Työni puolesta joudun/pääsen harrastamaan jonkin verran kaukomatkailua ja useimmiten reissukohteena on se eräs sosialistisen markkinatalouden omaksunut yli miljardin asukkaan aasialainen kansakunta. Joulun alusviikolle tarjoutui kuitenkin mahdollisuus tavata myös työnantajani japanilaisia asiakkaita, jotka vielä sattuivat sijaitsemaan Hokkaidon saarella Sapporossa. Alueen karttaa aikani zoomailtua kävi selväksi että työvelvoitteiden lisäksi tulisin ulosmittaamaan hyödyn myös alueen alamäkiurheilutarjonnasta.
Peilikuvaa Pekingin kentällä, sentti lunta ja koneet seisoo…
Pelipaikoille saavuin Pekingin kautta jo viikonloppuna joten mahdollisuus Nipponin eeppisille putikkakentille tarjoutui heti samaisen viikonlopun sunnuntaina. Etukäteen olin selvittänyt että Sapporon päärautatieasemalta saa valmiiksi räätälöityjä, edullisia lippusettejä useisiin alueen hiihtokeskuksiin sisältäen juna- ja bussimatkat sekä hissilipun vuokrakamoineen. Hotelliltani kätevimmin saavutettava keskus olisi n. puolen tunnin matkan päässä sijaitseva Mount Teine, jossa tulikin sitten käytyä kaikkiaan kolmeen otteeseen. Alunperin suunnitelmissa oli myös päivän visiitti suomalaistenkin kovasti suosimaan Nisekoon mutta reippaasta lumentulosta johtuva junavuorojen myöhästely esti kyseisen reissun. VR ei siis ole ongelmineen yksin (tosin eroa löytyy niin lumen kuin junavuorojenkin määrässä…).
Mount Teinen pikkukeskus, parasta offia paikallisten opastamana tarjosi yläoikealla olevat kurut, joihin yksin ei olisi ollut mitään asiaa.
Työasiat tietenkin hoidetaan aina ensin ja alkuviikon täyden palaveripäivän jälkeen olinkin varannut pari vapaapäivää laskemiseen. Käytännössä kuitenkin painoin näinä ‘vapaapäivinäkin’ iltaisin hotellilla duunia yli puolen yön ja kahlasin aikaeron aiheuttamaa Suomen pään sähköpostiviidakkoa. Tämän jaksoi, kun aamupäivän oli viettänyt raikkaassa vuoristoilmassa muniaan myöten lumeen hautautuneena.
Laskupäivä takana ja iltavuoro alkamassa, kamat sai vaatekomeron kokoisessa hotellihuoneessa sopivasti levälleen ja kuivaksi seuraavalle päivälle.
Sapporon esikaupunkinäkymää hotlan ikkunasta.
Ilokseni pistin merkille lumilautailun olevan todella suosittua Japanissa. Paikallisilla pommittajilla on gearit viimeisen päälle ja valtaosa ainakin Teinen lokaaleista on todella kovia laskijoita. Tutustuin myös erääseen paikalliseen laskuporukkaan jonka kanssa tulikin sitten vietettyä puolikas päivä Teinen kuruja, mettäsiivuja ym. semi-secret spotteja koluten. Lunta oli kasaantunut kurujen pohjille ja reunamille wind-lippeihin aivan käsittämättömiä määriä ja hetkittäin tuntui että sille snorkkelille olisi ihan oikeasti jo käyttöä. Meikäläisen onni tietenkin oli että olin lokaalien matkassa, joten offarointia pystyi suht turvallisin mielin harrastamaan.
Käytöstä poistetun hissilinjan korkkausta.
Paikallisen laskuporukan nestori, 4-kymppinen Aki osoittautui todelliseksi lautalajien moniottelijaksi – laskutaustaa on pitkälle 80-luvulle, kämppä löytyy merenrannalta läheltä surffispotteja ja olipa ukko myös raksaamassa betonista minipuulia paikallisen boardsporttikaupan kellariinkin. Antoi myös omat varagogglesit mulle lainaan kun käyttämäni vuokraamon halpispleksit oli mallia “aivan paskat”. Päätyönään Aki puuhastelee japanilaisen Surge Snowboardsin lautojen ja grafiikoiden parissa, hyvännäköistä ja -kokoista pulkkaa niin parkkiin kuin takamaastoonkin.
Surge Snowboardsin puuterilautoja, itselläni käytössä oli vuokraamosta Burton Cruiser 164 wide, mikä osoittautui kyllä melko kömpelöksi haloksi paikoin tiheän puuston seassa laskiessa.
Aki & Naomi ja härmäläinen pulkkaturisti
Harmikseni paluumatkani Suomeen oli alkamassa jo kolmen laskupäivän jälkeen joten vaihdoin porukan kanssa yhteystietoja ja vannotin pyhästi tulevani tsekkaamaan mestat myös uudemman kerran ja paremmalla ajalla.
Kaiken kaikkiaan Teinestä ja Sapporosta jäi todella hyvät fiilikset. Hokkaidon lumi ja luonto on vähintäänkin kaiken hehkutuksen arvoista ja myös japanilainen kulttuuri teki syvän vaikutuksen. Saarivaltakunnan touhu on kuin omaperäinen sekoitus pohjois-amerikkalaista ystävällisyyttä, saksalaista täsmällisyyttä ja meikäläistä pidättyneisyyttä. Hommat toimii ja apua saa, ja kanssaeläjät otetaan joka käänteessä huomioon (toisin kuin siinä erässä toisessa sosialistisen markkinatalouden omaksuneessa yli miljardin asukkaan kansakunnassa.)
Board sports – connecting people since the days of Duke Kahanamoku!
Rinnepommitusta, reilien kolistelua, flättihiihtoa, linnan juhlia, mukavaa seuraa ja sivistynyttä kelomökki-chillailua elikkäs itsenäisyyspäivän ja siitä jatketun viikonlopun setti Rukalla takana. Paluumatkalla vielä pari tuntia raivolla Vuokatin sisäpiippua, joka osoittautui todellakin käymisen arvoiseksi laskumestaksi. Leppoisa kaari, runiin mahtuu 3-5 hittiä ja taikamatolla haikatessa pysyy syke sopivan korkealla läpi sessareiden. Väkisinhiihtosesonki tuli siis myös avattua ja vajaan 13km lenkki kulki yllättävänkin kivuttomasti vaihtelevassa Ruka-tunturin ympärysmaastossa. Kännykuvat kertokoon loput:
Pohjoisen pakkasissa koeponnistetut uudet Burton Ionit. Luottobuutsit, taitaa olla jo kolmas pari menossa.
Battreryparkin avajaishärdelleistä otin testiin uuden 155 Ride Kinkin ja taisin vähän ihastua kyseisen twin-tip rockerin jibbailuominaisuuksiin. Vanhan liiton directional cambereilla ikäni laskeneena tuntui ollie-poppi ja butteroinnit löytyvän todella iisisti.
Ootteko nähny näin isoo munkkia ikinä? No en oo minäkään, mutta nyt olen. Lisää löytyy Ruka Villagen kotakahvilasta. Jaksaa taas eurocarvata.
Jättimunkkien ja päiväkahvittelujen jälkeen sopii treenata vaikka sormiskeitausta iPadillä. True Skater App Storesta ja maksaa jotain €uron, vahva suositus
Vuokatin sisäpiippu, kuvittelin kyseessä olevan umpijäinen ja liian pieni kouru mutta totuus olikin täysin toisenlainen. Parin tunnin ojahölkät ja suihkun (ja Hesen) kautta freesinä himaan!
Kauden uusi lelu on GoPro Hero3 Silver. DIY-polemount mallia “ghetto”
Perinteinen kaudenavausretki Rukalle starttaa tänään, luvassa siis hitonmoista pakkasta, kankeaa laskua, puristavia monoja, umpijäinen Battery-parkki ja jonottamaan opettelevia itänaapurin turisteja. Eli vaikka Ruka ja alkukausi tuppaa nykyään olemaan talven antikliimaksi, on siltikin ihan siistiä päästä taas mäkihommiin.
