Perinteitä noudatellen toimi tämänkin laskukauden avauksen päänäyttämönä ja ajankohtana pidennetty itsenäisyyspäiväviikonloppu Rukalla. Odotukset parkki- ja pipesetuppien suhteen kohosivat samaan tahtiin keskuksen (ja etenkin superin mitoissa olevan halfpipen) lumetustilanteen kanssa, useana vuotena kun mestoilla on tullut oltua just sen viikon liian aikaisessa paipin laskemiseen nähden.
Talvi ja liukkaat tienpinnat tuli vastaan jossakin päin Pohjois-Savoa
Edeltävillä Rukan-reissuilla on tullut tavaksi ottaa myös murtsikat matkaan siltä varalta että laskemiset menee tyystin rinteessä lanailuksi tai reileihin jonotteluksi. Flättiä ei kuitenkaan tänä vuonna tarvinnut hiihtää eikä rinnettä lanailla – siitä piti huolen ehkäpä paras halfpipe ikinä koskaan missä milloinkaan on millään porukalla tullut laskettua. Vuosselin superpipe avattiin sopivasti meidän saapuessa paikalle torstaina illansuussa ja saman tien kauheella raivolla ojan kimppuun, olihan tehollista laskuaikaa sentään vielä pari tuntia jäljellä. Uuteen lauta/side -kombinaatioon otin ensituntumaa lähinnä Vuosselin tuolihississä ja yläasemalta pipen lähtökummulle laskiessa.
Miljaardi tonnia lunta ja jäätä täydelliseen muottiin veisteltynä
145-metrinen ja 22-jalkainen pipe oli kaikin puolin moitteettomassa kunnossa ja rapsakka pakkaskeli piti myös huolen siitä että sheippi säilyi hyvänä vaikka laskijoita ajoittain olikin semi-ruuhkaksi asti, paikalla kun oli kovien Suomi-vetäjien lisäksi myös melkoinen määrä ulkomaalaisia maajoukkuetason laskijoita. Pipen kaaret tuntui alkuun aika hemmetin isoilta ja ekat siivut menikin tuntuman hakemiseen sekä uuden laudan lyhyehköön lepomittaan totutellessa, mutta melko pian linjat rupesi löytymään, temput ehkä ei vielä niinkään…
Seuraavana aamuna mökiltä lähtöä tehdessä oli stoke levelit sen verran tapissa että flättivalosta, puutteellisesta tuulilasin skrabaamisesta ja CD-soittimen värkkäämisestä johtuen tuuppasin autoni ojaan n. 5 metrin ajomatkan jälkeen. Aikani siinä vaihdekepin kanssa hämmennettyäni totesin että eipä taida ajamalla tämä enää tiellä nousta. Mestoille sattumalta osuneelta oululaiselta koirankusettajalta löytyi onneksi kertaluokkaa kookkaampi nelivetomaasturi hinausköysineen joten kitkarenkainen satumaasturini saatiin näin puntattua ojan pohjalta takaisin mökkitielle.
Offareilla pohjat kunnossa
Viikonlopun pari päivää menikin sitten täysin pipen hinkkaamisen merkeissä lukuunottamatta ehkä n. neljää rinnelaskua. Saaruan parkin hänkkään kävin lisäksi raapaisemassa yhden fronttififtarin, mutta muilta osin ei tuo parkin koluaminen oikein innostanut… Kiristyvä pakkanen ja juuri Vuosselin puolella yltyvä vastatuuli teki toki pipen laskemisestakin hetkittäin melko arktista mutta Ruka Villagen symppis Hanki Barissa oli hyvä käydä välillä kohmeisia jäseniä lämmittelemässä.
Kuten mainittu, oli kovan luokan tekijämiehiä ja -naisia myös Rukalla treenaamassa ja kisakuntoa Sochiin sekä lumilautailun Rukan maailmancupin osakilpailuun hakemassa. Hissinousujen aikana olikin nasta zoomailla pipen loppuun veistellyn quarterpipen ja volttipatjan suuntaan, johon nähtiin tehtävän jos minkälaisia tuplahärveleitä – niin suksilla kuin laudallakin.
Kaiken kaikkiaan omalta osaltani ei kausi olisi mitenkään paremmin voinut alkaa. Putskun metsästyksessä on toki myös puolensa mutta pipelaskun toistojen tuottama jumitus ja flow ja runi runilta (toivottavasti) kasvava air-time tuottaa näköjään meikäläiselle edelleen ne kovimmat endorfiiniryöpyt. Hienoa että tähän tarjoutuu mahdollisuus myös kotimaan rajojen sisäpuolella ja alkuvaiheessa kautta, kiitokset tästä siis Ruka-keskukselle ja pipen sheippaajille!
KIITOS 5.12.-7.12.2013
Paluumatkalla etelään käytiin lisäksi viimevuotiseen tapaan nopeilla sisäpipesessioilla Vuokatinrinteiden lumilautatunnelissa. Sisäpipen kaaret ja flätti tuntui todella kireiltä Vuosselin jättipiippuun verrattuna mutta ihan hauskat minishreddaukset sisäputkessakin sai aikaan. Kaaren vertikaalittomuus tosin aiheutti päänvaivaa sekä parit pannut kun kaaresta joutui väkisin ponnistamaan rajusti ulospäin jottei päädy hyllylle poikittain.
Tokasta fronttihitistä onnistui hetkittäin jotain temppua tekemään. Fs Stalefish tässä näin. Kuva Leena Vänni
Kaiken kaikkiaan hyvä reissu hyvässä seurassa jälleen kerran. Mutta nyt sitä lunta jo tänne eteläänkin pliis!
Parit siivut tuli ajeltua myös GoPro otsikkoon ruuvattuna:
