Kävin joulun alla Pyhätunturin Huttulomassa yhden yön hiihtovaelluksella ja tein siitä lyhyen jutun blogiin. Sain sen jälkeen muutamia kysymyksiä varusteista, joten tässä katsaus siihen millaisella varustuksella itse olin tuolloin liikkeellä. Pakkasta oli melko reippaasti, noin -15 – -20.

Laskuvälineet

Suksin menemään Rossingolin S7 suksilla (kauden 12-13 malli muistaakseni), joihin olen laittanut Rottefellan NTN Freeride -siteet. Tämä kombinaatio on melko raskas, mutta toimii mielestäni ihan hyvin lyhyehköillä retkillä. Monoina ovat Garmontin Priestess NTN -telemarkmonot. Sauvat ovat Black Diamondin Expeditionit kolmella osalla, ja maksimimitta 140cm riittää hyvin skinnailuun. Skinit ovat Kohlan Tirolit, ja vetelevät aivan viimeisiään – kuten postauksesta voi lukea, toinen niistä hajosi paluumatkalla. Monoissa minulla on myös Thermicin patterilämmitteiset pohjalliset. Ääreisverenkiertoni on uskomattoman huono ja olen palelluttanut varpaat niin monta kertaa, että niiden tila menee helposti kunnon pakkasella vakavaksi, jos en pidä tarkkaa huolta siitä että varpaat pysyvät lämpimänä.

Vaatteet, ensimmäinen kerros: merinovillaa, merinovillaa, merinovillaa

Olen aivan toivoton palelija, joten päälläni on yleensä paljon kerroksia. En ole vuosiin käyttänyt ulkoilmalajeissa oikeastaan muuta kuin merinovillaisia kerrastovaatteita. Merinovillan tärkein ominaisuus on lämpö ja hengittävyys – mutta hyvänä bonuksena: se ei ala haista samalla tavalla kuin keinokuituiset kerrastovaatteet. Usein seikkailuilla kuluu useampi yö ilman, että pääsee itse suihkuun, puhumattakaan siitä että vaatteita saisi pestyä.

Hankin merinovillaa milloin mistäkin. On totta, että merinovillaiset vaatteet maksavat enemmän kuin keinokuituiset, mutta mielestäni siitä kannattaa maksaa.

Hyviä ostopaikkoja itselleni ovat olleet ainakin Savon Suksistudio, Camu, Bergfreunde sekä Partioaitan outlet Kehä Kolmosella, jonne tulee usein Icebreakerin mallikappaleita edullisesti (koko S).

 Vasemmalta lähtien:

• Smartwoolin merinovillainen urheilutoppi
• Icebreakerin ohut merinovillainen toppi sekä oikealla 
• Icebreakerin pitkähihainen ohut kerrastopaita
• Mons Royalen pitkikset
• Mons Royalen alushousut
• Hartolan markkinoilta ostetut lyhyet villapöksyt (tavallista villaa)
• (Lisäksi Bridgedalen merinovillaiset laskusukat)

Vaatteet, toinen kerros: Merinohaalari!

Hyvää huomenta Huttuloman autiotuvalla. Merinohaalarissa kelpasi kipittää puuceehen.

Sain retkelle lainaan Acliman merinovillaisen haalarin. Se oli kylmien päivien pelastus. Ja kyllä, siinä on luukku takapuolessa. Laitoin sen siis edellisessä kappaleessa mainittujen kerrastojen päälle.

Kuorikerros

Kaiken merinovillan päälle on vielä viimein aika laittaa kuorikerros. Haglöfsin Vassi II Q -puvussa on tosi väljä mitoitus, mistä tykkään – housujen taskuihin mahtuu puoli elämää, ja takin sisään sopii tarpeen vaatiessa vaikkapa molemmat skinit tai sulateltava vesipullo. Skinnailua varten väliin sujahti vielä OneWayn kalvoton softshell, jossa on Primaloft -kuitutäytettä edessä sekä kyynärpäissä. Se on todella kevyt ja toimii kuoritakin alla mutta pitää sopivasti tuulta myös yksinään.

Vaaleat kuorivaatteet ovat autiotupa- tai laavuretken jälkeen hieman vähemmän vaaleita. Nokea on joka puolella. Mutta ulkoiluvaatteiden yhteydessä mietin aina: käytettäväksi nämä ovat tehtykin.

Pipo ja hanskat

Laskiessa päässä on luonnollisesti kypärä. Otan se kuitenkin aina skinnatessa pois, ettei se hikoa turhaan. Pipojen osalta olen viime aikoina suosinut merinovillaa. Kuvassa OneWayn merinopipo, jossa on pieni tuulta pitävä kalvo edessä. Sopii mainiosti tunturin viimaan, eikä otsa jäädy. Tarkkaavaiset huomaavat, että kyseessä on eri pipo, joka alkuperäisessä postauksessa vilahtaa. Kyllä vain, silloin päässä oli Vaikon merinovillainen pipo, mutta hukkasin sen tässä välissä. Mistä syystä matkatavaralistalla kannattaa olla myös matkavakuutus.

Käsissä pidän aina alushanskoja sekä niiden päällä paksumpia rukkasia tai hanskoja. Koska keli oli kylmä, alushanskoina olivat Marmotin Powerstretch -hanskat (Powerstrech pitää paljon paremmin tuulta kuin silkkinen alushanska) ja niiden päällä Haglöfsin untuvarukkaset, joissa on tuulenpitävä Windstopper -kalvo. Skinnausta varten vaihdoin käsiin Marmotin XT Glove -hanskat.

Kaulaa lämmitti Mons Royalen merinovillainen kauluri.

Kun tulee kylmä

Olen siis toivoton palelija. Edellämainittujen vaatteiden lisäksi kylmillä keleillä minun on tauon tullen laitettava päälle paljon lisää, ettei pakkanen yllätä. Kun saavuin autiotuvalle, otin kuorivaatteet pois ja vaihdoin päälle toppaa.

Vasemmalta:

• Haltin untuvatakki: paksu, mutta kevyt ja pakkautuu pieneen tilaan
• North Facen Primaloft-toppahousut
• Adidaksen Primaloft-toppahame
• Huom. ei kuvassa: Jalkoja varten otin mukaan Sorelin kanada-buutseista pelkät sisäkengät, eli huovutetut villaiset töppöset. Ne eivät paina juurikaan ja sopivat hyvin autiotupakäyttöön.

Toppavaatteet saa kätevästi pakattua vedenpitäviin kompressiopusseihin (kuvassa oikealla ylhäällä). Minulla on Sea to Summitin pusseja eri koossa. Niissä on Event-kalvo, mikä mahdollistaa sen, että ilma pääsee ulos, kun pussia kompressoi hihnoilla, mutta vesi ei silti pääse sisään. Myös makuupussi kannattaa pakata tällaiseen.

Jotain varalle

Olen pitänyt pelisääntönä, että tunturissa on hyvä olla mukana yksi ekstravaate – tällä kertaa varasäkissä oli Icebreakerin pitkät merinovillaiset verkkarit, merinovillaiset varahanskat sekä mummon kutomat villasukat.

Retkeilyn sääntö numero 1: varmista, että repussa on aina kuivat villasukat

Makuupussi ja -alusta

Nukkuminen on retkillä melkein tärkeintä, mitä tehdään. Inhoan palelemista öisin, joten kannan yleensä mukana hieman liian lämmintä makuupussia. Reissussa minulla oli itse asiassa lainassa Joutsen Quantum 900 -untuvapussi, mutta kuvassa on oma kevytuntsikkani, Marmotin Never Winter. Autiotuvan saa yleensä vähintään nolla-asteiseksi kamiinan avulla, joten varsinaista talvipussia siellä ei tarvi. Itse kuitenkin nukuin kaikki edellämainitut toppavaatteet päällä – sen verran viileäksi lämpötila yöllä muuttui.

Vasemmalla Marmotin Never Winter -makuupussi kompressiopussissa, oikealla Thermarestin NeoAir -alusta.

Makuualustana käytän Thermarestin NeoAir Xlitea, joka on kolmen vuodenajan alusta. Talvella, jos yövyn esimerkiksi laavulla tai teltalla, laitan sen alle vielä yhden ylimääräisen alustan.

Muut romppeet

Vasemmalta oikealle: 

Ylärivi

• Varavirtalähde, 10 000 mAh
• Light My Fire -silikoninen taittomuki (Autiotuvissa on aina kattiloita ja kaasuliesi, joten kattilaa tai keitintä ei tarvitse – kannattaa toki varautua henkisesti siihenkin, että kaasu on loppu, niinkuin joskus käy. Silloin veden voi kiehauttaa kamiinan päällä.)
• Kaksi sporkkia kätevässä sporkkikotelossa
• Ruokaa ja patukoita (tämän lisäksi taskut oli täynnä herkkuja). Kahvi ja kaakao puuttuvat kuvasta
• (Vessapaperi – ei kuvassa)

Toinen rivi

• Suunto Ambit 3 (+ latauspiuha)
• Petzl Tikka RXP (minulla oli tämän lisäksi lainassa myös Petzlin Ultra Rush -valaisin)
• Morakniv -puukko
• Ilmastointiteippiä käärittynä huulirasvatuubin ympärille
• Tulitikut
• Varanarua
• Ensiaputarvikkeita
• Vesipullo
• Puuroa ja jälkiruokakiisseliä
• Sekalaisia juomajauheita (erityisesti talvella lumesta sulatettu vesi voi maistua hassulta, joten näitä on kiva laittaa sinne sekaan)

Reppu

Uskomatonta kyllä, kaikki yllä mainittu mahtui Salomonin 45-litraiseen reppuun. En mitannut painoa, mutta arvioisin sen olleen 8-10 kilon tuntumassa. Repun kanssa pystyi hyvin laskemaan eikä se tuntunut liian painavalta.

Voitin tämän Salomonin repun Pyhän tunturimaratonin selfiekisasta viime elokuussa tällä kuvalla. Nyt mentiin samoja maastoja, mutta sukset jalassa!

Minä ja romppeet Isokurun maisemissa. Listalla ei ollut kameratarvikkeita: kaksi objektiivia (toinen kiinni Nikonin rungossa), vara-akku sekä Go Pro. Kameraa pidän kiinni rinkan olkahihnassa Capture Clipin systeemillä.

Kaikki blogissa kuvatut varusteet lukuunottamatta allaolevan listan tuotteita ovat itse hankkimiani ja esillä tässä postauksessa vastikkeettomasti.

Yhteistyössä:

Vandernet (Petzlin valaisimet, Aclima -haalari, Light My Fire -muki ja sporkit, Morakniv -puukko)