Keväisiä terveisiä Japanista! Lumi kimaltelee, penkat pienenee silmissä ja poskiin tarttuu aurinko. Ihmettelen, jos ei tuu hymystä rusketusraitoja silmäkulmiin. On ollu niin hauskaa!

Onnellisina Karamatsun huipulla.

Yks päivä oli hurjan tuulinen ja meidän lapset lenteli pois taikamatolta ihan ilman siipiä. Muuten on ollu ihan turvallista ja opettaja on tehny työnsä lähes loppuun. Viikonlopun teemana on englanninkielisiä hiihtotunteja japanilaisille ja oon vuorossa, muuten oon vapaalla ja retkeilen itse vuorilla.

Muurahaisia naapurimäessä.

Kausi on mennyt nopeesti ja useammasta suunnasta on tullut jo kysymyksiä että nähdäänkö täällä ensi vuonna. Oon heilutellut käsiä ja todennut, että hankala sanoa, kun ei oo vielä entisetkään lumet sulaneet. Talvi on ollut erilainen kuin aiemmat kausilaisena vietetyt talvet. Ihmisiin ja kulttuuriin on saanut toisenlaisen näkökulman kuin turistina. Ja paikallisten ruuat on tulleet yhä paremmin tutuiksi. Ite en osaa vieläkään kieltä niin että pärjäisin sillä ees ruokakaupassa jos pitää erikoisempia tuotteita etsiä. Pitäis ottaa oppikirja useemmin nenän eteen ja opetella lukemaan.

Kevättä kohti mennään lumipenkkoja sulatellen..

pujotellen..

Kuruja hiihdellen..
Kuva: Ian Millar

Maisemista nauttien..

reissun viimeistä lumimyrskyä odotellen..

Ja eritoten hyvästä ruuasta ja seurasta nauttien!