Pallas/Tromssa/Ylläs
Lopputalven laskujen kaudenvenytysreissu suuntautui tänä vuonna Lappiin Pallaksen lähettyville ja Norjan Tromssaan. Pallaksella on tullut kertaalleen jo pari vuotta sitten käytyä jolloin vaimon kanssa ihastuimme keskuksen seesteiseen tunnelmaan, ruuhkattomuuteen ja olemattomaan after-ski elämöintiin. Tromssasta taasen löytyi kaverin kämpiltä muutamaksi päiväksi sopivasti majoitus ja opastusta paikallisille kukkuloille joten ei muuta kuin auto junaan ja juna pohjoiseen. Laskukalustoksi olin pakannut sekä solidin putsku/rinnelaudan, omin kätösini jokunen vuosi sitten askartelemani splitboardin sekä Helsinki Surfshopista lainatun Flown park/all-mountain pulkan mikäli offikönyämiseltä parkkeihinkin tulisi vielä eksyttyä.
Ekan päivän Pallaksen sinkkikelistä selvittyä keli aukesi ja Laukukerolta pääsi pommittamaan hissinousulla firnimäistä tunturioffia auringonpaisteessa. Ei nyt ehkä sitä eeppisintä putskun pöllytystä mutta mukavaa vaihtelua Talman hektiseen ja supersosiaaliseen parkkineppaukseen.
Hiihtäjien lisäksi myös leijaporukat on ottaneet Pallaksen omakseen, kiteilyä näkyikin siellä täällä tunturin kupeilla.
Suomalaisittain ehkä antoisinta offarilaskua olosuhteiden salliessa tarjoaa Pallaksen Pyhäkuru, mikä tuli itsekin ekaa kertaa reissulla korkattua. Lasku itsessään oli DIY-splitilläni jäisessä tuulenpieksämässä tunturikorpussa ehkä hirveintä ikinä mutta skinnailukaveri sai telluillaan muutaman ihan mallikkaan käännöksen aikaiseksi. Nousu kurun pohjalta takaisin ihmisten ilmoille 20m/s vastatuulessa lipsuvilla skineillä oli myös todella raskasta. Mutta tulipa tuo Pyhäkurukin nyt nähtyä ja koettua, potentiaalia mestassa kyllä riittää.
Alamäkiurheilun ohessa tuli Jerisjärven maastossa myös avattua ja suljettua flättihiihtokausi. Ladut oli huippukuntoiset ja maisemat kohdallaan, parhaimmillaan sitä parasta palauttavaa kuntoliikuntaa! Hiihtolenkiltä palatessa kelpasi ihastella horisontista nousevia Pallaksen keroja.
Norjan puolella Tromssassa kelit oli melkoisen epävakaat ja muutaman päivän aikana saatiin vettä, räntää, rakeita, mutta myös lunta ja satunnaista auringonpaistetta. Burenille nousemassa tässä näin, mutta topitus jäi haaveeksi kelin vetäessä sinkkiin ja sittemmin muututtua ihan rehdiksi lumimyrskyksi puoli tuntia kuvan oton jälkeen. Nopeasti kyhätyssä lumimajassamme kelin aukemista odotellessa oli tosin hyvä hetki chillailla ja hörppiä lounassopat termarista.
Puolivälissä Burenille nousua paikallisoppaamme Katja suostui myös pakolliseen maisemapönötyskuvaan.
Splittiretkellä voi vuorien ja vuonojen lisäksi Norjassa törmätä myös ilmieläviin poroihin. Suomen puolella vastaavat otuksia ei näkynyt kuin säilykkeinä Muonion S-marketissa.
Kauden ekasta Norja-splittailusta jäi sen verran hyvä syke päälle että päätettiin samoilla lämmöillä topittaa lisäksi myös paikallisten kovista suosima Rödtinden. Nousua kertyi Sports Trackerin mukaan 450 verttimetriä ja paikallisten randokunnosta kertoo jotain se että meidän nousuun käyttämänä aikana joku lokaali randotytsy topitti kukkulan kahteen otteeseen…
Norjan epävakaista keleistä johtuen aikaistimme Lappiin paluuta parilla päivää, vain huomataksemme ankaran auringonpaisteen jo verottavan myös Pallaksen Jerisjärven lumipeitettä…
…mutta mäestä lunta onneksi vielä löytyi. Viimeisen Lapin laskupäivän käytin Ylläs Snowparkin sahaamiseen, joten ihan turhaan ei tullut parkkikalustoa pakattua tällekään reissulle mukaan. Hieno ja lunki Lapinreissu jälleen kerran, kevät ja pohjoinen Skandinavia toimii kyllä (lähes) aina! Lumipäiviä kasassa 55 ja näyttäisi että jatkoa vielä edelleen luvassa…
Ja tokihan tälläkin retkellä tuli GoProolla sohittua–>
