Eihän siinä nyt ole mitään järkeä. Ajaa Pyhältä edestakaisin Norjaan mahdollisesti vain yhden laskupäivän takia. Lähdin silti. Kilpisjärvellä oli vielä ihan talvi, mutta viisikymmentä kilometriä pohjoisempana, kun käännyin Skibotnissa vuonon rantaan, oli täysi kesä. Lokit kirkuivat lempeässä etelätuulessa, aurinko paistoi ja meri tuoksui.

Pelkästään tämän takia kannatti ajaa tänne! Jatkoin matkaa Manndaleniin, jossa odotti tolppien päällä vuonossa seisova söpö pieni punainen mökkimme

Aamulla suuntasimme Uløyan saarelle, jossa olen aina halunnut käydä. Lumiraja oli karannut jo parkkipaikalta ylöspäin, mutta träkki löytyi hetken heinäpellolla vaeltelun jälkeen. En ollut osannut odottaa mitään kelien suhteen, joten en voinut uskoa silmiäni kun lumi alkoi pikkuhiljaa muuttua kuivaksi puuteriksi.

Ylhäältä aukenivat maisemat joka suuntaan merelle – joku väitti että sieltä näkyy pohjoisnavalle asti. En tiedä siitä, mutta päivä oli ihan mieletön ja lasku kruunasi koko kauden randoilut! Kannatti, todellakin.

Ihana, kirkas Norjan meri.

Meinasi vähän hymyilyttää!

Maisemia!

Kyllä se träkki täältä vielä löytyy…

Ylhäällä puhalsi napakka tuuli, joka pysyi onneksi kuitenkin siedettävän rajoilla.

Tuomas kurvaa alas puuterissa.

Minna ja maisemat!

Saatoin huutaa JIHAAA! Kuva: Sanna Kaivantola

Maisemat Uloyalta etelään

Illalla mieletön liilanpunainen taivas peitti koko vuonon.

Veneet <3

Noissa pikkumökeissä asuttiin, partsin ovi aukesi suoraan laiturille. Kiitos kutsusta mukaan Sanna, Anna ja Maria!