St. Anton – Alppihiihdon kehto

Itävallan läntisin osa on alppihiihdon syntypaikka. Hannes Schneider kehitti aikanaan Arlbergin ja St.Antonin alueella lajin, jonka syntysijasta on vuosien saatossa kehittynyt yksi alppihiihtokeskusten ehdoton legenda. ”Antoniin” palataan vuosien vieriessä aina uudelleen ja uudelleen.

Jos Saalbach ja Hinterhagalm ovat todellinen käsite alppi-ilonpidosta, niin samaa voisi sanoa St. Antonista ja sen Krazy Kanguruh’sta tai Mooserwirtistä. Niiden hiihdon jälkeinen elämä pyörähtää vauhtiin hyvissä ajoin iltapäivällä ja perinteisen suomalaishiihtäjän saapuessa paikalle hissien sulkemisen aikoihin, on meno katossa ja monot vinossa. Huolimatta suuresta väkimäärästä homma pelaa ja on ihme, jos joutuu odottamaan juomaansa useamman minuutin.

St. Antonissa on tunnelmaa, Stimmungia

St. Antonin tunnelmasta on hävinnyt osa rautatieaseman siirtymisen myötä, mutta nykynuorisoa se ei haittaa. Hehän eivät ole eläneet kyseistä aikaa.

Itse kylä on edelleen yhtä alppimainen kuin vain voi olla ja after ski sellaista kuin parhaissa tarinoissa. Myös discojen valot houkuttelevat illan rientoihin ja perinteiset ruokapaikat ovat pysyneet suosiossa vuosikymmenten saatossa. St. Antonissa on sitä tunnelmaa, stimmungia, mistä mainosesitteissä kirjoitetaan.

Antonin vetovoima ei ole vuosien saatossa hiipunut ja kauttaltaan uusitun hissijärjestelmän ansiosta laskijoita nostetaan rinteisiin yhä enemmän. Tämä tarkoittaa myös sitä, että laskijoita on kerralla valtava määrä rinteessä ja parhaat paikat lasketaan lumisateen jälkeen nopeasti puhki. Vaellusvälineillä voi kuitenkin päästä vielä päivien päästä viimeisestä lumisateesta koskemattomille alueille, mikä taas vaatii tietämystä, osaamista ja kuntoa.

St. Anton muodostaa yhtenäisen laskualueen Lech/Zürsin ja Warth/Schröckenin keskusten kanssa ja koko Ski Arlbergin alueella laskettavia rinteitä on yhteensä 302 kilometrin verran, mikä tekee alueesta Itävallan suurimman ja koko maailman viidenneksi suurimman yhtenäisen laskualueen.

Lunta tupaan

Läntisen sijaintinsa ansiosta St. Anton kerää runsaat lumisateet ja puuteripäiviä voi olla kauden aikana paljon. Joskus lumisateita on turvallisuutta ajatellen jopa liikaa ja ympäröivät jyrkät vuoret notkuvat lumilippoja, jotka suorastaan kurkottavat alas kylään. Surullisesti 1980-luvun vyöryt syöksyivät suoraan laakson taloihin vieden mukanaan nukkuvia ihmisiä. Silloin lunta tuli, valitettavasti, käytännössä tupaan saakka. Nykyisin vahvat lumivyöryaidat hallitsevat vuorten yläosia varmistaen aiempaa paremmin laakson turvallisuuden.

Lumisateiden jälkeen Schindlergratbahnia ympäröivät lukuiset kurut houkuttelevat off-pistelaskijoita ja lounasaikaan mennessä helpoimmat paikat ovat loppuun kulutettuja. Onneksi Mattunjochin (Skiroute 90) ympäristöstä löytyy laskemista pidemmälle iltapäivään, samoin Tanzbödenbahin ala-aseman alapuolelta. Lisäksi paikalliset tietävät että Rendlin ja Albonan alueilta löytyy koskematonta lunta vielä useamman päivän jälkeen, varsinkin jos tietää mihin mennä.

Talvet ovat kuitenkin erilaisia, joten aina varma ja nautinnollinen reissu on lasku Stubeniin lounaalle. Tuntuu kuin laskisi muutaman vuosikymmenen ajassa taaksepäin. Kylä on pieni ja kaunis, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen, samaa voi sanoa myös St. Christophista joka on kuin suoraan postikortista. Kylien ravintoloista saatavat Gulassikeitot, Wiener Schnitzelit ja Tiroler Gröstlit ovat yhtä maukkaita kuin ennenkin.

Antonin suuren suosion myötä hissijonoja voi erityisesti aamupäivinä syntyä kylän ala-asemille ja muille suosituille hisseille. Pahimpina lomasesonkeina Galzigbahn, Nassereinbahn, Gampenbahn, Zammermoosbahn, Arlenmähderbahn ja Valfagehrbahn voivat jonoutua. Jonot voi kuitenkin välttää olemalla ajoissa liikkeellä ja suuntaamalla hiljaisemmille alueille kuten Rendliin tai Albonaan.

Lech/Zürs

Jos on St. Anton itsessään upea hiihtoalue, niin urheilulliselle laskijalle riittää haastetta, kun laskee St. Antonista Zürsin kautta aina Lechiin saakka. Uusitun hissijärjestelmän myötä kulkeminen onnistuu molempiin suuntiin, mutta kannattaa huomioida että Trittkopfbahnilla voi törmätä hissijonoihin erityisesti aamupäivällä kulkiessa St. Antonista Zürsin suuntaan ja iltapäivällä kulkiessa Zürsistä St. Antonin suuntaan.

Zürsistä löytyvät koko Ski Arlbergin alueen upeimmat yksittäiset rinteet. Muttengratbahnin päältä lähtevä rinne 144 Muttengrat-Täli tarjoaa koko Arlbergin upeimmat maisemat ja profiililtaan hyvin vaihtelevan, pitkän punaisen rinteen. Toiselta puolelta samaa vuorta Madlochbahnin päältä lähtee Skiroute 170 Madloch-Zug, joka statuksestaan huolimatta on huollettu, joskaan ei lumetettu rinne, joka kulkee vuoren päältä aina Zugin kylään saakka.

Lechistä löytyvät alueen helpoimmat rinteet, mutta sieltäkin kokenut laskija löytää haastetta suuntaamalla Skiroute 215 Langer Zugille, jonka 80% maksimikaltevuus tekee siitä yhden maailman jyrkimmistä merkatuista rinteistä.

Warth/Schröcken

Ski Arlbergin alueen täydentää Warth/Schröckenin laskualue, jonne pääsee kulkemaan Lechistä Auenfeldjet-gondolia hyödyntämällä. Suurin osa Warth/Schröckenin laskettavista rinteistä sijaitsee 1500-2000 metrissä, joten alue on suhteellisen lumivarma talvella, mutta se ei sisällä suuria korkeuseroja. Warthin ja Schröckenin kylät ovat pieniä St. Antoniin ja Lechiin verrattuna, eikä alueella ole niin paljon turisteja kuin Ski Arlbergin alueen kuuluisammissa kylissä.

Warthissa vierailijan kannattaa olla aikataulujen suhteen tarkka, sillä Warthin ja Lechin välinen tie ei ole talviaikaan käytössä, joten edessä voi olla kallis taksimatka, mikäli ei ole ajoissa Auenfeldjetillä kulkemassa takaisin Lechin puolelle.

Maailmankuulu Afer-Ski

St. Anton on kuuluisa kahdesta asiasta, vapaalaskusta ja After-ski’sta, eikä kummankaan suhteen maine ole tuulesta temmattu. Lasku St. Antonin kylään Galzigin alueelta on jo elämys itsessään. Hieman ennen St. Antonin kylää alkaa rinteiden vierustoille ilmaantua ravintoloita joissa juhlat ovat käynnissä jokaisena laskupäivänä. Perinteisestä itävaltalaisesta alppiruoasta nauttiville Sennhütte tarjoaa maittavat sapuskat, ja seuraavana vastaan tuleva Heustadl on St. Antonin kuuluisimpia keikkapaikkoja. Matkan jatkuessa kylää kohti tulevat vastaan Taps ja Krazy Kanguruh, jotka molemmat ovat nuoremman väestön suosiossa, kun taas vanhempi väki suosii Griablin rauhallisempaa tunnelmaa. Viimeisenä ennen kylää on vielä edessä Mooserwirt, joka lienee yksi maailman kuuluisimpia After-ski -ravintoloita.

Suomesta St. Antoniin

Yksi Antonin etuja on sen saavutettavuus. Stanzertalin laakson läpi kulkee rautatie ja suuri valtatie, joiden myötä Antoniin on helppo saapua idästä Innsbruckin tai Münchenin suunnalta tai lännestä Zürichin suunnalta. Edellä mainituista kaupungeista pääsee Antoniin helposti junalla, jonka lisäksi lentokenttien ja Antonin välillä kulkevat bussit kuljettavat laskijat keskukseen vaivattomasti.

Antonin hiihtobussijärjestelmä toimii hyvin tehokkaasti ja sen myötä Stanzertalin muistakin kylistä kuten St. Jakobista, Pettneusta ja Flirschistä pääsee rinteisiin vaivattomasti. Bussit kulkevat myös myöhään illalla, mutta silloin matkasta joutuu muutaman euron maksamaan ja on hyvä huomata että maksu onnistuu vain käteisellä.

St. Anton kuuluu hiihtokeskusmaailmassa eliittiin ja siksi ei ole ihme, että moni jää paikkaan koukkuun ja tekee hanttihommia pystyäkseen laskemaan kauden huippupaikassa. Pienellä budjetilla tuskin tulee ruokailtua St. Christophin Hospizissa tai Lechin luksuspaikoissa, mutta se sopiikin keskuksen vanhaan henkeen: ennen syötiin ja juotiin nyt kadonneen rautatieaseman baarissa.