Erittäin sallainen tehtävä

Taas vaihteeksi televisioissa pyörii viikonloppuisin James Bond-rumba. Sen kunniaksi minäkin lähdin suorittamaan erittäin sallaista tehtävää keskelle ei mitään eli Sallaan.

Sallainen tehtävä 1: toimintaympäristöön tutustuminen

Bondin tyyliin kuuluu sinkoilla paikasta toiseen ilman sen kummempia suunnitelmia, mutta tosielämässä on kenties hyvä tutustua toimintaympäristöönsä ennen varsinaisen tehtävän suorittamista. Varsinkin, kun vierailin Sallassa aivan ensimmäistä kertaa.

Internetin ihmeellisen maailmaan mukaan keskuksessa on 15 rinnettä, joista kaikki olivat reissuni aikaan auki. En tosin vieläkään ymmärrä, mistä ihmeestä se 15 on saatu, mutta nykyään hiihtokeskuksilla tuntuu olevan paha tapa laskea rinteeksi joka ikinen kahta metriä pidempi siirtymäreittikin. No, mutta sitten taas asiaan. Ensimmäisen päivän pyhitin rinnelaskulle ja aseiksi valitsin ikiomat uudet käytetyt telemark-kamani. Vaikka telluni alkaa jo pikkuhiljaa näyttää myös tellulta, ei offareille ole vielä juurikaan asiaa toikkaroimaan.

Päivän aikana ilmeni kuitenkin, ettei sillä, laskeeko rinteessä vai sen ulkopuolella, ole juurikaan merkitystä. Samaa mössöä riitti kummassakin, kun lämpötila nousi selkeästi plussan puolelle. Aurinkokin pilkahteli välillä pilvien raosta lämmittämään rinteitä ja meitä muutamaa kymmentä laskijaa. Porukan määrällä Salla ei tosiaan ollut pilattu, vaikka hiihtokeskus henkii sellaista sympaattista ja nostalgista vahanajan tunnelmaa, hieman kuin vanhat Bond-leffat. Tosin maisemat ovat ihan aidosti mahtavia eivätkä vain tunnetusti laadukkaita trikkikuvia.

Tiivistetysti keskus on rauhan tyyssija, jossa voi laskea lähes jonottamatta niin paljon kuin jaksaa ja raskaan laskupäivän jälkeen käpertyä peittoon tietäen, että vain taivaan tipahtaminen voisi häiritä unta.

Sallainen tehtävä 2 : paikan räjäyttäminen

Toisen laskupäivän teemana oli aiheuttaa tuhoa niin rinteessä kuin offareillakin. Aamupäivän silppusinkin pehmeitä rinteitä palasiksi Fischerin puikillani ja jätin kanssalaskijoille ikäviä kanttien viiltämiä uria sinne sun tänne. Sää oli masentavan ja mitäänsanomattoman harmaa, mutta en antanut sen haitata menoa ja viiletin rinteitä alas sellaista tahtia, että hissimiehiä alkoi jo varmasti ärsyttämään.

Toimintasankarikin tarvitsee kuitenkin myös lounastauon, jonka vietin miehekkäästi makkaraa paistellen yhdessä Sallan monista mukavista laavuista. Laavuja keskuksessa on enemmän kuin tarpeeksi, mutta yhdessäkään ei ollut makkaratikkuja. No, nopeastihan kaltaiseni toiminnan nainen sellaisen vuoli puun oksasta.

Kun makuhermot oli räjäytetty makkaroilla, oli aika vaihtaa asevarustusta leveämpään sukseen ja siirtyä rinteiden ulkopuolelle etsimään uusia haasteita. Niitä tosiaan löytyi riittämiin, sillä lumi oli paikoin todellista tahmaa. Yläkroppa meni omia menojaan, mutta sukset laahasivat perässä ja tökkivät minkä kerkisivät. Laskuasento oli siis kaikkea muuta kuin tasapainoinen ja lasku ylipäätään olisi varamsti ollut kamalaa katseltavaa, mutta löysin kuitenkin monia hyviä laskulinjoja. Parhailla linjoilla nautiskellessani ajauduin välillä aika kauaskin rinteistä ja muutamaan otteeseen en todellakaan tiennyt, mihin olin päätynyt. Mutta sellaista erittäin sallaisten tehtävien suorittaminen on: kaikkeen pitää varautua, kaikesta pitää selviytyä.

Toisen laskupäivän jälkeen ei rinteistä tai offareilta varmaan löytynyt juuri kohtaa, jota en olisi suksillani käynyt räjäyttämässä.

Sallainen tehtävä 3 : jälkien siivoaminen

Kolmantena ja valitettavasti viimeisenä laskupäivänä aikaa oli niukalti ainoastaan jälkien siistimiseen. Kun edellisenä päivänä olin varmasti ollut oikea rinteiden kauhu, nyt otin aamupäivän rennosti tellua harjoitellen. Se kannatti, sillä tellu tuntui todella hyvältä: kyykky oli entistä matalampi, asento tukevampi eivätkä käännöksetkään olleet enää vain lanailua. Uskaltauduin jopa mustaksi merkittyyn kisarinteeseen, mutta siellä tekniikka taas otti jonkun verran takapakkia. Joka tapauksessa luottamus omaan tekemiseen vahvistui – eiköhän minusta vielä tellulaskija tule. Suorastaan harmitti, kun jo puolen päivän maissa piti startata kohti kotia, mutta kyllä reissusta jäi kuitenkin päällimmäseksi mainio fiilis. Erittäin sallainen tehtävä onnistuneesti suoritettu.