Tokihan sitä tuli tänäkin vuonna käytyä skiexpoilla tai siis Go Expo Wintereillä (miten ei taivu ihan yhtä luontevasti). Sunnuntaiaamuna liikkeellä ei ollut vapaaehtoisesti yhtä ainoaa tuttua, myyjäpuolella huikeat kaksi tunnistettavaa naamaa. En ehkä aiempina vuosina itsekään juuri nimenomaan sunnuntaiaamuna siellä pyörinyt, joten aika etukäteen arvattavissa oli, ettei aika kulu tällä kertaa morjensteluun.

2-vuotiaalle taaperolle nämä olivatkin jo kolmannet messut. Ekat messut tyyppi tosin nukkui läpi, mutta viime vuonna jo sinkoili hasardisti väkijoukossa. Nyt liimattiin sisäänmennessä suosiolla messukeskuksen antama yhteystietotarra selkää. Väkeä oli kuitenkin sen verran vähän, ettei sitä onneksi tarvittu käytännössä.

Eihän siellä messuilla mitään välttämätöntä ollut, mutta pikkutyyppi pääsi rigletparkkiin kokeilemaan ”lautailua”. Käytiin kahteen otteeseen ja ihan tykkäsi hommasta. Nyt on mietinnässä, pitäisikö se oma lauta kuitenkin jo ostaa ensi talvelle, niin voisi aina vähän silläkin laskea kun Talmassa muutenkin käy.

Lisäksi taaperon mielestä parhaat ständit oli Skyr, josta sai skyrin maistiaisia sekä Haaga-Helian, mistä sai itsestä polaroid-kuvan mukaan (kotiinpäästyä päiväunetkin meni se valokuva kädessä, oli niin hieno). Ei siis mitään tekemistä laskemisen kanssa.

Oma messupyöriminen keskittyi Forumin interin ständille. Jussi kovasti markkinoi uusia step in -siteitä, mutta oma traumahistoria niistä vehkeistä 2000-luvun alusta ei kannusta kokeilemaan. Talmassa ei paljoa tuu siteitä avattua kuin poislähtiessä, joten senkin puolesta aika sama. Uusi kypärä tuli ostettua, se ehtikin jo pari vuotta hankintalistalla roikkua.

Niin ja Elämysmatkojen ständi kierrettiin – kaukaa, ettei tule turhia mielihaluja. Talven laskusuunnitelmat on taas kerran Suomi-painotteisia, joulukuussa lyhyt visiitti Rukalle ja keväällä varmaankin Leville, sen lisäksi Talmaa ja muita etelän keskuksia.