Kirjoitimme aiemmin hiihtolomakokemuksistamme Rukalla ja tässä jatkona kokemuksiamme Kittilän Leviltä. Levillä vietimme hiihtolomaa helmikuussa v. 2014. Heti tuoreeltaan jo loman aikana kirjoitimme kaksi juttua tunnelmista tunturissa: Pää pilvissä ja sukset lumessa Levillä sekä Hiihtolomailua Levillä.
Siinä missä Ruka on perhelomailun kannalta kompakti ja helposti omaksuttavissa oleva alue, on Levi jo huomattavasti laajempi kokonaisuus. Levi on oikea tunturi laskettelun kannalta hyvässä ja pahassa. Olosuhteet ovat huippuluokkaa silloin, kun ne ovat hyvät, mutta vastaavasti olosuhteet voivat pahimmillaan olla todella huonot. Alueen laajuus on myös otettava huomioon. Siirtymisiin rinteestä toiseen ja paluumatkaan oman majoituksen tai parkkipaikan lähelle täytyy varata aikaa ja huonon näkyvyyden yllättäessä maltti on valttia suunnistamisessa.
Kuten aiemmista blogikirjoituksistamme käy ilmi, saimme Levin hiihtolomaviikon aikana kokea monenlaisia olosuhteita tiheästä sumusta ja tuulesta pilvettömään taivaaseen ja auringonpaisteeseen. Rinteiden yläosissa näkyvyys oli loman alussa niin heikko, ettei vauhtia juuri uskaltanut lisätä, kun matka hissiltä kohti ala-asemaa alkoi. Piti vain edetä varovaisesti rinteen reunamerkkejä seuraten pilven alareunan tasalle ja lähteä kunnolla liikkeelle vasta näkyvyyden parannuttua. Alarinteillä lumiolosuhteet olivat kuitenkin mainiot, vaikka keli oli harmaa. Ylhäällä tunturissa myös kova tuuli kiusasi alkuviikosta. Viimaisella säällä kannattaakin pysytellä alemmissa rinteissä esim. 10.1 ja 10.2 rinteet osoittautuivat mukavan tuulensuojaisiksi.
Tarkkana, että pysyy rinnealueella…
Sään muututtua aurinkoisemmaksi tunturikin vaikutti muuttuvan aivan toiseksi ja se suorastaan houkutteli laskettelijaa kokeilemaan rajojaan huippukuntoisilla rinteillä. Erityismaininnan ansaitsevat ensiluokkaisessa kunnossa aamuisin olleet rinteet, eivätkä ne kovin huonoon kuntoon menneet päivänkään aikana eturinteiden suosituimpia osuuksia ja joitakin siirtymäreittien risteyksiä lukuun ottamatta.
Rinnetarjonta Levillä on hyvä ja 43 rinnettä takaavat sen, että viikon ajaksikin löytyy mukavasti vaihtelua. Erittäin vaatia rinteitä ei kuitenkaan ole kovin montaa. Koko perheen yhdessä harrastamista ajatellen tarjonta sen sijaan on erittäin hyvä, varsinkin jos lapset pärjäävät jo vähän isommissakin rinteissä. Aivan pienimmille löytyy perinteisten lastenrinteiden lisäksi myös ikioma Lastenmaa eturinteiden vierestä. Lastenmaassa sukset voi välillä vaihtaa pulkkaan tai pitää evästaukoa kodan nuotiotulen lämmössä.
Meidän perheen suosikeiksi nousivat Koillisrinteiden hissien 5 ja 6 ympärillä olevat rinteet, jotka tarjoavat mukavasti pituutta ja sopivasti jyrkkyyttä. Aloitimmekin aamut suuntaamalla suoraan Koillisrinteille ja jatkoimme matkaa muualle sitten, kun nuoriso-osasto alkoi kaivata metsäreiteille. Koillisrinteillä ei nimittäin juuri ole tarjolla metsäreittejä kouluikäisille. Sen sijaan ylärinteillä puurajan yläpuolella on mahdollisuuksia off-piste -hiihtoon. Koska alueella oli lumivyöryvaaramerkit koko viikon, pidimme pesueen kuitenkin turvallisesti rinteen puolella.
Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt…
Etelärinteillä on tarjolla useampia pitkiä ja loivia rinteitä, joissa lapset ja kokemattomammat voivat turvallisin mielin harjoitella hyvissä olosuhteissa. Ankkurihisseille alkoi hiihtolomaviikolla muodostua jonoja iltapäivän alussa, joten alkavalle kaudelle avattavaksi suunniteltu uusi tuolihissi tulee tarpeeseen. Meidän pojat innostuivat erityisesti etelärinteiden yläosien metsäreiteistä, joissa riitti koluamista koko viikoksi. Pienten ja aloittelevien laskettelijoiden kannattaa tutustua myös pitkiin ja erittäin loiviin Itärinteisiin, joissa ei ollut hissijonoja hiihtolomaviikolla lainkaan.
Jokainen voi kuvasta päätellä oliko Etelärinteillä hyvä laskukeli!
Levin MC-rinnettä ei voi jättää mainitsematta; se näyttää televisiossa aika jyrkältä ja on oikeasti tosi jyrkkä. Ehdottomasti kuitenkin kokemisen arvoinen. Rinteen ala-asemalta pääsee gondolilla mukavasti ja tuulen suojassa takaisin ylös. Jos koko perhettä ei kiinnosta mustassa rinteessä laskeminen, voi gondolihissille laskea myös G.1 rinteen kautta. Hyppyreitä ja reilejä kaipaaville Leviltä löytyy Snow park sekä Eturinteiltä Levi Street. Hyppyrit olivat molemmissa kooltaan aika suuria ja jäimme kaipaamaan pienille koululaisille sopivia harjoittelupaikkoja.
Levi Street iltavalaistuksessa.
Hissijonoja muodostui viikon aikana loppujen lopuksi yllättävän vähän. Oikeastaan jonoja kertyi vain Etelärinteiden ala-asemalle, jossa oli ruuhkaisimpaan aikaan paljon lapsiperheitä ja aivan harrastuksen alkumetreillä olevia lomalaisia. Onneksi rinne- ja hissitarjontaa tunturin eri puolilla on runsaasti, joten jonoihin ei tarvitse jäädä seisomaan. Levilläkin hissit menevät kiinni eri aikoihin, joten rinnekartta kannattaa pitää mukana ja suunnitella paluu omalle ala-asemalle hyvissä ajoin ennen kuin hissit matkan varrelta menevät kiinni. Hiihtoalue on sen verran laaja, että matka jalan toiselle puolelle tunturia ei tule kyseeseen. Jos matka katkeaa hissin sulkeutumisen vuoksi, niin skibussi tai taksimatka saattavat olla ainoita järkeviä tapoja kotiinpaluulle. Me pidimme erittäin hyödyllisenä myös Levin mobiilipalvelua, josta pystyi katsomaan Levin huipun sääolosuhteet sekä tarkastamaan onko joku hissi tilapäisesti suljettu esim. kovan tuulen vuoksi.
Rinneravintoloita ja taukopaikkoja on ympäri tunturia. Meidän suosikiksemme kohosi hissin 5 yläaseman lähellä sijaitseva Tuikku, jossa on huikeiden näköalojen lisäksi tarjolla kehuttu noutopöytälounas. Lasten lounas oli talvella 2014 hinnoiteltu ikävuosien mukaan, joten nuorison lounas saattoi parhaimmillaan maksaa saman verran kuin munkki ja kaakao. Tällä kertaa emme olleet ottaneet asiasta selvää ajoissa ja huomasimme lounasjärjestelyt vasta kun munkit ja kaakaot oli jo ostettu. Myös Koillisrinteiden ala-aseman Draivi ja Etelärinteiden kahvila Sivakka tarjoavat hyvät puitteet tauolle. Kaikki rinneravintolat olivat siistejä ja tiloiltaan väljiä, lounasaikaan ruuhkaa tosin syntyi hetkittäin. Rinnealueella on myös viihtyisiä kotia, joissa voi käydä lämmittelemässä ja syömässä eväitä avotulen äärellä.
Huipunkota kutsuu lämmittelemään.
Majoituimme aivan Levin eturinteiden juurella saunallisessa Lomatähtien huoneistossa. Loma-asunnon sijainti oli mitä mainioin palveluita ajatellen; kaikki oli aivan kulman takana ja kävelyetäisyydellä. Autoa emme tarvinneet viikon aikana kertaakaan. Niin hisseille kuin laduillekin oli lyhyt matka. Lisäksi huoneiston hintaan sisältyi talvella 2014 kaksi hissilippua, joten ostettavaksi jäi vain lasten hissiliput.
Majapaikasta kävellen rinteeseen.
Levin kylässä on hyvä palvelutarjonta. Hotellien ja muiden majoitusliikkeiden lisäksi alueella on useita ravintoloita, urheiluvälineliikkeitä, matkamuistomyymälöitä ja hyvin varustellut ruokakaupat. Vierailun kuuluisaan iltaravintola Hulluun Poroon jätimme kuitenkin jonnekin tulevaisuuteen. Yhden illan vietimme aivan rinnealueen kupeessa sijaitsevassa hotelli Levitunturin kylpylässä. Rentoutuminen kylpylän saunoissa ja uima-altaissa vetreytti mukavasti rinneurheilun rasittamia jalkoja. Ehdoton suosikkimme Levin kylpylässä oli ulos sijoitettu lämmin poreallas, josta saattoi tarkkailla rinnekoneiden työskentelyä eturinteillä sekä ihailla tähtitaivasta.
Hiihtolomaviikkomme perusteella voimme suositella Leviä koko perheen kohteeksi. Puitteet ovat upeat ja olosuhteet parhaimmillaan mahtavat. Kääntöpuolena pitkä ajomatka Etelä-Suomen vinkkelistä katsottuna ja välillä myös haastavat keliolosuhteet. Kova tuuli tai pakkanen hyydyttää innokkaimmankin laskijan nopeasti ja huono näkyvyys voi lisätä riskejä merkittävästi.
Silmä lepää tunturissa.
J & R
P.S. Kuulemma Levillä on myös afterski-toimintaa, mutta sen testaaminen jäi tulevaisuuteen. Tässä vaiheessa riittäköön poikamme ihmettely iltapäivällä juuri Vinkkarin afterskin alkamisen aikaan: ”Miksi nuo ihmiset ovat tuolla ravintolassa, kun rinteet ovat vielä auki ja niin hyvässä kunnossa?”
