Husö 2017
kesähommat

Kesälomailu vaihtui polvihaavan paranteluun

Julkaistu: 27.6.2017

Oon harrastellut ratsastamista kymmenvuotiaasta, välillä intensiivisemmin, välillä harvemmin. Hevosten kanssa puuhailu on aina ollut mieluista, mutta onneksi noi lautalajit viehättää vielä pikkusen enemmän, ne kun on ratsastukseen verrattuna halvempia ja vähemmän omistautumista vaativia. Ja turvallisia! Tilastojen valossa ratsastus on vaarallinen laji. Ja onhan se arvaamatonta, kun yllättävissä tilanteissa tilannearvion tekee myös se ratsukon toinen osapuoli, toisin kuin vaikkapa lumilautailussa ei se lauta päätä tehdä äkkikäännöstä vasemmalle, jos olet kääntämässä oikealle.

laukkaavat hevoset

 

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Kuluneen vuoden aikana löysin kuitenkin kivan ratsastustallin tarpeeksi läheltä kotoa, ja oon alkanut siellä silloin tällöin taas käydä. Päätinkin laskeutua kesälomalle niin, että viimesellä työviikolla ennen juhannusta varasin itselleni neljän illan estekurssin. Sain kurssille hevosen, jolla olin kerran aiemmin ratsastanut, ja josta tykkäsin tosi paljon.

Kurssin toisena iltana Lauri oli Foo Fightersin keikalla, joten ratkaisin lapsenhoidon ottamalla pikkutyypin ja sille hoitajan mukaan. Tallilla on hyvät puitteet katsella tunteja ja onpa siinä keinukin pihassa, niin taapero lähti mielellään mukaan ”hepalla rattastaan”.

Husössä

Kesäidylli. Kuva Janina

Lopputunnista hypättiin kahdeksikon tyyppistä rataa, missä kaarteen jälkeen tuli aina kaksi estettä. Ensimmäisten esteiden jälkeen ratsastin kaarteen huonosti, ja hevonen tuli vinosti seuraavalle esteelle. Koska este oli tosi pieni, kehotin sitä kuitenkin hyppäämään. Hevonen epäröi, mutta totteli sitten ja hyppäsi valtavan loikan, johon en varautunut.

Sitten menikin kaikki pieleen. Toisaalta, asiat voi aina mennä vieläkin huonommin, mutta tässäkin tapauksessa kaikki olisi voinut mennä ihan hyvin. Olisin voinut pysyä satulassa tai olisin voinut tippua, kuten olen elämässäni useamman kerran tehnyt ilman, että mitään on käynyt. Mutta ei, irtosin satulasta mutta tipuin satulan taakse hevosen lautasille. Hevosesta se tuntui varmaan samalta, luin petoeläin olisi iskeytynyt kimppuun, jolloin luontainen reaktio on holtiton pako, enkä eläintä siitä todellakaan syytä. Minulla oli ohjat vielä kädessä, mutta en olisi halunnut kääntää, koska se horjuttaa tasapainoa, mutta toisaalta muutaman laukkaskeleen päässä oli jo seuraava este. No, jälkimmäinen este koitui kohtaloksi ja pääsin tutustumaan kentän maapohjaan. Tämäkään ei vielä olisi haitannut perus mustelmia ja venähdyksiä enempää, ellei hevosen kavio olisi (ilmeisesti) ilmalennon aikana osunut mua polveen.

Keräilin itseni maasta ja totesin, että pääosin hengissä, mutta osumaa tuli. Koska lapsena opetettiin, että hevosen selkään kuuluu aina kiivetä uudestaan, hain hevosen ja nousin takaisin ja hyppäsin radan uudestaan. Polvi oli kipeä, mutta kesti jalustimilla seisomisen. Sitten muut alkoivat huolehtia, että polvi näyttää aika pahalta. En oikein tiennyt, kuinka vakavasta asiasta oli kyse, mutta arvelin, että lääkärikäynti voisi olla paikallaan. Jätin hevosen (jolle ei ollut käynyt mitään) muiden hoidettavaksi ja lähdettiin koko katraalla päivystykseen.

Päivystyksessä jalka puhdistettiin ja tikattiin neljällä tikillä, mutta sain jo siinä vaiheessa varoittelut, että haava on repaleinen ja hankalassa kohdassa. Parin päivän parantelun jälkeen, tietysti illalla kun terveysasemat olivat sulkeneet ovensa juhannukseksi, nousi kuume. Sehän ei ole hyvä merkki, joten ei kun päivystykseen. Siellä osa ompeleista avattiin ja haavaa alettiin hoitaa pohjalta käsin, eli pidetään haavaa auki laittamalla sisään antibakteerista nauhaa. Muu osa haavasta onkin nyt viikko tapahtuman jälkeen jo siististi kiinni, mutta tällainen onkalohaava nivelessä on vähän hankalampi laji.

Husö 2017

Kuva Janina

Juhannus rytmittyi joka päiväisten päivystysvierailujen myötä, kun tulehdusarvoja tarkkailtiin ja haavaa hoidettiin ammattilaisten ottein. Lomasuunnitelmat peruttiin tältä erää, mutta onneksi niitä voi tehdä uusia. Vielä en tiedä, kuinka pitkä projekti tästä parantelusta tulee. Riippuu, kauanko haava paranee ja sen jälkeen on vielä mahdollista, että huomataan polvesta menneen samalla rikki nivelsiteitä tms, sillä ainoastaan röntgenkuva on vasta otettu. Hyvässä lykyssä kyse on kuitenkin vain haavasta, sekin paranee vauhdilla ja sitten on vielä kesää jäljellä.

Ainahan nämä harmittaa, kun jotain sattuu ja joutuu parantelemaan, mutta tuskin se ”rapatessa roiskuu” -sanonta on täysin tyhjästä. Tällä kertaa tällasta ja ens kerralla jos pysyisi kyydissä.

 

Avainsanat:

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *