Tyyppejä rinteessä

Kirjoitettuani blogiini yli parikymmentä juttua huomasin, että olen käsitellyt paljon muun muassa rinnetyyppejä. Paljon vähemmän huomiota ovat saaneet rinteiden käyttäjät eli tyypit rinteessä. Tämä kirjoitus kertoo heistä.

Kerron neljä kuvitteellista esimerkkiä tyypeistä, joiden kaltaisia olen vuosien varrella nähnyt ja kuullut maamme rinteissä usein. Lista ei ole mitenkään kattava, vaan siihen on valikoitunut lähinnä tyyppejä, jotka jonkin ominaisuutensa puolesta erottuvat laskukansan joskus kovin harmaasta joukosta selvästi. Ehkä joskus vielä laajennan tätä listaa monilla muilla tyypeillä, jotka ansaitsisivat tulla mainituksi.

Laskettelijat, lumilautailijat ja muut rinnehuvien harrastajat ovat siitä mukavaa joukkoa, että heidän kanssaan on yleensä helppo tulla juttuun. Rinteissä olijoita myös yhdistää ainakin yksi asia – laskeminen –, joten tilanne on hieman samanlainen kuin junamatka: monien tuntemattomienkin kanssa tulee usein vaihdettua ainakin muutama sana. Samalla tulee väkisinkin kuulleeksi monenlaisia tarinoita. Haluan korostaa, että vaikka kuvailemieni tyyppien kaikki ominaisuudet eivät ole kovin myönteisiä, kyse on tyypeistä, joiden kanssa on lähes poikkeuksetta ollut mukava vaihtaa ajatuksia ja joita ilman maamme rinteet olisivat paljon tylsempiä.

Mutta annettakoon tyyppien puhua puolestaan. Hyvät lukijat, tässä he ovat: Makkonen, Onni-Mikael, Tuula ja Jennan faija.

1. Makkonen

Kuka?

Keski-iän korvilla kärvistelevä Makkonen on arkielämässään varsin tavallinen suomalainen mies. Laskettelun harrastajana Makkonen ei ole kovin aktiivinen, mutta se ei ainakaan häntä itseään haittaa. Makkosen selvimmät tuntomerkit ovat humalatila ja kova ääni. Humalansa vuoksi Makkonen saattaisi olla vaaraksi muille laskijoille, mutta onneksi hän yleensä kaatuu ennen kuin ehtii saavuttaa kovin vaarallista vauhtia. Makkosen tunnistaa usein myös välineistä. Suksissa ja monoissa ei ole moittimista, vaan alennusmyynnistä mukaan ovat tarttuneet vähintään erittäin kokeneille laskijoille tarkoitetut laadukkaat välineet. ”Ei tässä mitään aloittelijoita olla, ***kele!”

Leppoisana seuramiehenä Makkonen ei yleensä lähde rinteeseen yksin, vaan mukaan tulee tietysti pari kaveria, kuten Repa ja Stögö. Iltapäivään mennessä käy tosin helposti niin, että Repa on joutunut lähimpään yliopistosairaalaan paikattavaksi (väistettyään ”aloittelijaa” ja syöksyttyään sen vuoksi kuusikkoon) ja Stögö on katsonut parhaaksi mennä rinneravintolaan helpottamaan edellisen illan juhlinnasta aiheutunutta heikkoa oloaan. Niinpä Makkonen joutuu laskemaan loppupäivän yksin. Onneksi uutta seuraa löytyy hissijonosta. Naapurihissinkin jonottajat saavat kuulla Makkosen monista seikkailuista: ”… ja ollaan käyty vähän isommissakin mestoissa… Kerran kun oltiin Saant Anttonissa Kreisi Kangaruussa…”

Missä?

Loma-aikoina Makkosten esiintyvyys kasvaa, mutta toisinaan heitä voi kohdata muulloinkin, varsinkin viikonloppuisin. Ainoita paikkoja, joissa Makkosia ei näe juuri koskaan, ovat pienet lähikeskukset. ”Ei oo haasteita meikäläiselle”, toteavat Makkoset ja suuntaavat suurempiin mäkiin. Myös vähäiset anniskeluoikeudet tai jopa niiden puute ovat myrkkyä Makkosille. Keskisuuret ja suuret keskukset taas ovat huomioineet Makkosten vaatimukset siinä määrin paremmin, että mahdollisuus kohdata saman päivän aikana jopa useita Makkosia on varsin suuri.

2. Onni-Mikael

Kuka?

Lahjakas juniori Onni-Mikael on rinteessä päivittäin, mitä on vaikea olla huomaamatta.  Pikkupoikien ikiaikaiset vietit ilmenevät Onni-Mikaelissa vahvasti muun muassa kavereiden tönimisenä hissijonossa, juuri hissiin nousemassa olevien, hieman nuorempien seuratovereiden siteiden avaamisena ja muuna, onneksi varsin harmittomana häiriökäyttäytymisenä. Parhaiten Onni-Mikaelin kuitenkin tunnistaa parin minuutin välein hissijonosta kantautuvasta huudosta: ”Oskarii…, Oskariii…, venaa… venaa mua ylhäällä, venaa, hei!” Sama toistuu eri hissinousujen yhteydessä ainakin kaksikymmentä kertaa. Rinteen muut käyttäjät epäilemättä välillä ihmettelevät, miksei Oskari millään opi venaamaan omatoimisesti tai miksi hänen aina pitäisi venata.

Missä?

Varmimmin Onni-Mikaeleita kohtaa keskuksissa, joissa on seuratoimintaa. Pienintä esiintyvyys on syrjäisissä keskuksissa, koska Onni-Mikaelit tarvitsevat vanhemmiltaan autokyydin keskukseen. Loma-aikoihin Onni-Mikaelit kuitenkin levittyvät ympäri Suomen ja jopa Euroopan, varsinkin lomailijoiden suosimiin kohteisiin.

3. Tuula

Kuka?

Uudenvuodenlupauksen tehnyt, uudesta urheilullisesta elämäntavasta haaveileva Tuula on lukenut lehdistä, että laskettelu on mukavaa ja kuntoa kohentavaa ajanvietettä. Jostain syystä Tuula vain ei ole koskaan oikein tuntenut laskemisen riemua. Hän kuitenkin haluaa antaa laskettelulle vielä mahdollisuuden. Innostuksen lisäämiseksi Tuula hankkii uusimman muodin mukaisen tyylikkään laskettelutakin, jottei hän erottuisi olemuksellaan muista laskijoista ainakaan kielteisesti. Välineillä Tuula ei sen sijaan halua leveillä. Kahdeksan vuotta sitten hankitut, lämmittämättömässä ulkovarastossa kesänsä ja talvensa viettäneet välineet saavat kelvata. ”Ei viitti hifistellä”, Tuula taustoittaa valintaansa.

Rinteeseen Tuula suuntaa joko perheensä tai ystävättäriensä kanssa. Odotukset laskemista kohtaan ovat suuret, mutta ensimmäiset pettymykset tulevat jo ensimmäisillä laskuilla. Laskeminen ei jostain syystä tunnu läheskään niin helpolta kuin Tuula muisti, mihin vaikuttavat osaltaan pitkä laskutauko ja se, että esimerkiksi sellaiset hifistelyt kuin suksien kanttien teroitus ovat jääneet tekemättä. Harmistustaan Tuula purkaa syyttämällä kaikkea ympärillään olevaa, kuten rinteen ruuhkaisuutta, vääränlaista rinneprofiilia, ”tyhmästi laskevia” muita rinteen käyttäjiä, liian kylmää tai lämmintä säätä ja ”hankalaa ja vaarallista” hiihtohissiä. Vikoja on lukemattomia, mutta yksikään niistä ei ole Tuulassa itsessään, minkä saavat huomata niin Tuulan seurueeseen kuuluvat kuin hissijonossa hänen lähettyvilleen joutuvat.

Epäonnistunutta laskupäivää saattaisi helpottaa käynti rinneravintolassa. Kaikkeen pettynyt Tuula ei kuitenkaan halua siellä käydä. Mahdolliset ryöstöhinnat sapettavat Tuulaa, ja serkun työkaverin siskokin oli saanut Lapissa tonnikalasalaatista salmonellan. Parempi siis ajaa kotiin. Kotikoneella Tuula kirjoittaa suositulle keskustelupalstalle kipakan arvostelun, jossa hän nimimerkillä ”Ei enää koskaan!” haukkuu kovin sanoin surkean keskuksen, joka pilasi hänen päivänsä.

Missä?

Tuulat kansoittavat rinteitä etenkin tammikuussa. Jo helmikuussa Tuulia on huomattavasti vähemmän, koska uudenvuodenlupaukset ovat tuolloin pitkälti unohtuneet. Tuulat suosivat keskisuuria keskuksia, jonne ei ole kovin pitkä matka. Parhaimmillaan niissä saattaa kohdata jopa monen Tuulan ryhmiä. Suurissa keskuksissa Tuulat ovat harvinaisempia, koska niihin matkustaminen maksaa eivätkä Tuulat ”haluu laittaa sellaseen rahaa”.

4. Jennan faija

Kuka?

Ensiaskeleitaan lasketteluharrastuksessaan ottava Jenna on tuttu näky kaikkialla, missä laskettelua harrastetaan. Vielä näkyvämpi hahmo on kuitenkin Jennan faija: Jennan autonkuljettaja, harrastuksen mahdollistaja, apuopettaja, henkinen tuki ja toisinaan myös häiriötekijä. Jennan faija on miltei poikkeuksetta itsekin laskettelun harrastaja, mutta Jennan myötä hänen harrastamisensa on saanut aivan uusia muotoja.

Ilman Jennaa hänen faijaansa ei juuri rinteessä erottaisi, mutta Jenna saa hänet näkymään ja kuulumaan. Näkyvimmillään Jennan faija on hissijonossa, jossa hän raivaa tilaa Jennalle. Toiminnallaan faija haluaa varmistaa, ettei kukaan vahingossa töni Jennaa ja että Jenna saa varmasti riittävästi aikaa hissin käyttöön valmistautumiseen. Muut hissin käyttäjät ja jonottajat olisivat toki asian yleensä muutenkin tajunneet, mutta sitä Jennan faija ei velvollisuudentunteen puuskissaan aina osaa ottaa huomioon. Jennan faijan mieleen ei myöskään aina juolahda, että hänen lisäkseen kaikki muutkin yhtä lailla toivovat, että Jennan hissimatka sujuisi turvallisesti ja ilman kaatumisia, jotka vaativat hissin pysäyttämistä ja faijan välitöntä apua.

Rinteen puolella Jennan faijan päätehtävänä on toki myös varmistaa Jennan turvallisuus. Tarpeiden ja muuttuvien tilanteiden mukaan faija laskee Jennan edellä, sivulla tai takana huolehtien siitä, että muut rinteen käyttäjät ymmärtävät olla laskematta liian läheltä Jennaa. Mahdolliset tunkeilijat faija pyrkii häätämään jäätävällä katseella. Muissa tilanteissa Jennan faija on kuitenkin yleensä sangen leppoisa hahmo.

Missä?

Jennojen faijat ovat yksi pysyvimmistä laskettelukeskusten asiakaskunnista, ja heitä voi kohdata lähes missä vain ja milloin vain. Niin lähikeskukset, suuremmat keskukset kuin ulkomaatkin kelpaavat Jennojen faijoille, koska he haluavat opettaa Jennoilleen, että laskettelu on mukavaa, harrastipa sitä missä tahansa. Eniten heitä kuitenkin on helpoissa, sompahisseillä varustetuissa rinteissä. Niiden ala-asemilla voi yhdellä silmäyksellä nähdä jopa kymmeniä Jennoja faijoineen.

Kenties myös juuri tässä kuvassa ovat niin Makkonen, Onni-Mikael, Tuula kuin Jennan faijakin.

Uskallatko tunnustaa löytäneesi kuvailemistani tyypeistä omia piirteitäsi? Minä ainakin olen hieman Jennan faijan kaltainen.

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com