Kevät on jo pitkällä ja kesä häämöttää nurkan takana, joten eikäköhän ole aika laatia tilinpäätös kuluneelta laskukaudelta 2014-2015.
Voitot
Huippulaskijoiden bongaus: kausi starttasi hyvin liikkeelle päiväreissulla Levin maailmancup-huumaan. Vaikka opiskelijasaiturina tyydyin tiirailemaan kisoja parkkipaikalta, voin kuitenkin olla tyytyväinen siihen, että sain kauden käyntiin jo marraskuun puolivälissä ja näin huippulaskijat tositoimissa.
Uusi arvonimi: kauden ehdottomia kohokohtia oli alppihiihdon ohjaajakurssi joulukuussa Vuokatin rinteillä ja nyt voinkin ylpeästi esitellä itseni hiihdonohjaajaksi paremmissakin piireissä. Sen lisäksi, että opin perehdyttämään muut laskettelun saloihin, kehityin itse laskijana enemmän kuin vuosikausiin. Vihdoin opin jopa auraamaan oikein.
Uusia tuttavuuksia: kuluneella kaudella keräsin myös kaksi uutta hiihtokeskusta kokoelmiini, nimittäin Oloksen ja Sallan. Niitä molempia yhdistää hieman syrjäinen sijainti, rauhallinen meininki ja tietyllä tavalla nostalginen tunnelma. Kuomuilla ja lämmitetyillä penkeillä varustetut tuolihissit eivät vielä ole Olokselle tai Sallaan rantautuneet ja hyvä niin. Molemmat ovat todellakin keskuksia, joissa voi keskittyä itse asiaan eli laskemiseen, eikä tämän vuotinen vierailunu jäänyt kummankaan kohdalla varmastikaan viimeiseksi. Lisäksi Oloksen reissusta taseeseen lisättäköön erikseen unohtumaton hiihtoreissu Ruotsiin.
Tuotetestailua: edelliseen kauteen verrattuna tappiosta voitoksi siirtyvät puristavat monot, sillä kappas kummaa monot eivät enää purista. Siitä kiitos FootBalancen Ski Sport QuickFit – pohjallisille, jotka sain testattavaksi blogiyhteistyön kautta.
Vetreät lihakset: hikisin ja toimintarikkain sekä varmasti myös yksi kauden parhaista laskureissuista koitti helmikuussa, kun matkasin opiskelukaverini Niklaksen kanssa Leville vajaaksi viikoksi laskemaan ja kokeilemaan hot joogaa. Yhteistyökumppanina toimi kuluneella kaudella Leville perustettu joogastudio KuruYoga. En kuitenkaan jauha kokemuksista uutta kolmen blogitekstin kokonaisuutta ( voisin sen kylläkin tehdä ), vaan tiivistän kummatkin, sekä hot joogan että Levin, kolmeen pointtin Stubbin tapaan: 1. hauskaa, 2. hyödyllistä ja 3. epäonnistunut makkaranpaisto.
Hitaasti, mutta varmasti: niin edistyy operaatio Tellu eli tavoitteeni tulla vielä joku päivä tyylikkääksi kyykkääjäksi. Toistaiseksi telemark-asentoni on vielä suhteellisen korkeahko, mutta loppukaudesta alkoi jo näkyä ja tuntua kehittymisen merkkejä. Sitä paitsi nyt minulla on omat uudet vanhat tellukamat, joten kyllä ensi kaudella lähtee – nimittäin kantapäät irti.
Vapaat laskut: kuluneella kaudella vietin entistä enemmän aikaa rinteiden ulkopuolella offareilla poukkoillen ja hyviä laskuja kertyikin useita kappaleita. Erityisesti mieleen jäivät yksi puuterin pöllytyspäivä Ounasvaaralla ja aurinkoinen offaripäivä Levillä. Eikä tietenkään saa unohtaa Free´kendiä eli vapaalaskijoiden viikonloppua Pyhällä, jossa opin jälleen huimasti uutta vapaalaskusta, tapasin uusia tuttavuuksia, ajoin itseni äärirajoille, nöyryytin itseäni kisoissa ja sain hienoja laskuja.
Laskupäivät: edellisen kauden kokonaislaskupäiväkertymä – oi, mikä sana, kirjoitan sen uudestaan – kokonaislaskupäiväkertymä oli niin säälittävä, että melkein hävetti. Sen sijaan kuluneen kauden kokonaislaskupäiväkertymä ( heh, taas ) näyttää huomattavasti paremmalta, sillä jalkani muhivat monoissa yhteensä 61 päivää ja se on noin kolmikertainen määrä siihen parjattuun edelliskauteen verrattuna. Ensi kaudella yritän laittaa vieläkin paremmaksi.
Tappiot
Paleltuneet varpaat: joka vuosi sama juttu. En koskaan malta lähteä ajoissa lämmittelemään.
Pandarusketus: aurinkosia laskupäiviä oli yllättävän vähän enkä tänäkään vuonna saanut himoitsemaani pandarusketusta eli siis kasvoihin rusketusrajoja laskettelulasien myötäillen. Auringon sijaan naamaani koettelivat lähinnä tuuli ja taivaalta satava aines, joka oli milloin missäkin muodossa. Toisin sanoen, säät eivät kuluneella kaudella erityisesti suosineet.
Kuten huomaatte, voittoa kertyi kuluneelta kaudelta huomattavasti tappiota enemmän ja tilinpäätös jäi reilusti plussalle. On siis aika siirtyä tyytyväisenä kesälomalle odottelemaan ensi talven lumia. Liialliseen laiskotteluun en kuitenkaan aio sortua, sillä kesällä on edessä täyspitkä marathon ja tulevan kauden suurta laskureissua SUUREEN Amerikkaan olisi myös hyvä suunnitella. Näistä ja kenties muistakin aiheista voi ilmestyä tännekin jotain pientä tarinaa.
Hyvää kevään jatkoa ja kesää kaikille!!
Ps. kokonaislaskupäiväkertymä