Minulla on ollut laadukas maastopyörä ajossa noin 8 vuotta, jolla silloin tällöin olen metsäpoluille eksynyt ja nauttinutkin siitä kovasti. Jotenkin se on vaan jäänyt, vaikka mahdollisuuksia metsäajoon olisi ollut enemmän kuin useasti. Ja varsinkin nyt kun tämä rakas maastopyörä vietiin kotipihasta maaliskuussa, niin pyöräilyt ovat jääneet vähemmälle, jäljellä ainoastaan mummomankelilla pakolliset koulumatkat.
Tuolla kesäkuun alun Vuokatin reissullamme kaveri otti mukaan kaksi sähköavusteista maastopyörää omien avustamattomien pyöriensä lisäksi ja hullaannuin lajista ihan täysin! Kun pääsee ensimmäistä kertaa sellaisen ratsaille, laittaa täyden avustuksen silmään ja painaa kaasua, eli sitä jalkaa polkimella, niin kyllä muuten lähtee! On vaikeaa yrittää kuvailla sitä tunnetta, kun omat voimat ikään kuin triplaantuvat laadukkaan sähköpyörän selässä. Niimpä vain sanon, että hoida itsesi sellaiseen tilanteeseen, että pääset sellaista testaamaan 🙂
Venlakin kokeili sähköilyä.
Ajelin Vuokatissa sähköpyörällä melkein joka päivä tunnin parin lenkin, ja näin oikeasti aika kehnokuntoisena ne menivät sähkön avulla varsin vauhdikkaasti, mutta silti kevyesti. Nimittäin sellaisella pääsee mäen ylös tarvittaessa hikoilematta, tai sitten hien virratessa todella kovaa. Sähköpyöräily etenkin maastossa herättää paljon tuntemuksia sekä puolesta että vastaan, ja suhteellisen uutena harrastuksena siitä tulisikin keskustella enemmän, jotta suuremmilta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin.
Vuokatin rinteet ylös polkiessa tuli kuuma.
Lain mukaan Suomessa rekisteröimätön sähköpyörä saa olla maks 250 watin tehoinen ja avustaa 25 km/h nopeuteen asti, jonka jälkeen nopeus riippuu täysin käytetyn kauramoottorin tehosta. Mitä tuo sitten tarkoittaa, niin esimerkiksi huippumaantiepyöräilijöiden teho on luokkaa 300-400 W tunnin kilpailussa, eli sunnuntaisuharille tuo sähköllä saatava 250 W lisäteho antaa parin tunnin lenkille mukaan huippu-urheilijan voimat ja siltä se tuntuukin kun sitä vain jaksaa ja jaksaa polkea 🙂 Hinnat yleisesti tehdasrakenteisissa sähkömaastopyörissä on 2000-5000 euroa riippuen osista ja hintoihin toki toivoisi pudotusta, mutta kaikkihan on aina suhteellista. Joku säästäisi vuoden parin työmatkojen bensoissa (puhumattakaan muista auton kuluista) tuollaisen itselleen.
Akku ja moottori Boschin käsialaa.
Vuokatin reissun jälkeen kävin kuopiossa muutaman päivän ajamassa samalla vehkeellä kuin Vuokatissa, eli Trekin valmistamalla, 5000 euron ohjehinnalla olevalla 21 kiloisella täysjoustolla. Halusin Puijon mäissä ja metsissä suoritetun ajopäivän päätteeksi testata, miten sähköavusteisuus näkyy jyrkässä ylämäkiajossa. Kaverini, joka harrastaa viikottain runsaasti maastopyöräilyä ja osallistuu Tahkon MTB:ihin yms. suostui kilpakumppaniksi, kun lähdimme kiitämään Antikkalan hissikuilua ylöspäin, minä Trekillä ja hän omalla 14 kiloisella täysjoustollaan. Sähköllä aika oli 2 minuuttia 25 sekuntia ja kauralla 4:45, jonka kuljettaja kaatui maahan puolikuolleena kaikkensa antaneena. Trekin kanssa hyvä että hengästyin edes. Joku päheempi polkija pääsisi ylös samalla pyörällä todennäköisesti lähempänä puoltatoista minuuttia.
Kilpakumppanit mäen päällä.
Trekissä keulaan oli kiinnitetty moottorin ajotietokone, joka näytti runsaasti erilaisia tietoja ajamisesta, kuten nopeuden. Yksi tärkeä mittari oli moottorin sillä hetkellä antama avustus, ja esimerkiksi jyrkässä ylämäessä se oli nopeasti 100 prosentilla, vaikka nopeutta ei olisi ollut vielä edes maksimi 25km/h, eli tehot loppuivat kesken. Silloin ei auttanut muu kuin polkea itse voimakkaammin, siis jos halusi koventaa vauhtia. Kaikkeen 250 wattinen ei siis pysty, mutta aivan suunnaton hyöty siitä oli.
Kiteytettynä sähköavusteisella maastopyörällä myös ylämäkien polkeminen on mukavaa, eikä tarvittaessa ollenkaan raskasta. Jos olet joskus harrastanut metsässä ajoa, niin ymmärrät kuinka ylämäet vievät päivän lenkin energiavarannoista valtavan osan ja niimpä sähkön avulla pystyt pidentämään lenkkiäsi ja lisäämään vauhtia huimasti. Ei pöllömpää siis! Avustuksen tehonkin pystyy napin painalluksella päättämään, eli sen mukaan minkä verran haluaa hikeentyä ja miten pitkälle haluaa päästä. Henkilökohtaisesti nautin avustuksen tuomasta polkemisen keveydestä, mutta sähköpyörällä saa tarvittaessa aivan samalla tavalla kunnon reenin aikaan kuin perus maastopyörällä. Itse vain päätät milloin rääkkäät itseäsi ja milloin et, vauhdista tinkimättä.
Kiitos Iikka Ahoselle sähköpyörien lainasta, kyllä kelpas! Ja lukija jos kiinnostuit sähköpyöräilystä, Kuopiossa pääset ihastelemaan ja testaamaan sähkömankeleita Iikan pyörävarikolla!
Pari linkkiä aiheesta kiinnostuneille:
Koeajoja samalla moottorilla, kuin testaamassani Trekissä.
Ammattiharrasteilijan näkemys sähköpyöräilyyn.
Relaa.comin kirjoitus aiheesta.
Terkuin Olli!