***Blogipostaus sisältää tuotesijoittelua***

No eipä ole tullut ihan turhaan hakattua päätä seinään neljännesvuosisataa näiden velttojen lökäpöksylajien parissa! Jokunen tovi sitten meikäläistä kysyttiin perusteilla olevaan Helsinki Surf Shopin (ent. Rip Curl Helsinki Store, jäljempänä HSS) tiimiin shop rideriksi – eli ilmeisesti tehtävänimike vapaalla suomennoksella “kaupparatsu”(?). Käytännössä homma pitää sisällään hesasurffishopin kamppeiden testailua ja satunnaista muuta skene-edustamista. Lauttasaarelaisen HSS:n katalogista tulee löytymään mm. Rip Curlin surffigearia, Starboardin SUPpailulautoja, purje- ja leijalautailukamaa, Carver Skateboardsin cruisereita, Statumin skedekampetta, Flown lumilautoja, siteitä, bootseja ja paljon paljon muuta mukavaa lautailulajien ystäville.

14/15 Flow Snowboards Black Out 159 NX2-GT siteillä

Hommaa käynnisteltiin viime viikolla kun kävin hyvän ystäväni ja tulevan tiimikollegan Maijan kanssa hakemassa HSS:stä pari Flown ensi kauden malliston pulkkaa testiin Talman aurinkoiseen kevätparkkiin. Itse halusin alle jotain all-around -tyyppistä parkki-/pipelaskuun kallellaan olevaa camberilautaa ja valikoimasta löytyikin sopivasti yksi Flown ensi kauden kaluston ykköstykki, 159-senttinen Black Out. Siteiksi valitsin kryptisesti nimetyt NX2-GT:eet, joissa baseplaten ja highbackin materiaalina on kevyt mutta kestävä alumiiniseos. Laudan profiili on Flown mukaan “POP-CAM” tarkoittaen periaattessa perinteistä camber-jalkavuutta, lisättynä muutamalla flät-spotilla. Vaikee selittää, kuva kertoo loput:

Flown premiumluokan lautojen erikoisuutena on Augmented Base Technology, or “A.B.T.”, eli mallista riippuen 1-4 silikoni-inserttiä upotettuina lankun ytimen ja sintratun grafiittiseospohjan väliin. Pyrkimyksenä on luoda kolmiulotteinen pohjarakenne, joka kovassa vauhdissa vähentää laudan tärinää ja vaimentaa iskuja. Black Outissa näitä silikonimällejä on neljä kappaletta – kaksi etusiteen ja kaksi takasiteen alla pitkittäin lähellä kantteja. Mielenkiintoinen ratkaisu ja kun lisäksi laudan simppelin siistit grafiikat miellytti joten ei kai siinä, kamat kantoon ja siteitä ruuvaamaan jonka jälkeen nokka kohti aurinkoista Talmaa. Kuvia tuli Maijan kanssa ammuttua vähän sieltä ja täältä.

Parin rinnecruisingin jälkeen otin lämmöt päälle Talman piippua jumppaamalla. Yläkaareessa poppia tuntui ihan mukavasti löytyvän, jäykkyydeltään Black Out sijoittuu Flown malliston keskivaiheille.

Graffiittinen pohjamateriaali antaa hyvä kyydit myös flätillä, jolloin pienemmälläkin pumppauksella pääsee helposti kaaresta ilmaan.

Maijalla tyypattavana naisten parkkilauta Flow Silhoutte Minxin siteillä. Rockaavasta profiilista johtuen soveltuu Silhoutte paremmin parkissa neppailuun ym. snadiin jibautteluun. Välttämättä ei ehkä paras valinta kovavauhtiseen pipe-/rinnelaskuun mutta helppona parkkilautana kuulemma oikein sopiva.

Piipun sahaamisen jälkeen siirryttiin loikkimaan Talman hyppyrilinjalle. Hissicornerin ylittäminen normi parkkilautaani verrattuna hieman pidemmällä Black Outilla tuntui ländeissä vakaalta ja jämäkältä. Pituussuuntaista jäykkyyttä ja poppia lautaan on lisätty kahdessa sarjassa nosesta tailiin kulkevilla hiilikuitusäikeillä.

Silhouette siivitti Maijan lataamaan cornerin sivuländiin tyylikkällä mellakalla…

…sekä tällä jaappanilaisella otteella.

Huumorimielessä tuli laskukaverin mallia näyttäessä testailtua vieläkö kahden käden metukka löytyy temppusäkistä. Ikämiehen pakki ja jenkkakahvat haraa jämäkästi vastaan eli eipä näköjään tämän enempää enää taivu!

SUMMARY

Itselläni ei aiempaa kokemusta Flown kamppeista juurikaan ole. Parempi puoliskoni sen sijaan on jo usemman vuoden laskenut ko. lafkan siteillä, joiden käyttömukavuutta hän kyllä aina toisinaan on muistanut kehua. Siteiden uniikkina erikoispiirteenähän on Flown patentoima Speed Entry Power Triangle -systeemi, missä koivet ladataan siteeseen taaksepäin aukeavan high-backin kautta. Tällä ratkaisulla sidesysteemin sulkeminen ja avaaminen nopeutuu jonkin verran, kun ei joka kerta tarvitse väkertää erikseen perinteisten nilkka- ja varvassträppien kanssa. Puhtaana sidevalmistajana 90-luvun puolivälissä aloittaneen Flown ratkaisu edustaa edelleen todellista out-of-the-box -ajattelua, mutta pakko myöntää itse olleeni siteiden suhteen aiemmin hieman skeptinen – etenkin kun meikäläisen koivet tuppaa helposti normisiteissäkin puutumaan. Epäluuloilleni ei kuitenkaan löytynyt päivän päätteksi katetta, kunhan vaan sai siteiden säädöt kohdalleen. Taakse kallistuvan highbackin lisäksi siteet on varustettu myös perinteisillä pumpuilla ja sträpeillä joten käyttömukavuus on vähintäänkin perus sträppisiteiden luokkaa. Flown etuna on lisäksi vaikkapa takajalan nopea irroitus ja kiinnitys siteestä hissinousun ajaksi. 3D Fusion Power Strap tukee jalkapöytää tasaisesti normisiteitä pidemmältä matkalta, jolloin sidettä ei aina tarvitse edes tappiin saakka kiristellä. Helppoa ja nopeaa ja suosittelen kyllä ennakkoluulottomasti kokeilemaan!

Freestylelaskuun Black Out toimi Talman parkissa oikein hyvin mutta potentiaalia tuntuu riittävän enemmän myös aggressiiviseen eurocarving -pommitukseen. Omaan makuun 159cm oli Talmaan ehkä liian kookas, mutta lautaa tulee löytymään myös pituuksilla 153, 156 ja 162. Laudan kuljettaminen ja kantin vaihto puolelta toiselle sujuu Power Trianglen ansiosta vaivattomasti ja kuten todettua, grafiittinen pohja on todella liukas. Sen verran hauskasta combosta tässä on kyse, että kuluvan kauden luottoratsuni Ride DH on jäänyt viime kerroilla vähemmälle käytölle. Loppukaudesta kalustoa pääsee vielä testailemaan kertaluokkaa kookkammissa ja haastavammissa maisemissa, josta juttua sitten myöhemmin.

Flow Silhouette & Minx, Flow Black Out & NX2-GT, taustalla Talman ihQ oja. Hieno laskupäivä, kiitokset Flow ja Helsinki Surf Shop!

Talman etuparkki eräänä aurinkoisena iltapäiväehtoona +8 C lämmöissä

Tulevaisuuden lupaus Samu Sundell, stalefisulla lipslideen

Tuplagräbillä ilmaa lumikourusta

Jannen metukka keskellä peltoja

Matti & takarinteen jättigäppi

Sormilla seisontaa sipoolaisessa lumikourussa by Tapani

On se vaan kiva – 5500 cm of pure joy!

Näiden meikäläisen härskisti instafiltteröityjen puhelinshottien lisäksi kannattaa käydä vilkaisemassa mitä tuo kuvissa neonväreissä kyykkivä Hemmo on viime aikoina saanut Talmasta taltioitua –> ***CLICK HERE***.

#snowboarding #talmaski

Olympialaisten talvikisojen käynnistymisen johdosta on viime aikoina on tullut ahkeran Talma-snoukkailun ohessa seurattua myös lumilautailjoiden otteita olympiaslopessa ja -pipessä. (Freestyle)lautailun sisällyttämisestä olympiaohjelmaanhan voidaan olla montaa mieltä, toisaalta lajin näkyvyys lisääntyy – toisaalta riskinä on lumilautailun sielun myyminen hiihtäjävetoiselle FIS:lle ja touhun vesittyminen freestylehiihtomaiseksi urheilujumpaksi. Synkimpien skenaarioiden mukaan hiihtäjän penteleet sitten pitkässä juoksussa muokkaavat snoukkailut omia tarkoitusperiään palvelevaksi pakkosuoritteeksi missä lumilautailun skeittaus- ja surffitausta, luovuus ja suorituspaikkojen tarkoituksenmukaisuus on toissijainen asia. Luokattomassa kunnossa ollut olympiapipe oli tästä ehkä jo osoitus. Kisalaskijoiden haastatteluissa toistamaa vakiolätinääkin “I’m just here to have some goood time and shred with my frieeends, etc” kuulee mäkimontussa jatkossa yhä harvemmin (mikä nyt toisaalta ei ole ihan huono asia).  Oman tulkintani mukaan olympiasnoukasta on joka tapauksessa seurannut tähän saakka pääosin enemmän hyviä juttuja, kuten kisamittainen superpipe Rukalla heti kauden alussa ja lisääntynyt näkyvyys perinteisessä urheilujournalismissa, vaikka joskus mennäänkin pahasti metsään. Jatko näyttää mihin suuntaan laji olympiaadien aikana kehittyy.

Etukäteen ennustelin meikäläisten mitalisaldon lautailusta jäävän melko laihaksi, johtuen toisaalta suomilaskijoiden kisakunnosta ja loukaantumissumasta mutta myös maailman nykyisen kärjen tasosta. Slopestylessä triplahyrrääjiä oli Norjallakin kinkereissä mukana joukkueellinen, Kanadalta vahvat ja varmat kisajyrät Mark McMorris ja Max Parrot, Jenkkien ykkösketjusta puhumattakaan. Rakas länsinaapurimme osoitti sekin tuottavan edelleen kovia parkkilaskijoita. Roope Tonterin ja Peetu Piiroisen nouseminen sairastuvalta varteenotettaviksi finaalihaastajiksi oli toki kova veto, mutta podiumille ei asiaa silti ollut. Peetun finaalissa rykäisemä bs 1620 oli miehelle kokonaan uusi temppu, joten enempää tuskin voi vaatia kuin <jariporttilanäänellä> ylittää itsensä kauden arvokisoissa. Onneksi meillä on kuitenkin Enni Rukajärvi, joka seivasi Suomen maineen ja mitaliperinteen olympiasnoukkailuissa. Ennin runissa nähty bs 540 stalefisu oli jo pelkiltään yksi skabojen tyylikkäimpiä vetoja. Onnea vaan Kuusamoon ja terveisiä Rukan Battery Parkille, teette hyvää työtä!

Mark McMorrisia ei slopefinaalin  pisteet naurata.

Äijien lautaslopen tuomarilinja (tai lähinnä sen puuttuminen) aiheutti kovasti meteliä intternetissä ja ihan livenäkin, ja pakko sanoa että kinkerit voittaneen Sage Kotsenburgin runit oli toisaalta persoonallisia ja viihdyttäviä mutta siltikin itseään toistavia. Teknisillä reileillä ja triploilla ei slopekisoja vietykään, sen sijaan pisteet ei tipu vaikka parissakin ländissä kolataan lunta kaksin käsin... Halfpipen puolella tuomaroinnit meni sitten jo vähän paremmin, tosin kisat voittaneen Iouri “I-Pod” Podlatchikovin runista se viimeinen hitti jäikin puuttumaan. Shaun Whiten jääminen mitaleitta taas oli kisojen kovin yllätys (ja mulle kyllä vähän jopa pettymys), tähän varmasti vaikutti osaltaan kisapiipun heikko kunto, sen verran epävakaalta koko jenkkijoukkueen kaari- ja flättiajo välillä vaikutti. Ikävä on myös todeta Suomen pipelaskemisen tason tulleen takavuosilta roimasti alaspäin, vaikka sekä Markus Malinilta ja Janne Korvelta temppusäkkiä vielä löytyykin. Junnuista sen sijaan ei tahdo enää löytyä kiinnostusta halfpipen laskuun, syynä voi toisaalta olla harjoittelupaikkojen puute mutta myös lajin muuntuminen enemmän akrobatian suuntaan verttiskeittausvaikutteiden sijaan. Kaiken kaikkiaan pipen karsinnat oli välillä yllättävän puuduttavaa seurattavaa ja surkeassa kunnossa olleen pipen flätti kostautui mm. Malinin laskussa. Olympiapipe tarjosi ehkä suurta draamaa, mutta olosuhteilla oli lopputuloksiin nähden liian suuri painoarvo. Japanilaisten pipeakrobaattien lisäksi myös kiinalaiset yllätti vahvalla finaaliedustuksellaan. Kinkkien polvitaive- tindy- ja tailfish-gräbejä katsellessa tosin alkoi jo tosissaan pelätä lajin menemisestä tällaiseen suuntaan.

Suksislope oli niinikään viihdyttävä lisä olympiaohjelmaan, ja meikäläisittäin ihan lupaavia laskuja nähtiin ainakin Antti Ollilalta. Pipe- ja parkkilaskemisen tulevaisuus saattaa hyvinkin olla näissä uuden koulun hiihtäjissä. Suksipuolellakin tosin riskinä lajin tulevaisuuden kannalta on mm. Nick Goepperin sauvoitta voltteja paiskovat parkkirobotit, jolloin laji liukuu väistämättä aerial freestylehyppyjen ankeaan suuntaan, kuten am. linkissä Goepperin X Games -runista näkee. Sen sijaan ruotsalaisen Henrik Harlautin tyyppisiä suuria persoonia toivoisi näissäkin kisoissa nähtävän enemmän.

Ei näin

Talman loskapiippua päiväsessareilla

Kaikesta olympiahölötyksestä huolimatta lumilautailu kyllä maistuu edelleen ja kiinnostaa lieveilmiöineenkin ehkäpä enemmän kuin koskaan aiemmin. Kuluva talvi nyt kelien puolesta jää historiaan lähinnä huonona vitsinä, mutta Talmassa on parkki ja pipe edelleen vetokunnossa ja aina hyvää laskuporukkaa mestoilla. Talman snoukat kiinnostaa jopa niinkin paljon että skippasin alustavasti suunnitteilla olleen alppikeikan ja käytän ennemmin senkin ajan Talman parkin hinkkaamiseen. Lumipäiviä tällä hetkellä 23 ja jonkin verran on tullut myös GoPron kanssa ikämiehissä sohittua. Tosin mitään kovin eppistä footagea ei toistaiseksi ole muistikortille tarttunut, aina kun tulee sen verran kovalla sykkeellä itse laskettua! No, ehkä sieltä joku editti saadaan vielä joskus puskettua ulos…

Niin, ja mikäli kiinnostaa niin kannattaa tsekata tämä muutaman vuoden takainen hyvä dokkis Talman alkutaipaleilta ja kuinka siihen on tultu missä nykyään ollaan.