Operaatio Tellu

Kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi päätin minäkin tehdä uuden vuoden lupauksen – opettelen laskemaan telemark-suksilla. Ei siis muuta kuin Ounasvaaralle ja kantapäät irti.

Siirtymä tavallisista alppisuksista telluihin ei kenties ole niin vaikea kuin voisi kuvitella. Esimerkiksi lautailu on huomattavasti haastavampaa. Vähänkään jyrkemmissä kohdissa tulen laudalla alas joko selälläni tai mahallani, kun telluilla voi sen sijaan ottaa käyttöön aina turvallisen auran. Oikeastaan jyrkempien pätkien laskeminen on osoittautunut telluilla jopa helpomaksi kuin tasainen suora sujuttelu.

No, vaikka telluttelu itsestäni tuntui taas vaihteeksi tosi mukavalta ja kenties helpoltakin, ei se siltä varmasti näyttänyt. Huojuntaa ja horjuntaa oli ajoittain milloin mihinkäkin suutaan eikä polvi maassa viistävistä käännöksistä ollut tietoakaan. Juuri jalan vieminen riittävän taakse käännöksessä on suurin ongelmakohtani. Osittain se varmasti johtuu kokemattomuudesta, osittain rohkeudesta. Heti jalan kadotessa näkökentästäni, tuntuu, että sen kontrollointi heikkenee huomattavasti. Ja hallinnan menettäminen jos jokin on mielestäni ahdistavaa.

Vesisade. Lapissa. Helmikuussa. Mitä?!

Ahdistusta, tai kenties pikemminkin epäuskoa aiheutti myös päivän sää. Taivaalta nimittäin vihmoi vettä siihen malliin, etten aina tiennyt, olinko laskettelemassa vai uimassa. Lasketteluun lopulta päädyin, mutta rinteessä en viihtynyt muutamaa tuntia kauempaa. Rajansa kaikella, vaikka telluilla laskeminen olikin hauskaa puuhaa ja koin paljon onnistumisen hetkiä. Operaatio Tellu siis jatkuu ja seuraava vaihe saattaisikin olla ihka omien varusteiden hankinta

Myös te, te arvon lukijat, voitte osallistua operaatiooni esimerkiksi antamalla hyvän harjoitteluvinkin tai paljastamalla paikan, josta saisi hyviä ja huokeita telluvarusteita ( en kaihda käytettyjä näin aluksi ).