Terve ja moro pitkästä aikaa. Vaikka sesonki 12-13 sattuneesta syystä loppuikin ennen aikojaan, onnistuin säkällä scooraamaan vielä yhden laskupäivän kuluvalle kaudelle. Kesälomareissun yhdeksi etapiksi valikoitui nykyisestä asemapaikastamme 11 tunnin lennon päässä oleva Auckland joten reilu viikko kului Uuden-Seelannin Pohjoissaarta kierrellen ja pakettiautossa asuen. Alunperin mitään laskujuttuja ei reissulla ollut tarkoitus edes harrastaa, mutta suunnitelmiin tuli muutos Tongariron kansallispuiston Mt. Ruapehun avatessa sesonkinsa meidän ollessa jo valmiiksi mestoilla. Aiempina kesinä on tullut koeajettua Ranskan Les Deux Alpes sekä Norjasta Stryn + Folgefonna ja aina on kesäsnougan laskuista jollakin tasolla nauttinut, oli olosuhteet melkein mitkä hyvänsä.

Kesälumille siis, kuvaraporttia Zealandin turneen laskupäivästä alla:

Melko lailla kuvatun kaltainen reitti tuli viikossa ajeltua, yht. jotain 1400 km

Bluebird! Horisontissa lunta ja kummallisia paikannimiä

Maisemat kohdallaan ja pakulla matka taittuu, vasemmalla Mt. Ngauruhoe ja oikealla Mt. Ruapehu ja Whakapapan hiihtoalue

Hulppeat on puitteet myös Mt Ngauruhoella

Mt. Ruapehun hiihtoalue nyt ei kovin kummoinen ollut. Auki oli toistaiseksi vain 2 hissiä ja 2 kapeeta ränniä, mutta pääsipähän ainakin kesäkuussa lumille!

Laskukamat sai keskuksesta vuokralle about 50 dollarssin sopuhintaan. Vuokraamon kausityöntekijä olisi halunnut mulle välttämättä jonkun 170cm bäkkärijyrän mutta oma näkemykseni shreddauksen laadusta ja laudan mallista oli täysin päinvastainen. 154 senttiä löysää rockeria tässä näin.

Alkulämmöt päälle  parilla flätti-olliella.

Entisenä kasaribreikkaajana myös freeze-muuvit lapasessa.

Hissillä pääsee ylös.

Maisemat ihan ookoo.

Kaiken kaikkiaan Mt. Ruapehu ei siis kovin erikoinen keskus ollut, mutta mukava lisä matkan varrella. Saarivaltakunnan todelliset pelipaikathan löytyy eteläiseltä saarelta, mikä tällä kertaa jäi aikataulusyistä kokematta. Uusiseelantilaisten kiiwien vahva outdoor-henkisyys ja lukuisat skateparkit + surffispotit houkuttelee ainakin itseäni menemään mestoille ehdottomasti toistekin. Lisäksi bonuksena maan monimuotoinen ja omalaatuinen luonto sekä kiehtova historia maori-kulttuureineen, löytöretkineen ja hobitteineen. Hieno maa kaiken kaikkiaan!

Lumen ja kylmyyden voi Seelanissa vaihtaa myös veteen ja kylmyyteen. Surffispotteja on lukuisia ja myös meikäläisen kaltaiselle surffinoviisille sopivia.