Joulu tulla jolokuttaa. Ja tunturin valloituksemme vielä sitäkin nopeammin! Lauantaina olisi lähtö. Meidän viimeisimmästä talvisesta Lapin reissusta onkin vierähtänyt jo aika tarkalleen 3 vuotta. Huh! Tällöin hengailimme joulun Levillä. Nyt valloitettavana on Luosto! Ja Pyhä siinä vieressä. Kummassakaan emme ole käyneet kuin syksyllä, joten siistiä päästä korkkaamaan pari ihan uutta paikkaa samalla kertaa, ja ski.fi -korttikin pääsee heti tositoimiin. 😉 Laskukauden avaus siis lähestyy meilläkin kovaa vauhtia!

Joulu Lapissa on unelmana joka vuosi. Siellä on lunta, siellä on pakkasta (toivottavasti tänäkin vuonna) ja pimeyskin luo vaan tunnelmaa! Harmi vaan, että sesonkiaikana on sen verran kallista, ettei tätä unelmaa aina ole mahdollista toteuttaa. Nyt reissun mahdollistaa iso lössi Venlan perhettä ja sukulaisia, jotka majoittuvat jouluksi saman katon alle Luostolle. Isoon mökkiin mahtuu, eikä yksittäiselle henkilölle jää tällöin kovin suurta summaa viikon reissusta maksettavaksi. Vähän niinkun sukulaisten siivellä siis!

Välineetkin tuli eilen huollosta, joten nyt on sukset kunnossa! Näillä sitä sitten mennään:

Meidän bleidi-perhe vasemmalta: pikku-velit, jotka ovat jo bleidi-mittakaavallakin lyhyet ja tiimalasiset. Nämä yksilöt on löydetty kirpputorilta hintaan 15 euroa. Kunto ihan ok, mutta näillä laskeminen jäi viime talvena vähemmälle; ovat nimittäin aika haastavat varsinkin vähän jyrkemmissä rinteissä, sillä kanttia ei paljon ole. Mainiot temppusukset kuitenkin! Keskellä sitten perheet äitit: Ollin vanhat bleidit yli kymmenen vuoden takaa. Uutena ostetut (isin ostamat) Fischerit olivat siihen aikaan suosiossa, ja noita samoja suksia näkee yllättävän usein edelleenkin. Venlan suosikit; ei liikaa tiimalasia, eikä taka-tippiä. Loitavat metsässä! Ja vielä viimeisimpänä oikealla: bleidiperheemme kasvoi viime talvena iso-isillä, jotka saimme käytettynä (ts. lähes käyttämättöminä) pilkkahintaan 30e. Sukset ovat 99 senttiä pitkät, eli pisimmät virallisesti bleideiksi kutsuttavat sukset. Olli on tykännyt laskea näillä, sillä kanttia löytyy vähän enemmän jyrkempiinkin rinteisiin.

Sitten monot:

Näistä nyt ei ole muuta sanottavaa kuin että Venlan Headit (oikealla) ostettiin Levin Inter-Sportista juurikin silloin 3 vuotta sitten. Monot ovat vanhat hyväkuntoiset vuokramonot, ja kustansivat meille 20 euroa. Ei paha! Ollin monot taas on vanhat ja painavat ja kalliit.

Sittenpä vielä kypärät (maksaneet 40 ja 60 e alennuksesta) ja lasit (mistä lie), ja se meidän ainut hifistelyväline: GoPro Hero 3! Puolitoista vuotta tätä himoittiin, mutta ei ollut varaa hankkia. Mutta nyt vihdoin hinnan tiputtua alle 300 euroon löytyikin veronpalautuksille yllättäen käyttöä 😀 Tulevalta reissultakin luvassa siis videomateriaalia!

Pakkaaminen alkaa . . . NYT! Joten lisää kuulumisia tulee sitten Luostolta (toivon mukaan). Jos ootte kokeneita (tai vähemmän kokeneita) Luostolla ja Pyhällä kävijöitä, niin vinkkejä rinne-elämään liittyen otetaan vastaan: parhaat mäet? Luoston mustien vaativuus? Mielipiteet? Muut aktiviteetit?

Kiitos ja kumarrus, ja kohta sitä mennään!

-O&V

Laskettelu ei tosiaan ole ihan mitään maailman halvinta puuhaa, vaikka välineet olisikin saanut kerättyä vähän edullisemmalla kokoon. Päivälippu rinteeseen maksaa keskimäärin 25-36 ekettiä per henkilö, riippuen keskuksen koosta, sijainnista ja palveluista. Kausikorttien hinnat pyörivät 500 euron molemmin puolin. Ei siis ihme, että vakituisempaa lasketteluakin pidetään usein pääasiassa hieman varakkaamman porukan harrastuksena. Mitenkäs meillä, kahdella pienituloisella, sitten on varaa käydä suunnilleen joka toinen viikonloppu rinteessä?

Kyse on yleensä toki suunnittelusta ja säästämisestä; siitä mihin ne (vähät) rahansa haluaa laittaa. Suurin viime kausien rinnepäiviemme mahdollistaja on kuitenkin ollut Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry:n Ski.fi -kortti! Kortti, jolla kaksi laskee yhden hinnalla! Onko parempaa kuultu? Ei ainakaan meidän pikkuperheessä. Ja joka talvi yllätymme yhä uudestaan siitä, miten harva tästä kortista tietää.

Ski.fi -kortin idea on siis se, että kortilla saa ostettua (lähes)jokaisessa laskettelukeskuksessa 2 päivälippua 1:n hinnalla kerran kaudessa. Kortti maksaa normaalisti 38 euroa, siis vain vähän enemmän kuin yksi päivälippu rinteessä. Korttiin on mahdollista saada mukaan myös rinnevakuutus, ja tällöin kortti maksaa 48 euroa.

Pähkinän kuoressa: Meitä on 2. Tavallisesti olemme hankkineet talouteemme yhden kortin. Käymme keskimäärin 7:ssä keskuksessa talven aikana, toisissa vain kerran, toisissa useammin. Joka tapauksessa, saamme näin seitsemän kertaa toisen päivälipun ilmaiseksi! Jos yksi lippu maksaa keskimäärin 32 euroa,  olemme säästäneet talven aikana rinnelipuissa 7x32e miinus Ski.fi -kortin hinta 38e. Eli yhteensä 186 euroa. Mikä on ainakin opiskelijalle aika paljon.

Kausi on vasta alussa, joten nyt kiireellä kaikki rahoistaan tarkat tilaamaan kortti nyt! Sen voi ostaa myös suurimmista hiihtokeskuksista lipunmyynnistä. Jos seurueeseenne kuuluu vähintään se kaksi laskijaa,  käytännössä jo ensimmäisellä laskukerralla saa kortista rahat takaisin, kun toisen lipun saa ilmaiseksi. Tällöin jokainen seuraava uudessa keskuksessa käynti on vain plussaa siihen päälle. Mitä useammassa paikassa käy, sitä enemmän kortilla säästää! Melkein kuin tienaisi rahaa. 😉 Ja vaikka viihtyisit mäessä parhaiten yksin, ei joku samaan aikaan lippujonoon sattunut tuiki tuntematonkaan varmaan pistäisi pahitteeksi saada päivälippunsa puoleen hintaan. Rohkeasti vaan kysymään!

Kortin toinen puoli, jossa näkyvät numerot (1-100) tarkoittaen eri hiihtokeskuksia, jotka kuuluvat alennuksen piiriin (72 kpl). Kun käyt jossain keskuksessa, lipunmyyjä merkitsee keskuksen käydyksi siltä kaudelta.

Me itse ollaan käytetty korttia hyväksi jo kaudesta 2010, kun siitä silloin ensimmäisen kerran kuulimme. Tänä vuonna päätimme hankkia talouteen kaksi rinnevakuutuksen sisältävää korttia, kun kauden alussa vakuutuksen sai samaan hintaan korttiin mukaan. Vakuutuksetkin on siis kunnossa! Kahdella Ski.fi -kortilla luonnollisesti laskee kahdesti kaudessa samassa keskuksessa puoli-ilmaiseksi. Vinkkinä vielä, että jos teillä on tuttuja toisilla paikkakunnilla, niin kauden lopussa voi vaikka vaihtaa kortit päikseen, jolloin kortin käyttöä voi jatkaa kuin uutena, jos ette ole käyneet samoissa keskuksissa. Tai toisaalta kortti on henkilökohtainen, joten emme ota mitään vastuuta tästä vinkistä. 😛

Ekoja laskuja vielä odotellen…

– O&V

P.S. Lopuksi vielä toteamme, kun tällaisen mainospuheen saimme aikaiseksi, ettemme saa tästä kirjoituksesta mitään sponsorointia mistään suunnasta, vaan vilpittömästi liputamme kyseisen kortin puolesta!  🙂

P.P.S. Vielä yksi vinkki; jos täällä on innokkaita Kolilla laskijoita, niin vielä 15.12. asti saa kausikortin puoleen hintaan (225/175 euroa aikuinen/lapsi) S-etukortilla!

Koska tämä talvikausi ei nyt oikein ole meidän osalta päässyt vielä kunnolla käyntiin, päätimme availla arkistojamme ja muistella hieman menneitä! Viime talvena palloiltiin lähinnä täällä idässä päin, mutta eipä tuo tainnut menoa haitata. Kaikenlaistahan sitä tuli tehtyä! Olli viihtyy yleensä kameran (Nokian 808:n) takana, joten linssiludena hihhuloi pääasiassa Venla (enemmän ja vähemmän edustavana).

Tässäpä muutamia otoksia sieltä sun täältä:

Lähi-keskuksessa (Mustavaara) fiilistelyä viime kauden ekojen laskujen merkeissä. Mustavaaralta löytyy meille muutama rinne, boxeja ja ennen kaikkea metsää. Mehän laskemme siis bleideillä (snow blades), jotka ovat pituutensa ansiosta mainiot kuomat etenkin metsäreitellä, emmekä ole edes testanneet pitkiä suksia aikoihin. Ehkä tänä talvena taivumme siihenkin!?

Kaverit kyllä tulevat metsäänkin perässä melkein millä vehkeellä vaan. Tässä yksi lopputulos:

Useiten meidät löytää kuitenkin Kolilta (vuoden hiihtokeskus 2013, 60km Joensuusta). Ehkäpä siksi, että siellä on mökki! Kolilla nimittäin tekemistä riittää rinteen ulkopuolellakin vaikka muille jakaa, sekä kesällä että talvella. Ja mikä parasta, pääsee luonnon rauhaan täältä Joensuun mopoilijoiden ja amis- jumppuilijoitten keskeltä!

Kavereiden kanssa Kolin rinteillä tammikuussa -13.

Lumikenkäilykin on kivaa! Kunto kohoaa ja pääsee minne vain ikinä haluaa. Tosin yleensä me rämmitään varsinaisten rämpimis-gurujen (Venlan sukulais-pojjat) perässä tietämättä yhtään minne ollaan menossa. Tarkoituksena meillä ei pelkästään ole kävely, vaan reissut kruunaa mäenlasku ja hyppiminen! Siitä varmaan esimerkkiä tulee tännekkin tässä tulevan talven mittaan. Alla oleva kuva on Kolin Verkkovaaralta.

Lumikengillä päästään myös sellaisiin paikkoihin laskemaan lipeillä (toiset tuntee minareina tai minisuksina), mistä muuten voisi vain haaveilla. Vaikka lipit nyt vaan on lipit, niin on ne kuitenkin aivan ylivoimaiset kantaa aina mukana. Ja onhan ne nyt aika legendaariset! Tässä yhdeltä reissulta pari kuvaa.

Ja makkarat tietysti aina mukana!

                    *

                    *

Mitään himohiihtäjiä me ei olla, mutta kyllä sitä muutamia kertoja tuli viime talvenakin ladulla pyörähdettyä. Kolin suunnalla tähänkin touhuun yleensä motivoituu paremmin. Tavoitteena olisi tänä talvena käydä hiihtämässäkin vähän tiheämmin, mutta saa nähdä. Jostain syystä sitä keksii aina jotain muutakin mukavaa…

Lue lisää »

Näin joulukuun alkamisen kunniaksi talvi saapui tänne Itä-Suomeenkin, joten nyt on parempi kuin hyvä hetki pistää uuden uutukainen blogimme tulille!

Tässä näette Joensuun joen eli Pielisjoen suun, jos sen näinkin selkeästi osaa ilmaista. Eilisen lumipyryn jälkeen pakkasta oli tänään tosiaan rapsakat -12 astetta ja jokikin näytti jäätymisen merkkejä. Talven tuntua siis ilmassa, ah! Käsittämätöntä vain on se, että säätiedotus näyttää huomiselle plussa-keliä… Mutta ei vaivuta vielä epätoivoon, sormet ristiin ja fiilistellään hetki!

Olemme siis opiskelijoita Joensuusta. Ikävuosia takana 23 ja 26, avioparivuosia 1,5(!). Rahat on tiukilla, mutta aina sitä löytyy sen verran, että rinteeseen pääsee, ainakin tuonne ilmaiseen. Me ollaan vannoutuneita bleideillä laskijoita, hieman siis massasta ehkä poiketen. Venla on laskenut vasta 5 vuotta näillä huikeilla minisuksilla, kun Ollilla taas samaisia vuosia takana on jo yli 10. Me ei välineillä hifistellä, vaan mennään niillä mitä on saatu kasaan kerättyä! Laskemisen lisäksi kaikki lumikenkäilystä pulkkamäkeen ja umpihanki-rämpimiseen on talvella jees! Motto on: jos ei rinteeseen pääse, se löytyy takapihalta! Tällaisia lumimassoja siis odotellen…

Kuva Kolin Verkkovaaralta viime helmikuussa (3.2.3013)

Meillä on jo pitkään ollut toteuttamattomiensuunnitelmien -kansiossa ajatus yhteisestä blogista, jossa voimme jakaa meidän huikeen hauskaa elämää koko maailman kanssa! No, nyt se on aloitettu lumi- ja lasku-fiilistelyjen merkeissä täällä Lumipallossa! Jes! Samalla annetaan vinkkejä siihen, kuinka talvesta voi selvitä myös hiukka pienemmällä budjetilla. Ja varmasti mukaan mahtuu paaaljon muutakin.

Talvea on odotettu viime kevään jälkeen sormet syyhyten, ja nyt alkaa pikku hiljaa näyttää lupaavalta. Meidän rakkaat pikku bleiditkin kolkuttaa jo varaston ovea toiveena päästä terotuttamaan hampaat ja hiomaan posket!

Ja mitä otsikkoon tulee, me ollaan ekana mäessä!! Tähän tyyliin…?

Random-mäkikuva

Hauskaa siis luvassa!!

– Olli ja Venla