Onhan se, kiitos kysymästä. Ja mukavaa oloa edisti mitä parhaiten uuden vuoden tienoilla Oloksella vietetty kolmen päivän miniloma. Mutta mikä reissusta teki niin mukavan? Seuraavassa pieni erittely.
1. Uusi vuosi, uudet kujeet
Suomen Lapissa on hiihtokeskuksia lähes pilvin pimein, mutta jotenkin sitä tuntuu aina päätyvän laskemaan niihin yksiin ja samoihin. Tällä kertaa päätin yhdessä vanhempieni kanssa repäistä ja kokeilla jotain uutta. Kohteeksi valikoitun yllättävän sopuisan neuvottelun päätteeksi siis Muoniossa sijaitseva Olos.
2. Myös pakkasukko oli lomalla
Joulu-tammikuun vaihde Lapissa saattaa olla juuri sitä aikaa, ettei huvita työntää nokkaansa ulos jäätymiskuoleman pelossa. Tällä kertaa sitä ongelmaa ei ollut, vaan enemminkin oli suojauduttava ajoittaisilta ja sankoilta lumisateilta. Niiden välissä ehti jopa ihailla päivän muutamana hassuna ”aurinkoisena” tuntina hulppeita tunturimaisemia.
3. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita
Lunta siis tuntui Oloksella riittävän, mutta rinteitä ei kuitenkaan ollut ennakkotietojen mukaan auki kuin kolme kymmenestä. Reissun päätteeksi jäin tosin pohtimaan, että mistä kummasta se kolmaskin on saatu. Lopulta kahdesta rinteestä laskettavaksi jäi oikeastaan vain yksi, sillä lastenrinne ei juurikaan huokutellut. Mutta se ainokainen rinne olikin sitten mukavaakin mukavampi ja ihastuin sen profiiliin kaikessa viettävyydessään. Tulipa siinä väännettyä puikkakäännös jos toinenkin.
Ja koska rinne ei riitä, laiton välillä jalkaani myös leveämpää suksea ja lähdin katsastamaan paikan offareita. Alhaalta katsottuna rinteiden vasemmalta sivustalta löytyikin mukavaa maastoa temmellettäväksi: aluksi ylhäällä hieman puutonta tunturibaanaa, sitten loivaa metsälaskua ja lopuksi maisemaladun kautta takaisin hissille. Puurajan kohdalla pääsin jopa tekemään muutaman mahtavan puuterikäännöksen ja harjoittelemaan droppeja alemmassa kuvassa näkyviltä pieniltä kivitönnäiltä. Todellisuudessahan pudotus oli ainakin 10 metriä…
Myös vielä keskeneräiset rinteet ja niiden vierustat olisivat tarjonneet helposti saavutettavaa maastoa, mutta avoinna olevan ”päärinteen” alhaalta katsottuna oikealla puolella olevilla alueilla tuuli oli puhaltanut lumen sellaiseksi petolliseksi korpuksi, että oksat pois. Sukset haukkailivat noin joka viides metri ja lähes yhtä usein olin turvallani. Mukavaa siinä alueessa oli se, että pääsin sieltä hengissä pois.
4. Maastohiihtoparatiisi
Joku saattaa ehkä muistaakin, että vanhempani ja eritoten äitini ovat täysin hurahtaneita murtsikkaan. Niinpä Oloksen monipuolinen ja vaihteleva latuverkko oli heille lähes unelmien täyttymys. Vaikka kaikki ladut eivät vielä tässä vaiheessa vuotta olleet kunnostettuja, ei hiihdettävä kolmessa päivässä loppunut heiltä kesken.
Myös minä olen vakaasti päättänyt ryhdistäytyä luisteluhiihdon saralla, joten lähtöpäivän aamun pyhitimme äidin kanssa pikku hiihtolenkille. Lenkin päämäärä kenties saattaa kuullostaa varsin epätavalliselta, sillä lähdimme emme enempää tai vähempää kuin Ruotsiin. Muistutettakoon kuitenkin, että Muonio sijaitsee aivan rajalla, joten selvisimme noin 25 kilometrillä. Oman haasteensa retkelle toi kuitenkin taivaalta tupruttava lumi, joka teki hiihtolenkistä enemminkin hiihtokahlauksen. Paikoin lunta oli jopa 20 senttiä emmekä aina tienneet olimmeko ladulla vai keskellä suota. Erinäisten vaiheiden, voimasanojen, hengenpelastusrusinoiden sekä epätoivon purkausten jälkeen löysimme rajalle ja vielä takaisinkin. Mukava olo tuli kuitenkin kenties vasta lenkin jälkeen – eipä sitä ihan jokainen voi sanoa hiihtäneensä Ruotsiin.
5. Päivä pulkassa – mitäs sitten?
Kun päivän laskut on laskettu ja hiihdot hiihdetty, sitä voisi esimerkiksi piipahtaa kuntosalilla tiristämässä viimeiset voimanpisarat, pulikoida uima-altaassa tai vaikka vain käydä syömässä ja saunassa sekä lopulta rojahtaa sängylle. Lyhyemmällä tai miksei pidemmälläkin lomalla tälläisiin toimintoihin vasta uudistettu Lapland Hotel Olos tarjoaa hyvät puitteet. Uudenkarheus näkyy tietty hieman hinnoissa, mutta mukavuus, huoneiden taso ja muu palvelu ovat kyllä huippuunsa viritetty. Vierailija saa keskittyä rentoutumiseen valitsemallaan tavalla eli esimerkiksi meidän kohdalla laskemiseen ja hiihtämiseen aamusta iltaan. Mikäs sen mukavampaa.
