Ei hassumpi juhannus
En tiedä uskooko kukaan minua, mutta juhannukseksi voi matkustaa muuallekin kuin mökille – kuten esimerkiksi tunturiin. Vietinkin tänä vuonna äitini kanssa mahtavan tunturijuhannuksen Pyhän yöttömässä yössä nauttien huikeista maisemista, liikunnasta ja hyvästä ruuasta. Sanallisesti on vaikea, ellei suorastaan mahdoton kuvailla Pyhän tunturiluontoa, joten annankin tällä kertaa kuvien kertoa juhannusviikonlopun kokemuksista. Joka tapauksessa juhannus ei ollut yhtään hassumpi ( lue: juhannus oli supermahtava ja ensi vuonna sama reissu uudestaan ).
Lippu nousi juhlallisesti salkoon Pyhän huipulla Suvivirren säestämänä.
Ei juhannusta ilman mansikoita ja kuoharia.
Kultakeron vanha tuolihissi pyöri juhannuksena yötä myöten. Natina oli pahaenteinen, mutta upeat maisemat haihduttivat pelon putoamisesta.
Keskiyön aurinko porottaa…
… joten on aika hieman hankkia rusketusta.
Risteistä löytyi vielä vähän luntakin. Sukset olivat valitettavasti jääneet kuitenkin kotiin.
Tuolta jostain sitä on tullut talvella laskettua. Paikkana siis Tajukankaan ”p*rse”.
Myös kuvan Aittakurustakin on tultu alas.
Karhunjuomalampi.
Karhunsyömäeväät.
Uhriharju.
Kaunis ja mahtava Pyhänkasteenputous…
… ja lähettyviltä löytynyt hieman pienempi, mutta sitäkin söpömpi putous.
Isokurun maisemia. Mistäköhän tuolta olisi mukava laskea?
Talviturkki heitettiin tuntureiden varjossa. Valehtelisin, jos väittäsin veden olleen miellyttävän virkistävää yms. Pirun kylmää se oli.
Lenkkeilyä polviin asti upottavassa suossa.
Porotkin saapuivat iloksemme nauttimaan kauniista säästä hotellin pihamaalle.
