Kaupunkikeskukset kunniaan

Monet haaveilevat ja myös toteuttavat haaveitaan matkustamalla ulkomaille tai Lapin tuntureille laskemaan isosti isoja rinteitä. Eikä siinä ole mitään moittimista, sillä niin minäkin. Välillä on kuitenkin pakko vaihteeksi pitää pienten puolia ja muistuttaa kaikkien Suomen kaupunkikeskusten olemassaolosta. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Hyvää laskettavaa kun löytää usein varsin läheltäkin.

Suomessa on pieniä kaupunkikeskuksia riittämiin, mutta näkyvyydessä ne toden totta jäävät suurimpien jalkoihin. Mielestäni kaupunkikeskukset voisivat ehdottomasti pitää itsestään enemmän meteliä – mitään hävettävää niillä ei ole, päinvastoin. Suurimmat kaupunkikeskukset, kuten Ounasvaara tai Messilä, kun vetävät helposti vertoja myös ns. muille hiihtokeskuksille. Nyt kenties tilanne on nähdäkseni vähän jopa se, että kaupunkikeskuksia piilotellaan. Ne ovat kuin asukkaidensa tarkoin varjeltu salaisuus, johon ei ehkä toivota ulkopuolisia söhertämään. Itse kuitenkin haluaisin joskus, kun sopiva tilaisuus tulee, kiertää kaikki Suomen hiihtokeskukset. Silloin yksikään kaupunkikeskus ei pääse minulta pakoon.

Esimerkiksi Ounasvaaralta on kaupunkikeskukseksi aika hyvät maisemat.

Kaupunkikeskuksesta on siis moneksi. Se voi olla kaupungin ja sen lähiseudun asukkaiden talvinen ”olohuone”, joka tarjoaa samalla sekä kokoontumispaikan että liikuntamahdollisuudet. Usein kaupunkikeskus saattaa tuoda palasen luontoa ja kaistaleen metsää lähes täyteen rakennetulle kaupunkialueelle. Se on monen laskuharrastajan hengenpelastus, kun työ- yms. kiireiden vuoksi ei ehdi joka viikonloppu reissata Lappiin. Moni pirpana saa ensi kosketuksensa alamäkielämään juuri kaupunkikeskuksissa ja vuosien saatossa heistä kasvaa kenties kunnon elämäntapalaskijoita. Ja sitä paitsi kaupunkikeskuksten rinneravintoloista saa varsin erinomaisia makkaraperunoita.