitsee saman nimisessä kylässä Uudessa-Englannissa ja Vermontin osavaltiossa. Vuonna 1958 avattu laskettelukeskus voi ylpeillä itärannikon pisimmällä rinteellä, suurimmalla hiihtoalueella ja toiseksi suurimmalla laskettavalla korkeuserolla. Killington onkin koko Yhdysvaltojen suurimpia laskettelukeskuksia Kalliovuorten ulkopuolella.

Killingtonin seitsemän vuorta

Hiihtokeskus koostuu seitsemästä vuoresta, joista kuusi on hissiyhteydessä keskenään ja yksi selkeästi erillään. Seitsemän lasketteluvuorta ovat Sunrise, Bear, Ramshead, Snowdon, Skye, Killington ja Pico.

Pico sijaitsee selkeästi muun hiihtoalueen ulkopuolella, viidentoista minuutin ajomatkan päässä pohjoisessa ja se ostettiin osaksi Killingtonia vasta konkurssin seurauksena 1990-luvulla. Hissiyhteyden rakentamisesta on huhuttu jo pitkään, mutta rakennusprojektia ei ole vielä saatu aloitettua.

Viimeaikoina rakentaminen on Killingtonissa tosin ollut lähinnä jälleenrakentamista. Hurrikaani Irene nimittäin vieraili alueella vuonna 2011 sellaisella voimalla, ettei hiihtokeskuksen infrastruktuurista tai rakennuksista paikoitellen jäänyt jäljelle yhtään mitään. Tuhojen jäljet on onneksi muutamassa vuodessa saatu korjattua.

Ensimmäisiä laskuja Killingtonissa

Killingtonin yli kahdessasadassa merkityssä rinteessä on valtavasti tekemistä etenkin harrastajatasoisille laskijoille. Suuri hiihtokeskus sijaitsee kokonaan puurajan alapuolella, mutta Atlantin valtameri ja tehokas lumetuskalusto pitävät huolen siitä, että lunta riittää laskemiseen tarpeeksi lokakuusta toukokuun alkuun saakka.

Killington on loistava perhekohde ja sanotaankin että valtaosa kaikista Yhdysvaltojen itärannikon lapsista onkin oppinut laskemaan suositun Killingtonin helpoilla rinteillä. Lastenmaat ja helpoimmat laskut sijaitsevat Sunrisella ja Ramsheadilla. Perustaitojen ollessa hallussa voi vähitellen haastavampaa laskettavaa etsiä seuraavaksi Skye- tai Snowdon-vuorilta.

Pitkä ja helppo Juggernaut-rinne

Mainitsemisen arvoinen on myös koko Yhdysvaltojen itärannikon pisin yhtenäinen rinne Juggernaut, jolle pituutta kertyy yhteensä mainiot 9,9 kilometriä. Ilahduttavasti Killington-huipulta starttaava ja pelottavan pituinen Juggernaut on vaikeustasoltaan todella lempeä. Pitkän, mutta loivan rinteen voikin ottaa haltuun vahvoilla reisillä ja hyvillä aloittelijan laskutaidoilla.

Pitkiä ja helppoja laskuja on Juggernautin ohella tarjolla enemmänkin. Great Northern ja Great Eastern –rinteet kiemurtelevat molemmat useamman lasketteluvuoren läpi ja tarjoavat runsaasti laskettavia rinnekilometriä myös aloittelijoille. Itärannikon suurimman laskettavan korkeuseron kunnia kuuluu New Yorkin Whitefacelle, mutta Killington (1 050 m) seuraa heti perässä hyvänä kakkosena.

Rauhallista kruisailua Killingtonissa

Tarjonta lapsille ja aloittelijoille on Killingtonissa hyvä, mutta harrastajan laskutaidoilla sadoista rinnekilometreistä pystyy hyödyntämään suurimman osan. Merkityissä rinteissä on valtavasti tekemistä ja komeimmat kruisailulaskut löytyvät Ramsheadilta, Snowdonilta ja Skyelta. Myös kauempana sijaitsevalla Pico-vuorella on tarjota tunnelmallisia kruisailurinteitä ja komeita maisemia.

Kaikkein taitavimmat rinnelaskijat nauttivat hiihtokeskuksen muutamista jyrkistä rinteistä Bearilla, Snowdonilla ja Killingtonilla. Vaikea maasto on tosin heikommin edustettuna ja harva merkitty rinne on ansainnut nimensä perään kaksi mustaa timanttia.

Hoitamattomia rinteitä

Onneksi jyrkkää laskettavaa löytyy Killingtonissa hoidettujen rinteiden lisäksi myös niiden ulkopuolelta. Etenkin Bear Mountainin ja Killington Peakin kumpareiset metsälaskut tarjoavat haasteita ja adrenaliinia kaikkein taitavimmillekin puuterikanuunoille.

Merkityn hiihtoalueen ulkopuolella laskettelu on sekin mahdollista, mutta jenkkikohteille tyypilliseen tapaan laskijan omaa vastuuta alleviivataan viimeiseen saakka. Yleensä hiihtokeskuksen rajojen ulkopuolelle suuntaamiselle ei kuitenkaan pitäisi olla tarvetta. Sen verran runsaasti laskettavaa riittää pelkästään ilmoitettujen rajojen sisällä.

Parkkilaskua Yhdysvaltojen itärannikolla

Yhdysvaltojen itärannikolta löytyy parkkilaskijoille monia hyviä kohteita, kuten kahden tunnin ajomatkan päässä Killingtonista sijaitseva Burtonin kotikeskus Stowe. Suuri Killington lukeutuu itsekin itärannikon parhaiden parkkikohteiden joukkoon, eikä suotta. Hiihtokeskuksesta löytyy peräti viisi snow parkia, superpipe ja krossirata.

Parkkien vaikeustasot vaihtelevat siten, että sopivaa temppumaastoa löytyy niin aloittelijoille kuin kaikkein taitavimmillekin freestyle-laskijoille. Offarimaasto ei ehkä ole yhtä kiinnostavaa temppujen hyppimiseen kuin useissa muissa hiihtokeskuksissa, mutta lukuisat tuoli- ja gondolihissit varmistavat laskemisen vaivattomuuden myös lautailijoille.

Uuden Englannin viehätys

Hiihtokeskuksesta löytyy laskettelun ohella runsaasti mukavuutta parantavia palveluita. Hurrikaani Irenen tuhot on korjattu ja tuhoutuneet ravintolat rakennettu uudelleen. Nykyään jokaisen vuoren ylä- tai ala-asemalla on taas lodge tai rinneravintola, joka tarjoilee laskijalle ruokaa ja virvokkeita. Lisäksi rinnealueella on usein erilaisia tapahtumia, kilpailuita ja livemusiikkia.

Valtaosa laskijoista majoittuu vuoren alapuoleisissa lodgeissa. Hotelleita on alueella vähemmän ja niitä täytyy pääsääntöisesti etsiä vuoren toiselta puolelta, puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevasta Rutlandin kaupungista. Rutland on 16 500 hengen tunnelmallinen Uuden Englannin kaupunki, josta löytyy laskujen välissä menevää after skitä ja suurkaupungin palveluita.

Killington – Jättiläinen lähelläsi

Killington on Yhdysvaltojen itärannikon suurin laskettelukeskus ja yksi suosituimmista. Lapset oppivat helpoilla rinteillä uuden harrastuksen nopeasti ja harrastajatasoiset laskijat nauttivat suuresta valikoimasta hyvin hoidettuja rinteitä. Myös freestyle-laskijat löytävät Killingtonista erään jenkkien itärannikon parhaista ja laajimmista temppupaikoista.

Killingtonista vieläkin houkuttelevamman tekee sen sijainti neljän kansainvälisen lentokentän läheisyydessä. Albanysta ja Burlingtonista Killingtoniin ajaa noin kaksi tuntia, kun taas Bradleystä ja Bostonin Loganista ajomatkaa kertyy kolmen tunnin verran.

Artikkelin pääkuva: flickr / Michael Rutkowski