Uncategorized

Tour de Lapland

Julkaistu: 03.5.2015

Siinäpä se – nimittäin laskukausi 14/15 siististi paketissa. Talman ynnämuiden etelän keskusten lyödessä ennenaikaisesti lappua luukulle sain ylipuhuttua paremman puoliskoni pohjoisen autojunaan, kohteena Kolari ja siellä tarkemmin ottaen jo perinteinen Pallas-Ylläs-Levi -akseli. Sen kummemmin kortteeria ei alettu optimoimaan mutta kun sopuhintainen mökinpuolikas irtosi Ylläksen tienoilta Lompolon puolelta, oli askelmerkit reilun viikon tourille selvillä. Siispä auto junaan ja juna Lappiin, siellä on ihmisen hyvä.

Pasilasta pohojoseen, sano.

Alamäkislaalomin ohessa toki myös flättihiihtimet mukana, kelojen siimeksessä tasatyönnöin viettävään alamäkeen, aina toimii.

Turisti ja lainafisu saapunut kohteeseensa.

Mäet kuosissa ja lunta riittää vaan missä lie ihmiset? Valtaosa pujottelijoista taitaakin jo tervata veneitään tai rassata fillareitaan vaikka pohjoisessa kelit komeimmillaan ja olosuhteet parhaimmillaan. Kovin hiihtokiima SkiExpossa ja viikolla 8…?

No, melko tavalla omin päin tuolla tuli välillä siis pujoteltua. Meikäläinenhän on tosin siitä kummallinen lumilautailija että tykkään muutenkin laskea välillä yksin ja omissa oloissani musaa kuunnellen. Tätä Ylläksenkin hyndä/reililinjaa tuli useempana päivänä sahattua tunti jos toinenkin – soolona ja hyvä musat luureissa, siinä mieli ja sielu lepää…

 

Fisulla kun mennään niin metukka on tosiasia.

 

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Päivänä eräänä keksin hypätä ratin taakse ja checks out mitä Pyhälle kuuluu…

 

…ja hyvää tuntui kuuluvan. Anttisworldcup & käsin kaivettu paippi. No mikä jottei!

 

Tätä Levin Gongolin ala-asemalta löytyvää monstericorneria taas tuskin oli kaivettu käsin. #OnBoardSendOffSession for more info

Jotta lapin tourini hipoisi täydellisyyttä pitihän sitä nyt toki jokin lähikukkula käydä topittamassa. Kohteeksi valikoitui iisillä skinnauksella Kellostapuli. Varkaankurussa oli hyvä huilata ja ihmetellä tunturipuron soljuntaa.

 

Topissa hetken huili ja järkyttävää tunturiputikkaa pitkin takaisin alakertaan. Ei nyt ehkä se eeppisin lasku mutta nousu oli kiva. Taustalla Kesänki.

Tällä kalustolla ja näillä saatteilla pulkat pussiin ja kausi pakettiin. Lumipäiviä kertyi 47, mikä vähiten vuosikausiin. Parannettavaa jäi siten ensi kauteen… mutta nyt siis kiitti ja moro!