Alkutalvi on pohjoisessa ihanaa aikaa. Niin ihanaa, että joka vuosi kalenteriin ilmestyy yksi ensilumenreissu lisää. Myönnän, että välillä tuntuu hullulta ostella heinäkuussa liukuhihnalta lento-ja junalippuja eri pohjoisen kaupunkeihin. Mutta silloin niitä saa edullisesti, vaikkapa viidelläkymmenellä eurolla menopaluu.

Kun marraskuu saapuu, ja pohjoisen kaamos alkaa, ei tullu enää hullulta. Viikonloput lumilla ovat parasta lääkettä kaamosmasennukseen, sillä pohjoisessa ei ole pimeää vaan lumensinistä. Viimeistään itsenäisyyspäivän aikaan pakkanen ritisee kaksinumeroisissa lukemissa ja matalalta paistava aurinko värjää taivaan vaahtokarkkien väriseksi.

Itsenäisyyspäivän tienoilla muutamalla vapaapäivällä on mahdollista tehdä hieman viikonloppua pidempi reissu, jolla pohjoisen rytmiin ehtii jo hetkeksi pysähtyä. Tämän vuoden itsenäisyyspäivän matka Rukalle oli meille jo neljäs putkeen, eli olemme tainneet luoda tästä uuden perinteen. Mukana on tällä reissulla aina myös murtsikat, koska Rukalla on ollut hyvin lunta laduilla tähän aikaan vuodesta. Tänä vuonna hiihtelyt jäivät tosin vähäiseksi kovan pakkasen takia. Tai tarkemmin, suksivalintani oli väärä: pakkasin mukaan luistelusukset, kun oikeat sukset yli kymmenen asteen pakkasiin olisivat ehdottomasti olleet pertsat!

Rukan metsissä riittää seikkailtavaa.

Tänä vuonna reissu jännitti erityisen paljon, sillä alla oli uudet sukset! Extrem on ruotsalainen suksifirma, jonka sukset tehdään käsityönä Åressa. Sain omani vasta viime viikolla, ja ne oli tehnyt Patrik Söderlund (terveisiä vaan!). Valitsin mallistosta toisiksi leveimmät ja kevyimmät, eli mallin Opinion Carbon 108, pituus 179cm.

Rukalla löytyi avaamattoista rinteistä ja niiden vierustoilta sen verran pehmeää lunta, että saatoin todeta sukset ihaniksi! Nappivalinta.

Asuimme kaksikerroksisissa Karhunvartija-kämpissä, jotka sijaitsevat kongressikeskuksen ja Aurinkorinteen välissä.

Aamulla terassilta saattoi kurkkia hiljalleen oranssiksi muuttuvaa taivasta. Tänä aamuna tosin olimme hieman myöhässä, koska säätiedotus oli luvannut lumipyryä ja ajattelimme kerrankin nukkua pitkään. Tämän näkymän nähtyämme tuli likkojen niveliin liikettä.

Yhtenä päivänä kiipesimme Mastolle tarkastamaan, josko avaamattomista rinteistä löytyisi pehmeää. Löytyihän sitä! Kuvassa Miia.

Lunta löytyi myös Pessarista. Heli huutaa jiihaata.

Tätä näkymää ehdittiin tuijotella useaan otteeseen. Vasemmalta Miia, Heli ja minä. Heli pitää urheasti perinteisen telemark-siteen puolia, siinä missä itse siirryin NTN:ään viitisen vuotta sitten ja Miia lopulta tänä syksynä. Miian mukaan laskutuntumassa ei jäykkään Black Diamondin siteeseen verrattuna ollut kovin paljoa eroa. Olennaisin ero lieneekin suksien jalkaan laittaminen. NTN:n-siteiden kanssa on paljon kivempi pitää vessataukoja.

Lähtöpäivän aamuna ehdimme parahiksi ylös katsomaan tulipunaista nousevaa aurinkoa.

Lähtöpäivänä pakkanen kiristyi jo yli viidentoista asteen ja varpaita oli käytävä lämmittelemässä tuon tuosta. (Ps. älkää kertoko kenellekään, mutta se on salmarikaakao.)

Viiden päivän reissu tuntui melkein siltä, kuin olisi ollut viikon lomalla. Luulenpa, että jatkamme perinnettä ensi vuonna. Kenties Pyhätunturilla, joka tänä vuonna aukesi myös ennätysaikaiseen?

Näitä kuvia katsellessa jaksaa täällä etelän pimeydessä taas vähän aikaa.

Tässä viikonlopun paras kuva: hyppäsin juurakon yli mutta sauva jäi jumiin!

Varusteyhteistyö

Extrem, Poc, Halti, Mons Royale