Kesä-Koli vol.1

Meinas mennä kesäkin vähän penkkiurheiluksi! No, nyt on jalkapallon mm-kisat ohi (buu saksa ;)) ja Ilosaarirockistakin selvittiin kunnialla, joten kerkii taas vähän bloggaamaan! Ihan loistava rokki-viikonloppu takana höystettynä aurinkoisilla keleillä, eikä tarvinnut edes mitään maksaa, kun vapaaehtoishommilla sai rannekkeen palkaksi. Jos ei muuten raaski festareille lähteä, niin tätä ratkaisua suosittelemme lämpimästi!

Tässä kun nyt Kolilla päin kesälomaa ollaan vietetty, niin voisihan sitä samalla vähän tietty paljastaa muillekkin kesäisen Kolin parhaita puolia ja mahdollisuuksia meidän kokemuksiemme perusteella. Voisimme kuitenkin sanoa tuntevamme Kolin lähes paremmin kuin omat taskumme, vaikka joka kesä täältä tuntuu aina jotain uuttaa löytyvänkin. Viime talven aikana muutama muukin Lumipallon bloggaaja vieraili Kolilla, joten saatiin lukea paljon Kolin talvesta ja rinteistä. Koli on kuitenkin myös kesällä ihan mahtava paikka ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Siksipä päätimme aloittaa listaamalla muutaman meidän mielestä käymisen ja kokemisen arvoisen paikan ja aktiviteetin, jotka kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon Kolilla kesäkaudella palloillessaan.

1. Herajärven kierros

Vaeltajat nyt äkkiä nokka kohti Kolia ja Herajärven kierrosta! Vaativalla maastolla ja upeilla vaara- ja järvimaisemilla kruunattu vaellusreitti on ehdottomasti meidän suosikki. Näitä polkuja Venla on tallannut pikkukakarasta asti, eikä silti ole kyllästynyt. Valittavana on ”kevyempi” n.40km taikka raskaampi 60km muutama vuosi sitten tehdyllä Eteläpään kierroksen lisäyksellä. 40km on mahdollista kiertää yhden yön taktiikalla, pidempään lenkkiin kannattaa varata vähintään 2 yötä. Jos haluaa nautiskella maisemista ilman kiireen tuntua, niin melkeempä suosittelemme lisäämään molempiin vaihtoehtoihin yhden yön lisää. Hieman huonompi kuntoiselle etenkin tuo pidempi kierros 2 yössä ja 2,5 päivässä ainakin syysaikaan tuntuu melkoisen raskaalta. Muistan hyvin parin vuoden takaa, kun taapersimme vetisessä kelissä otsalamppujen kanssa iltamyöhällä kohti Eteläpään laavua kun matkassa kestikin muutama tunti kauemmin kuin oletimme. Tuollakaan ei kannata liikaa kilometrimääriä tuijottaa, matka kannattaa mitata tunneissa. 😀

Parin vuoden takaiselta vaellukselta syys-lokakuun vaihteessa.

Kiviniemen tila. Täällä juhlimme häitämme pari vuotta sitten.

Jos telttailu ei innosta, niin yöpymispaikaksi suosittelemme Ryläyksen kotaa (riippuen vähän tietenkin mistä lähtee matkaan), jossa usein kyllä porukkaa riittää, mutta kota on tilava ja sopu sijaa antaa. Yksi muutamasta laavusta sijaitsee Eteläpäässa ja on uusi ja myös iso sellainen, joten sekin on yöpaikkana ihan varteenotettava vaihtoehto. Reitin varrelta voi vuokrata myös tupia, tai Kiviniemen tilalta voi varata halutessaan jopa aitta-majoitusta ja aamupalaa, laavukin löytyy. Pienemmän reitin varrella on yksi vetolautta ja isomman reitin varrella kahluuvaijeri Herajoen yli. Vähällä vedellä joen yli pääsee tosiaan kahlaamalla, mutta jos joessa on paljon vettä, voi ylittäminen olla hieman haastavampaa. Myös Vesivaaralla käynti kannattaa lyhyempääkin reittiä kulkeville, vaikka se pienen lisä-piston tekeekin matkaan. 🙂

Kahlausta luvassa! Onneksi ei uimista.

Sikosalmen vetolautta Kiviniemestä Lakkalaan päin lähdettäessä.

Kovakuntoiset toki kiertävät ainakin lyhyemmän kierroksen vaikka päivällä lenkkeillen, kuten Vaarojen maratoonissa. Mekin ollaan kerran kokeiltu 40km:n kierrosta yhteen putkeen 5 vuotta sitten, matkassa päiväreppujen kanssa kesti noin 15 tuntia, lähdettiin illalla kuuden aikaan ja takaisin oltiin noin klo 9 aamulla. Aateltiin kokeilla tänä kesänä uudestaan ja kattoa kuinka kunto on rapistunut… 😛 Jos aika ei riitä kuin päiväretkeilyyn, niin mukavia pienempiäkin pätkiä reitiltä löytyy. Esimerkiksi Ennallistajan polku on mukava pikku patikkareitti, jos haluaa yhdistää retkeensä esimerkiksi Pirunkirkolla käynnin (ks. seuraava kohta). Jos on kiinnostunut haistelemaan hieman vanhanaikaista tunnelmaa, kannattaa käydä Kiviniemestä käsin Lakkalan perinnetilalla.

Näkymä Jauholanvaaralta Herajärvelle päin syksyllä.

2. Pirunkirkko ja lohkareluolasto

Kolin Pirunkirkko on yleinen nähtävyys ja sijaitsee Kolilta noin 12 km Rantatietä etelään (tai kaakkoon). Tämä luola sopii myös perheen pienimmille; tieltä kävelymatkaa Pirunkirkolle on vain parisataa metriä ja perillekin pääsee nykyään rappusia pitkin. Luola on suhteellisen tilava, joten ahtaanpaikan kammoa tuskin pääsee syntymään. Sen pituus on parikymmentä metriä ja päässä käydään kääntymässä, joten sen pidempää seikkailua ei tässä luolassa saa. Jos ei kuitenkaan ennen moisessa paikassa ole käynyt, on sekin näkemisen arvoinen. Taskulamppu kannattaa varata mukaan, vaikka ilmankin selviää, jos sellaista ei sattunut muistamaan.

Pirunkirkon parkkipaikalta lähtee myös Ennallistajan polku ja siitä pääsee kätevästi Herajärven kierrokselle.

Jännää…

Vähän kokeneemmille retkeilijöille ja kiipeilijöille suosittelemme tien toisella puolella sijaitsevaa pisimmillään yli 100 metrin pituista Repouuron lohkareluolastoa, joka ei varsinaisesti virallinen nähtävyys ole, mutta pientä ekstriimiä kaipaaville oikein suositeltava kokemus. Luolat on löydetty virallisesti vasta muutamia vuosia sitten, ja viimevuosien aikana niissä käynti on yleistynyt, pääasiassa Koli Activin järjestämien opastettujen luolaseikkalujen ansiosta. Jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa luottaa opastettuun retkeen, mutta kyllä luolissa ominkin avuin selviää. Luolille ei varsinaista isompaa polkua mene, mutta jälkiä seuraamalla ne löytää melko helposti, eikä tieltä ole luolille pitkä matka. Varusteiksi kannattaa ottaa ainakin otsalamppu, pitävät kengät, hanskat (esim. kumiset puutarhahanskat on aika jees), kännykkä, pitkähihaiset vaatteet ja järki (ja ehkä kypäräkin) päähän. Myöskään yksin emme suosittele kenenkään sinne menevän. Osa luolista on sen verran syviä ja ahtaita, ettei ahtaanpaikan kammoisten kannata niihin sisälle ahtautua.

Lohkareita.

Eksymisvaaraa ei tosiaan suomalaisissa luolissa ole, mutta ilman opasta ensimmäisiä kertoja käydessään kannattaa muistaa, että sellaiseen paikkaan ei kannata mennä, mistä ei pääse samaa reittiä takaisin. Kaikki onkalot kun eivät välttämättä johda mihinkään, vaikka suurimmasta osasta pääsee toistakin kautta yleensä pois. Mukaan malttia ja varovaisuutta sekä ehkä joku kokeneempi luolakävijä olisi hyvä olla messissä! Kyseinen luolasto on melkoinen sokkelo. Tuntemattomiin luoliin ei lapsia kannata viedä, koska välillä itsellekin saattaa tulla paniikki, jos ei ole varma mistä pääsee pois. Aina on pois kuitenkin päästy! Hieman uskallusta ensikertalaiset tarvitsevat mukaan, muuten parhaat luolareitit ja kammiot saattavat jäädä näkemättä, suuaukot kun ovat melko huomaamattomia ja pieniäkin. Luolaharrastuksesta (ja asianmukaisista varusteista) kannattaa lukea lisää esim. Suomen luolaseuran sivuilta. Vatsa sisään ja seikkailemaan! Varokaa päätänne ja liikkuvia lohkareita. 😀

Muutamia vuosia sitten jossain kiven kolossa, ilman asianmukaisia varusteita 😉

3. Kansallismaisema

Säällä kuin säällä maisemat Kolin huipulta ovat näkemisen arvoiset! Oli vuodenaika mikä tahansa, huipulla on ihan must käydä. Sitäpä ei sen enempää tarttekaan ehkä hypettää. Viimeistään näitä näköaloja katsellessaan muistaa, että kyllä tää Suomikin on aika jees.

Toista hääpäivää viettämässä.

Tässäpä jotain tällä kertaa, myöhemmin lisää! Me lähetään tällä viikolla vähän etelä-suomee kiertämään vaihteeksi. Nauttikaa kesästä ja keleistä!!

– V & O

Ps. Emme ota vastuuta Repouuron luoliin omin päin menevistä retkeilijöistä 😀