Lupo homini lupus?

Ennemmin tai myöhemmin tulee aina aika päästää vanhasta irti ja siirtyä uuteen, myös välineasioissa. Olen yleensä aika laiska päivittämään välineitäni, mutta hiljalleen oli alkanut käydä ilmi, että pitkään palvelleiden Fischer-monojeni oli jo syytä päästä ansaitsemalleen eläkkeelle. Niin kotimaan kuin ulkomaiden keskuksia kolunneet jalkineet olivat huolestuttavasti alkaneet menettää niitä ominaisuuksiaan, joiden vuoksi olin niitä pitkään käyttänyt.

Sovitusta ja taustatutkimusta

Vaihto-operaatio sai ylimääräistä vauhtia, kun sain mukavan mahdollisuuden sovittaa tarjolle tulleita uusia Dalbello-monoja kotirinteessäni Kauniaisissa. Mahdollisuus oli hyvin mielenkiintoinen, koska tarjolla olleet monot olivat suoraan Dalbellon tuotevalikoiman kärkipäästä: huomattavaa huomiota maailmalla herättäneet Dalbello Lupo S.P.:t. Dalbello oli minulle sikäli jo entuudestaan tuttu merkki, että perheeni muilla jäsenillä oli jo Dalbellot ja olin saanut heiltä paljon myönteistä palautetta etenkin monojen istuvuudesta.

Jo ennen sovittamista luin myös paljon Lupoja koskevia arvioita netistä. Etenkin ulkomaisilla keskustelupalstoilla aiheesta oli runsaasti juttuja. Myös YouTubessa oli Lupoja koskevia esittelyvideoita, mikä oli myönteinen yllätys.

Vapaalaskumiehen kädenjälki

Lupojen suunnitteluun on osallistunut vapaalaskija, monenlaisista elokuva- yms. projekteista tuttu Sean Pettit, mistä myös juontavat juurensa monojen nimessä olevat nimikirjaimet S.P. Nimi Lupo puolestaan on italiaa ja tarkoittaa sutta. Pettitin tausta näkyy myös monojen ominaisuuksia koskevissa valinnoissa: tarkoituksena on, että Lupot jalassa voi mukavasti paitsi laskea myös seisoskella, kävellä, kiivetä ja odotella. Esimerkiksi pohjien muoto ja materiaali on valittu siten, ettei Lupojen käyttäjä varmasti liukastu, kun ensimmäinen liukasta pintaa muistuttava kohta osuu jalkojen alle.

Vapaalaskuun ja muihin vaativiin oloihin tarkoitetut Lupot ovat jäykät. Saatavilla on kaksi flex-vaihtoehtoa: 110 ja 130. Sisäkengässä taas ei ole tavanmukaista kieltä, vaan se on muodoltaan spiraalimainen, mikä ainakin minulla paitsi paransi sopivuutta ja tiukkuutta myös helpotti monojen vetämistä jalkaan.

Välineiden ulkonäön merkitys vaihtelee käyttäjittäin paljon: toisille se on hyvin tärkeä ja toisille taas lähes merkityksetön. Itse kuulun yleensä enemmän jälkimmäiseen joukkoon, mutta Lupojen ulkonäkö teki silti vaikutuksen. Räyhäkkä väritys ja muotoilu antavat varsin urheilullisen kuvan ja epäilemättä miellyttävät monien muotitietoistenkin silmää.

Kelvollinen catwalkille?

Sehän sopii

Jo sovituksessa Lupot istuivat hienosti jalkaan. Tuntuma oli tiukka muttei yhtään epämukava.  Varsinkin kapea lesti sopi minulle erittäin hyvin. Aikaisemmin olin useissa monoissa hieman kärsinyt liiallisesta leveydestä, mutta Lupoissa oli tarpeeksi leveyssuunnan tiukkuutta riukusäärisenkin kuluttajan kapoiseen koipeen. Myös erittäin tärkeä kantapäätuntuma oli mukavasti kohdallaan. Kun keskimmäisen soljen kiinnitti kireästi, kantapää oli kuin naulattuna monon pohjaan.

Lämpömuokkausta ja sohvankulutusta

Monojen lämpömuokkauksessa kävin Mankkaan Suksihuollon tiloissa. Vaikka laskeminenkin on toisinaan hikistä touhua, laskuasennossa seisominen kuumat monot jalassa oli kieltämättä vielä kuumempi suoritus. Orastava flunssa ja muokkauksen aikana nauttimani kuuma musta kahvi myös epäilemättä lisäsivät muutenkin runsasta lämmön tunnetta. Mutta kärsivällisyys ja pieni kärsimys myös palkittiin: jo ennestään erittäin hyvin istuneet monot istuivat entistäkin paremmin.

Flunssa aiheutti laskemisiini kaikkiaan reilun viikon tauon. Yritin kuitenkin olla vaipumatta synkkyyteen vaan muokkasin Lupoja vielä jaloissani kotisohvalla melkein joka ilta, samalla kun haaveilin tulevista laskuista. Muokkaus oli siten hoidettu erittäin huolellisesti ennen ensimmäistä todellista käyttökertaa.

Tuntumaa tulikokeessa

Lupojen ensimmäisenä testipaikkana sai toimia tuttu kotirinteeni, kunniakas Kauniaisten hiihtokeskus. Jo ensimmäisellä laskulla tunsin, että jalassa olivat vähän tavallista paremmat töppöset. Aloitin tietysti testauksen varovaisesti, mutta muutaman laskun jälkeen aloin jo lisätä niin vauhtia kuin kuormitustakin. Saman tien kävi ilmi, että Lupot tarjoavat loistavan tuntuman lumeen. Lisäksi huomio kiinnittyi monojen herkkyyteen ja tarkkuuteen: pienetkin liikkeet välittyivät loistavasti sukseen, niin hyvässä kuin pahassakin. Kontrolli oli erinomainen, ja käännösten aloitus tuntui nautittavan helpolta. Myös käännöksen aikana, kun suksi oli tiukasti kantillaan, Lupot eivät menettäneet tippaakaan tukevuuttaan eivätkä mukavuuttaan. Yksi pääsyistä lienee se, että Lupojen flexi on jäykkä kuin suomalaisen miehen käytös ja sai aiemmat mononi tuntumaan tukevuudeltaan jotakuinkin kaupan muovikasseilta.

Myöhempää testausta eksoottisissa oloissa: korkeutta 2060 metriä, lämpöä +18 °C.

Monia mahdollisuuksia

Epäilemättä Lupot pysyvät kyydissä myös erittäin kovassa menossa ja lisäävät terveellä tavalla laskijan uskallusta. Itse olen toistaiseksi laskenut Lupoilla vain hoidetuilla rinteillä, mutten hetkeäkään epäröisi käyttää niitä muuallakaan. Kuten muutkaan välineet Lupotkaan eivät toki tee laskijaa paremmaksi, mutta ne taatusti helpottavat elämää ja antavat mahdollisuuksia. Myyjä kommentoikin varsin osuvasti: ”Laskeminen on muutenkin ihan riittävän vaikeaa. Ei sitä kannata erikseen vielä välineillä vaikeuttaa.”

Nyt, kun olen päässyt ulkoiluttamaan Lupoja kotirinteeni lisäksi Kolilla ja Alpeilla, voin huoletta todeta: ”Tämä susi ei ole ihmiselle susi.”

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com