Kiipeily

Kiipeilyä Haukkakalliolla: epätoivosta erävoittoon

Julkaistu: 26.9.2016

Olimme sunnuntaina koko päivän kiipeämässä Haukkakalliolla Kotkan lähellä. Alue oli mulle uusi tuttavuus. Paljon uusia kiinnostavan kuuloisia ja näköisiä reittejä. Apulanta, 6a+, Sata salamaa 6a, Clint Eastwood 6a!

Aloitimme Kivikausi-sektorilta. Itseluottamusta pullistellen lupasin aloittaa ensimmäisenä liidin Air Aretesta (5+). Se näytti ihan helpolta, niin kuin ne aina. Jalkaan vielä iskemättömät kengät. Pääsin ylös kaksi ensimmäistä pulttia, mutta sen jälkeen tuli stoppi. Mitä enemmän yritin, sitä vähemmän onnistuin. Roikuin yläreunassa niin että olkapäihin sattui ja jalat lipsuivat sileältä seinältä. Kirosin ääneen ja potkin typerää seinää. Kengät sattuivat. Lopulta luovutin, kun tajusin että olin aivan liian hermostunut päästäkseni edes ensimmäiselle otteelle.

Tämä on juuri sitä, mitä kiipeily on. Juuri kun luulet päässeesi askeleen eteenpäin, tulee eteen joku helpoksi greidattu reitti, joka ei vaan onnistu. Ärsyttävän helpon näköisenä se palauttaa maan pinnalle. En minä vielä tiedä tästä lajista yhtikäs mitään.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Ensimmäinen yritys Air Aretea. Eihän se nyt näytä kovin vaikelta?

Hetken ajattelin, että lopetan koko lajin. Pääsisiköhän täältä liftaamalla pois, mietin. Miksen ottanut jallua mukaan.

Hetken kundien kiipeilyä katseltuani päätin kuitenkin vielä antaa jollekin toiselle reitille mahdollisuuden. Jatkoin matkaani kohti maailmanloppua: The End of the Worldin (5) halkeama meni onneksi kevyesti ylös yläköydellä. Sen jälkeen oli vuorossa vanha kunnon Clint! Tuo Dirty Harryn mukaan nimetty 6a oli yläköydellä mukavan hikoiluttava.

Evästauon jälkeen siirryimme noin viiden minuutin kävelymatkan päähän Luolamies-sektorille ja aloitimme puuhastelun Tramontanalla (5+). Tämä reitti oli ehdottomasti yksi hauskimmista Suomessa kiipeämistäni reiteistä! Alun overhang-kattomuuvit olivat superhauskoja (yläköydellä, liidillä lähinnä kammottavaa, en kokeillut) ja loppureitti oli hauskan vaihtelevaa. Tein muun muassa yhden takapuoli -edellä -hyllytyksen.

Matkalla Kivikauteen.

Välipalatauko! Jetboilin MicroMo on ollut testissä nyt parilla retkellä. Se keittää veden ihan uskomattoman nopeasti, ihmettelen sitä edelleen. Kannessa on näppärä nokkamukin tapainen kolo, josta saa suoraan juotua esimerkiksi keiton tai kahvin. Neopreenisuojuksessa on käteen sopiva hihna, josta saa pidettyä kattilaa kuin mukia kädessä. Neopreenisuojus (joita saa eri väreissä!) päästä lämpöä lävitseen juuri sopivasti, että kohmeiset sormet lämpiävät.

Huom: Jos omistat Jetboilin keittimen, tai lainaat sellaista, muista ettei siihen saa laittaa muuta kuin sen oman kattilan kiinni. Keitintä ei myöskään saa käynnistää niin, että kattila on tyhjänä. Nämä kaikki lukevat kyllä käyttöohjeissa, mutta itse ainakin olen niiden kanssa vähän huolimaton aina silloin tällöin.

Sammalluolassa! Kiipeilyharrastuksen aloittamisessa on itse lajin lisäksi ollut upea ulottuvuus: kiipeilypaikat eli cragit ovat usein toinen toistaan kreisimpiä paikkoja, jylhiä kallioita, mielettömiä pirunlouhikkoja ja kapeita luolia sekä railoja keskellä metsää. Niitä ei löytäisi ikinä, jos ei harrastaisi tätä lajia.

(Kiipeilijät ympäri maailmaa käyttävät paikan valintaan 27crags-nimistä sivustoa, jossa voi selata paikkoja vaikkapa alueittain.)

Paras lopetus päivälle! Katselin, kun kundit liidasivat Tramontanaa ja tuskailivat aloituksen kanssa. Ajattelin ensin, etten viitsi yrittää sitä edes yläköydellä. Mutta onneksi muutin mieleni. Pääsin nuo ensimmäiset muuvit yllättävän hyvin, yhdellä tippumisella. Kuvan kohdassa jouduin pari kertaa lepuuttamaan käsiä: tuosta seuraava liike on se, että pitää vasemmalla kädellä ja jalalla nostaa itsensä kurottamaan korkealla oikealla olevaan käsiotteeseen.

Hampaat irvessä kiskoin itseäni ylöspäin ja lopulta olin ylhäällä. Mahdoton muuttui mahdottomaksi. Ehkä ensi kesänä olen siinä kunnossa, että reitti onnistuu liidaten. Tämä on se, mikä minua kiipeilyssä koukuttaa: päivän aikana ehtii käydä läpi kaikki äärifiilikset epätoivosta onnistumiseen. Kun kaikista synkimmän hetken jälkeen onnistuu jossain, mitä on aiemmin pitänyt mahdottomana, voi hetken aikaa taas kuvitella tietävänsä lajista jotain.

 

Varusteyhteistyössä: Vandernet (Petzl, Jetboil, Millet), Superyellow Headwear, Halti, One Gear oy